13 vuotiaana tuli otettua kirosanat mukaan keskusteluun kavereiden parissa ja joskus sitä tuli pyydeltyä anteeksi kun "vahingossa" pääsi sammakko "väärässä" seurassa. Olivat kuitenkin niin oivia sanoja ilmaisemaan tunnetta niin hyvässä kuin pahassakin ettei niiden käyttöä voinut lopettaa kokonaan.
16 vuotiaana tuli mietittyä kirosanojen tarpeellisuutta, kun kuulin kaverini pikkusiskon käyttävän v alkuista sanaa puheessaan ihan samalla tavlla kuin minäkin. Se vaan särähti hyvin pahasti korvassa kun kuuli sen sellaisen suusta jolta ei ollut tottunut kuulevan. Hävetti hyvin paljon sen jälkeen jos päästin itse kyseisen sanan, sillä sen jälkeen tajusin miltä se kuulostaa ihan oikeasti muiden korvissa.
En kuitenkaan päässyt pahasta tavasta kokonaan eroon.
Omalle pojalleni opetin lähestulkoon kaikki tietämäni kirosanat, siltä varalta että hän tietää niitä välttää silloin kun joku isompi yllyttää niitä sanomaan, tai jos kuulee jonkun muun kiroilevan ei ainakaan itse tietämättään päästelisi pahoja suustaan.
Teinit saattavat kiroilla paljonkin keskenään kulkiessaan, eikä kiroilu välttämättä ole osoitus kelvottomuudesta tai huonosta kasvatuksesta.
2 nuorta poikaa käveli ohitsemme tänään ja toinen sitten kiroili puhuessaan toiselle. Kun he huomasivat meidät niin pyysivät anteeksi kielen käyttöään, siitäkin huolimatta ettemme osoittaneet paheksuntaa lainkaan.
Häkellyin tuosta anteeksi pyynnöstä niin paljon että nyt jälkeenpäin harmittaa se etten tullut lainkaan kehuneeksi poikia :( He eivät pelkästään pahoitelleet kielenkäyttöään vaan olivat esimerkkinä omille lapsilleni ja jos saisin varastettua tuon ajan takaisin niin tottakai kiittäisin...
Monesti ihmiset sortuvat vain kieltämään ja torumaan, mutta hyviä tekoja pidetään liian itsestään selvinä asioina ja kiitokset ja kehut jäävät saamatta.
Harmittaa se että ajatus ei kulje ihmisestä toiseen, sillä kehut ja kiitokset jäivät tällä kertaa päähän pyörimään, eivätkä siis menneet oikeaan osoitteeseen.
16 vuotiaana tuli mietittyä kirosanojen tarpeellisuutta, kun kuulin kaverini pikkusiskon käyttävän v alkuista sanaa puheessaan ihan samalla tavlla kuin minäkin. Se vaan särähti hyvin pahasti korvassa kun kuuli sen sellaisen suusta jolta ei ollut tottunut kuulevan. Hävetti hyvin paljon sen jälkeen jos päästin itse kyseisen sanan, sillä sen jälkeen tajusin miltä se kuulostaa ihan oikeasti muiden korvissa.
En kuitenkaan päässyt pahasta tavasta kokonaan eroon.
Omalle pojalleni opetin lähestulkoon kaikki tietämäni kirosanat, siltä varalta että hän tietää niitä välttää silloin kun joku isompi yllyttää niitä sanomaan, tai jos kuulee jonkun muun kiroilevan ei ainakaan itse tietämättään päästelisi pahoja suustaan.
Teinit saattavat kiroilla paljonkin keskenään kulkiessaan, eikä kiroilu välttämättä ole osoitus kelvottomuudesta tai huonosta kasvatuksesta.
2 nuorta poikaa käveli ohitsemme tänään ja toinen sitten kiroili puhuessaan toiselle. Kun he huomasivat meidät niin pyysivät anteeksi kielen käyttöään, siitäkin huolimatta ettemme osoittaneet paheksuntaa lainkaan.
Häkellyin tuosta anteeksi pyynnöstä niin paljon että nyt jälkeenpäin harmittaa se etten tullut lainkaan kehuneeksi poikia :( He eivät pelkästään pahoitelleet kielenkäyttöään vaan olivat esimerkkinä omille lapsilleni ja jos saisin varastettua tuon ajan takaisin niin tottakai kiittäisin...
Monesti ihmiset sortuvat vain kieltämään ja torumaan, mutta hyviä tekoja pidetään liian itsestään selvinä asioina ja kiitokset ja kehut jäävät saamatta.
Harmittaa se että ajatus ei kulje ihmisestä toiseen, sillä kehut ja kiitokset jäivät tällä kertaa päähän pyörimään, eivätkä siis menneet oikeaan osoitteeseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.