Miksiköhän ihmiset eivät esitä kauniita runoja toisilleen, kun he vielä ovat elossa? Lehtien hautausilmoitusten säkeet ovat niin kauniita ja terapeuttisia,
Millä mielellä luet hautausilmoituksia?
Kauniit säkeet
60800
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Ihmiset "liikuttuneessa mielentilassa" lukevat jotain värssykirjoja, hautaustoimistot ja lehtitalot kaupustelee "palveluitaan" ja ihmiset sitten laitta jonkin värssyn lehteen. Kaikenlaista tekemistä ja kiire päällä ennen hautajaisia. Niitä kuolinilmoituksia juuri kukaan enää edes lue, ihmiset muuttavat ympäri maapalloa, monillekaan ei tule sanomalehtiä, kukaan ei tunne kuin ihan lähipiirinsä jne. Se nyt vaan on jonkinlainen traditio laittaa ilmoitus lehteen. Ja mitä pitempi värssy, sen pitempi ja kalliimpi ilmoitus lehteen.
Sitten kun on perinnönjako päällä, tilanne viimeistään palautuu normaaliksi ja aletaan riiteleen, kuka ja mistä rahoista sekin ilmoitus on maksettu.
=DW=
Siis meille ei ole moniin vuosiin tullut mitään sanomalehtiä. Jos joku tutumpi delaa, kuulen sen kyllä, muista ei väliä.
Sitäpaisi, älyttömän hankalaa löytää mitään adressia, ilman mitään värssyjä. Kukkalaitteeseen sentään voi kirjoittaa, mitä itse haluaa. Hautajaiset kun ei ole vainajaa, vaan omaisia varten. Kalman sa monttuun paljon helpomminkin.
=DW=
Ei käytetä isoja kammotuksia, joita suomalaiset adressit ovat. Annetaan tai lähetetään vain pieni surukortti. Adressit kuuluvat siihen aikaan, kun isot kyläkunnat ja suvut tarvitsivat ison tilan, kirjoittaakseen nimensä.
tällaisen pienen surukortin kukkakimpun joukkoon jos, haluan lohduttaa jota kuta jolta on vaikka minulle tuntematon läheinen tai ystävä kuollut. Muuten nämä isot adressit ovat kyllä mielestäni ihan kätevä tapa muistaa. Myöskin siinä tapauksessa jos ei itse osallistu hautajaisiin. Tavallaan se iso puhdas tila tuo myös sitä arvokkuutta siihen osanottoon. Valkoinen on jotenkin värinä juhlava osanotto väri myös surussa. Täällä kyllä on käytäntö sellainen että, perheissä (sisarukset) aikuisina kukin itse laittavat oman perheensä puolesta tuon adressin. Harvemmin ehkä yhteisadressia ihmiset käyttävät...enää. En tiedä tosin;) muuta kun omalta kohdaltani tämän.
Kyllä se niin on etteivät kuolleet lue niitä ilmoituksia vaan elävät.
Noiden värssyjen tarkoitus on lohduttaa, tukea, auttaa ja eheyttää suremaan jääneitä.
ja niissä löytää sanat, merkityksen omassa surutyössään sisällä velloville tuntemuksille; pienen pieniä langanpäitä, lohdun pilkahduksia :-) kenties valonkajastusta jatkaa eteenpäin
Kun näkee tutun kuolinilmoituksen sitä viivähtää hetken menneessä,ajatukset harhailee ja samalla mieles käy omakin rajallisuus.
Kauko Simonen ,se kunnon kuniinkaallinen on laulanut ,Älä kukkia haudallein kanna se on hyvä kipale ja sen sanojen mukaan oon koittanu elää.
Ei sit tarvii myöhemmin katua tekemättömiä hommia.
aloin niit lukemaa.
Luen iloiset uutisetki.
Runoja emmää vie vaan jäähyväiskukkien joukos,vaan
nimi-, syntymä ja ystävänpäivänäki.
