Olen miettinyt paljon asioita viime aikoina mm. sitä, mitä meillä oli ja mitä meillä ei ollut ilman syyttelyitä, ilman mitään tarpeetonta tunneroinaa. Joskus on tullut tunteita välähdyksenomaisesti, joissa liikutaan herkillä alueilla. Toisaalta minua on kaduttanut ja suututtanut, miksi päästin toisen niin lähelle. Liian nopeasti tuli liikaa tunteita. Toisaalta se on hieno juttu. Oma paljas minä, toisen paljas hän. Tunsin ihmisen hyvin tai ainakin uskon niin sen ajan kuin sitä kesti. Kuitenkin siitä puuttui lopullinen välittäminen ja ajatus siitä, että jos olisi käynyt jotain, että olisin esim. sairastunut, niin toisen tuntien en usko, että hän olisi ollut ensimmäisten joukossa soittamassa, mitä kuuluu tai toivottanut pikaista paranemista. Tai jos olisi käynyt joku haaveri, olisiko hän ollut auttamassa. En usko. Tällaiset asiat huomaa alussa, huomioiko toinen toista oikeasti ja kuunteleeko hän vaan onko kaikki silmänlumetta. Oikea rakkaus on välittämistä.
Pohdintaa...
---
0255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.