Kaunist oli simmonenki,ku oli toivomus,jokane vie vaan yhden kukkase.
Sit lapsen tilil laitettii piän summa.
me voida tietää vaikka olisikin esitetty. Hassua ajatella että vasta kuolinilmoituksessa oleva runo olisi ensimmäinen kyseiselle tarkoitettu runo tai säe jostain.
Kymmeniä vuosia kuolinilmoituksia lukeneena voisin sanoa että juuri niillä kuolleilla on runoja jotka ovat muutenkin tykänneet niistä, uskoisin näin, mutta varmahan en voi olla.
Toisissa saattaa lukea erikseen, että tämä oli hänen lempi runo tai muuta vastaavaa.
Milläkö mielellä niitä luen..en osaa sanoa. Niitä vain tulee luettua ja katsottua lähinnä kuka tuttu on kupsahtanut.
Sanoilla on laaja merkitys sielun voitelun kannalta näin lähiomaiseni voimistui henkisesti
luottaen kivun loppuvan aikanaan .
Sanoin liiteetään surevan omaiset yhteen värssyjen ,virsien lohdullisten sanojen myötä
jatkamaan tätä maanpäällistä vaellusta .
Kuoleman portti on aina avoin .
Läheiseni usko liitti meidät yhteen hän luotti kahteen sanaan taivaassa tavataan siitä huolimatta
vaikken näin usko olevan kuinka olisin voinut riistää häneltä toivon ihanasta maasta joka
häämöttää taivan rannan takana.
Haudalle vien hänen lempikukkiaan ,kynttilän sytyttäminen on minulle vertauskuva hänen
lepattavasta elämästään joka sammui hiipui pois hiljallaeen kuin sysksyisellä soratiellä
ajelehtiva, yksinäinen rapiseva lehti.
Sanoilla on laaja merkitys elämän aikana muutamalla sanalla saattaa saada pysyvän vamman toisen sieluun
iskeytyessään havoittuneen mielen pintaan.
Hyväilevät,voitelevat sanat lohduttavat voimallaan.
tämä ei varmaan ollut mulle tarkoitettu.
Ei niin mutta voit lukea silti ihan vapaasti ,)
Häpeä minä kun törmäilen palstalla (
Nyt jotain sinun aiheeseen tarkoitettua. Lueskelen minäkin noita kuolinilmoituksia
toisinaan säpsähtää luokkatoverien aikaista lähtöä sitä jää miettimään yhteistä
koulumatkaa...ja lapsuuden leikkien loppua ..iloisia naurajaisia..
Kuolleet kirjailijat jättävät jälkensä kirjojen kansiin kierrätysmateriaalina.
Runot kypsyvät vanhetessa .
Ps ..jos viestini törmäilee palstalla niin osoite on Niittamix.
kiitos vastauksestasi, mutta antaapi meikäläisen jutut tähän aiheeseen olla tässä. Hatsaturjan olisi kyllä voinut kirjoitella omalla rekatullaankin vastauksensa.
Olen monesti miettinyt, että miksi niitä kehuja ei anneta työntekijälle elinaikanaan, joita sitten rustataan ihan lehtiin muistokirjoituksiin. Minusta olisi hauska tietää jo nyt mitä aikovat sanoa sitten joskus.
Onhan ne niin yliampuvia joskus että huh huh.
Minä huidon oikealla kädelläni. Kohti kattoa sojottaa sormeni. Tätä toimenpidettä kutsuisin viittaukseksi, kuin oppilas konsanaan.
Miksikö viittaan?
No siks, kun ilmoittaudun semmoseksi ihmiseksi, joka esitää kauniita runoja monille, kun he vielä ovat elossa.
Vaikkapa sähköpostikirjeisiin, loppuun voin tällätä sopivan runon tai aforismin. Tai sitten jos "löydän" semmosen runon, joka kunnolla kolahtaa, niin oon suorastaan pakotettu sanomaan sen ystävälleni.
Jos hautausilmoituksessa on joku kaunis runo, niin leikkaan sen irti ja liimaan sen mun runovihkooni, jonne oon keräillyt vuosien varrella runoja ja aforismeja sieltä sun täältä. Samaiseen runovihkooni oon myös kirjoittanut jonkun täältä palstalta löytämäni.
Miten niin millä mielellä. En lue niitä koskaan, miksi pitäisikään.
hautausilmoituksia.
Miksi lukisin ;)))
Että tietäisin että joku etäinen ihminen kuoli ;)
Kuulen sen muutenkin, jos se koskettaa minua ;)))
On teillä jutut...
Vielä tulet lukemaan mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät ))
Os.Anjaniina
että "niin on aina ennenkin tehty" selittää kaiken maailmassa? Jos noin olisi, niin asuisimme vielä maakuopissa, niinkuin varhaiset esi-isämme.
Varma voin olla vain omalla kohdallani kuten tekemistäni virheistä
vaustaus kun lähti väärällä nimimerkkilipsahduksella 22.
Huomioitko mikäli sanan ..mikäli vanhat merkit paikkaansa pitää ?
Viittaan tässä antamaani lausuntoon vanhemmilleni ikääntymiseni nousukauden vauhdissa
samankaltaisen lausunnon annoin aikoinaan mitä sinä Anjaniina.
Mikäli sikäli meinaat muuttaa käytäntöä jos kohdallasi onnistuu .. aika näyttää
vanhemmiten tulet tietämään selailetko kuolinilmoituksia ajatuksestasi poiketen.
Pysy kuitenkin lujasti kiinni mielipiteessäsi sillä omani horjui iän myötä l: )
Ennustukset ovat ennustuksia, vanhat merkit ovat vanhoja, ja uudet merkit ovat uusia. Pelkästään vanhan ja varsinkaan liian vanhan tiedon varaan ei rakentaa tulevaisuusennusteita.
Hyvin moni asia elämässäni on jo mennyt aivan toisin kuin vanhemmillani ja isovanhemmillani. Tie on eronnut aikoja sitten niistä vanhojen merkkien ruumiillistumista.
Mitähän merkkejä sinun lapsesi seuraavat jälkeesi ?
Aika monet asiat nämä uudetkin seuraavat samaa vanhaa kulkuaan elämän varsitiellä
nyt en puhu pienistä säätelyistä mitä lääketiede ja muut nykyajan mahdollisuudet
tuovat ihmiseloon loistokkuudellaan kaikki tämä sammuu vanhaan malliin
saapuu kuoleman koura ja kiskoo kaikki uudistukset hautaan lahoamaan.
MIkään ei ole pysyvää täällä maan päällä sodat syttyvät ja sammuvat ja tulevat
uudelleen kadotakseen jälleen manpäällinen kierto pysyy ennallaan .
Pesrsoonallisuuskin periytyy vanhemmilta ,sukulaisten jäänteiltä .
Muistaakseni aloituksessa puhuttiin kuolinilmoitusten lukemisesta ei kuolemasta. Kaikki tädit ja sedät ovat kuolleet ja osa serkuista ja toinen vanhempanikin, koulukavereita on kuollut samoin 3 ex-poikaystävääkin on juonut itsensä hengiltä. En silti näe siinä mitään yhteyttä kuolinilmoitusten lukemiseen. Jos sukulainen tai tuttava kuolee, siitä kyllä ilmoitetaan henkilökohtaisesti, eikä vieraiden kuolemat niin paljon kiinnosta, että lähtisin niitä lehdestä seulomaan. Ennen vanhaan kaikilla ihmisillä ei ollut puhelimia ja harvaan asutuilla alueilla lehtiviestinnällä oli ihan toinen merkitys kuin nykyään.
"Mitähän merkkejä sinun lapsesi seuraavat jälkeesi ?"
Ihme kyyliä tällä palstalla! Vanhojen merkkienkö perusteella päättelit, että mulla on lapsia?
tietenki pienellä paikkakunnalla kuolinilmoitukset saavuttavat kaikki tuttavat, mutta täällä päin on mahdotonta joskus tietää jos joku vanhakin tuttu on kuollut.
Monta kertaa olen törmännyt ilmoituksiin joista en ole ollut tietoinen. Ei surutyötään tekevät omaiset aina muista niitä kaukaisiakaan ystäviä mitä vainajalla on mahdollisesti ollut ja mistä edes tietäisivätkään. Joku kerta vaan ei puhelimeen vastata ja sitten olet hämilläsi, että mitäs nyt? Lehdestä luet että kuollut ja haudattu.
Ei ollut mitenkään tarkoitus pahoittaa sinun mieltäsi kohdallani kuolinilmoitukset
muistuttavat elämän katoamisesta .
Ei ole takoitus sinua kyylätä.
Ajatuksemme eivät vain nyt kohdanneet .
Ajattelin kun olet 50 palstalla saattaisit olla jo isovanhempikin
Älä minun typeryyksistä välitä .
Onko mielestäsi väärin puhua itse kuolemasta samanaikaisesti luettuaan jonkun kuolinilmoituksen samaa aihetta hipoen.
Voi,voi viesti meni taasen Niittamixille )
älä soimaa enempää ,) sillä en ole vastaamassa "teokistani "
Ps .Viestini oli tarkoitettu nykyaikaan nykyaikaiselle aikuiselle vaikka mistä tiedän kuinka
nykyaikanen itse ole ,)
jos ei tiedä jonkun vähemmän tutun kuolemasta ihan heti. Aikaanaan asiasta kuulee kumminkin, jos vainaja on tuttu. Tätini mies kuoli Ruotsissa joulukuussa. Kuulin siitä tammikuussa. Lehdestä en olisi sitä kuitenkaan nähnyt. Naapurin mies kuoli talvella. Toinen naapuri kertoi siitä minulle parin viikon päästä. Vein kukkia leskelle jälkijunassa, ja hän oli ilahtunut, kun vieläkin muistettiin. Ei se niin tarkkaa ole.
Mutta neiti nykyaika mitä väliä sillä on vaikka kuolinilmoituksia silmäilee
muiden uutisten joukosta ?
mutta kyllä minulle on väliä jokainen tuttu, eivät he ole minun elämässäni olleet yhdentekeviä ihmisiä.
Esimerkiksi minua on loukannut se, että äitini yksi mies ystävä kuoli eikä minulle kerrottu siitä mitään vaikka tämä mies seurusteli silloin äitini avieron jälkeen 7 vuotta hänen kanssaan kun olin alaikäinen. Samaten seuraava isäpuoleni kuoli juuri muutama vuosi sitten enkä saanut siitäkään tietoa muuten kuin lehdestä. Äitini siis on kuollut jo aikaa sitten.
Onneksi sentään hänen kuolemastaan sain tietää muuta kautta kuin lehdestä.
En ole sanonutkaan, että siinä olisi mitään väärää, eihän minulle kuulu, mitä joku muu lehdestä lukee tai on lukematta. En vaan jaksa uskoa, että kuolinilmoitusten lukemisinto olisi geneettisesti periytyvä itsestään selvyys, joka iskee jokaiseen jossain vaiheessa.
Ennen vanhaan vanhoilla ihmisillä (silloisilla aikuisilla) oli silloin, kun nuorempi polvi kyseenalaisti heidän elämäntyylinsä, tapana vedota "ikiaikaisiin viisauksiin" tyyliin: " niin sinäkin tulet vielä tekemään, kuten mekin olemme tehneet". Saman suuntaista ajatusta tarjosit tuolla aiemmin:
"Mikäli sikäli meinaat muuttaa käytäntöä jos kohdallasi onnistuu .."
Lehdestä löytynyt kuolinilmoitus ei muuta sitä, että sinut sivuutettiin. On minullekin käynyt niin, serkkuni mies ilmoitti minun veljelleni, että vaimo kuoli. Veljeni ei kertonut tapahtumasta minulle. Kuulin asian kumminkin toiselta taholta. En olisi mennyt muistotilaisuuteen, vaikka olisin asiasta tiennytkin. Ja vaikka olisin kuinka lukenut kuolinilmoituksia, niin serkkuni ilmoitus olisi ollut eri sanomalehdessä kuin mikä minulle tulee.
Älä sitä murehdi minä kun elän jo tätä vahnaa aikaa eteenpäin ainakin kohdallani
moni asia muistuttaa sukujuurteni perimää.
Minun puolestani voit muuttaa elämääsi mieliseen suuntaan nykyaikaistamalla
elämääsi.
Ps Harvemmin vanhempien huonoja tapoja haluaa jatkaa eteenpäin ..
silti voi olla sinunkin kohdallasi iän myötä kiinnostuksesi kuolinilmoituksiin
lisääntyy löydät itsesi silmäilemässä niitä ...koskaan ei tiedä varmasti sanoa ?
Vaikka tänään olet nykyajassa huomenna on sinun annettava tilaa vielä
nykyaikaisimmille ihmisille jotka pitävät ehkäpä ajatuksiasi vanhanaikaisina.
Elämän hyrinä jatkuu ... siirrynkin nyt tähän päivään poistun vatkaamaan
vanhoja asioita.
Os.Neiti Nykyaika
väliin tuollaiset itsestään selvyydet:
"Minun puolestani voit muuttaa elämääsi mieliseen suuntaan nykyaikaistamalla
elämääsi. "
Tulee mieleen, että annat toiselle ihmiselle luvan tiettyihin toimenpiteisiin omassa elämässään. Ikiaikaista jotain?
Olinpa taasen typerä kun ajattelin väärin .
Hyvän päivän ajatus sinne ehkä tämä menee oikein )
Nti Nykyaika .
Ps.siirryn viimein vatkaamaan omia asioitani
Kuten sanoin, jos kavereille tapahtuu jotain, kuulen sen kyllä muuta kautta kuin lehdestä ;))
Ja tuntemattomat ei kiinnosta niin apljon, että lehden tilaisin ;)))
taitaa sentään jäädä jäljelle niiltä tissi-ihmisiltä kun muu ruumis on maatunut, vai?
Silikonit ovat nykyaikaa ja haudataan muun jäämistön mukana maan poveen.
Vanha neiti Nykyaika saa kolista haudassa silikonitiseissä .
Uusi nti Nykyaika päivittää tissinsä omaan aikaansa .
Kiertokulku jatkuu loputtomiin ...!
vaikkapa. Mitä mieltä niistä vauvan kuolinilmoituksista, joissa kuolinpäivä on ennen syntymäpäivää? Siis kohtuun kuolleet vauvat jotka haudataan normaalein menoin. On ollut ihan tutuillakin ja juuri oli jossain juttu tällaisesta.
Saa noin olla, mutta minusta se on jotenkin logiikan vastaista. Tai sitten ihmisen alkuajankohta uudelleen määrittelyyn. Eihän se toki alakaan syntymästä vaan jo aiemmin.
No on mulla jutut..kuten monilla muillakin.
moiseen ilmiöön törmännyt koskaan ainakaan hesarissa. Kyllä siellä on ihan normaali aika eli syntymä ja jos on kuollut samana päivänä niin se sama päivä kuollut päiväkin. Missä moisia ilmoituksia tehdään.
ihan maakunta- ja kunnallisissa paikallislehdissä. Jostain viikkolehdestä luin samanlaista juttua. Tosiaan, tunnen ihan yhden tapauksen joten tosi on. Silloin hieraisee hiukan silmiään jos ei tiedä. Muut luulevat kai painovirheeksi.
Tollasesta en ole ennen kuullutkaan. No kun en lue mitään kuolinilmoituksia.
Oletan kuitenkin, että vanhemmille se on ollut niin suuri suru, että surevat asiaa todella paljon , ihan ymmärettävää.
Menee vähän hankalaselkoiseksi. Mutta kuka lie määritellyt, milloin ihminen loppujen lopuksi oikein syntuyy. Onko se pilke silmäkulmassa, se luikautus, missä vaiheesa sikiö on, milloin se on plumpsahtanut ulos, hä?
Jos nyt on suru, silloin on suru. Ei se ulosplumpsahtaminen mitään tarkoita. Aikanaan selitettiin jotain hätäkasteesta. Niinno, se on se ja sama miten nimen antaa, ei siihen uskontoja tarvitse sotkea. Vauvoille mun käsittääkseni mietitään nimivaihtoehtoja kuukausitolkulla ennen synnytystä. Sitäpaitsi, ton logiikan mukaan, jos vauva kuolee ennen kastamista, se ei ole ihminen jne.
Jos joku hautaa ennen ulosplumpsahtamista kuolleen lapsensa, mun mielestä se on ihan ok. Sellainen ihminen luultavimmin on surullisempi kuin moni muu omainen kuoleman tapahtuessa. Ihan ok, mun mielestä pitää hautajaiset, jos siltä tuntuu. Eikai sitä kukaan kippaa kuollutta vauvaansa kaatopaikallekaan?
=DW=
liian hätäiseti. Siis ei kai siinä mitään jos ennenaikaisesti kuolleelle sikiölle pidetään hautajaiset, mutta miten voidaan määrittää syntymäaika. Eihän taida yksikään laskettu aika pitää paikkaansa ja että se vielä laitettaisiin kuolinilmoitukseen "oikeaksi" ajaksi.
Kuollut ennenku on syntynytkään. Onko sitten nämä lehdet niin rahapulassa että julkaisevat mitä tahansa, vai mistä asia johtuu.
että lapsi on vanhemmille jo tietysti ihan todellinen. Aivan viime vaiheessa huomataan että lapsi on kuollut kohtuun. Tai menehtyy synnytyksen alkuvaiheessa. Synnytetään sitten aivan normaalisti. Kaikki muu ...joo, siis siihen asti hyvin, mutta vauva on kuollut. Mielestäni on vain luonnollista vanhemmilta surra asiaa ja ehkä julkistaakin se noin. Eipä tarvitse selitellä eikä muitten kysellä.
Muistelisin että lehti epäröi ensin moista mutta ei kai siitä sääntöä ole.
En ole nähnyt sellaista ilmoitusta koskaan. Nuo ihmisten kuolemat ovat Niin henkilökohtaisia omaisille, että en mitenkään tahdo tavallaan "sekaantua" niihin. Jokainen suree omalla tavallaan. Koskaan ei voi tietää, miten kukin tuntee menetykset sisällään. Itse tahdoin surra omalla tavallani ja suon sen myös muille.
Oikeastaan en ala lukemaan kuolinilmoituksia siten, että Kuka on kuollut, vaan vilkasen niitä runoja.
Usein käytetään samoja runoja, siis hyvin usein, mutta silloin tällöin tulee uusia runoja esille.
Kuolinilmoituksia saatan katsoa ehkä kerran kuukaudessa eli tosi harvoin.
Äitini lukee ne päivittäin ja usein käy niin, että kun menen hänen luo, niin hän sanoo, että luepas se yks hieno runo kuolinilmoituksesta. Ja niin sitten luen ja samalla vilkasen muitakin runoja.
Tässä yksi kuolinilmoituksista leikattu runo, jonka olen liimannut vihkooni:
Tosin loppuvat kerran
askeleet vaeltajilta,
kukin vuorollaan on
nukkuva syliin maan.
Vaan katso, kaikki he
kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu on
uupunut vaeltamaan.
(Uuno Kailas)
ole nähnyt koskaan??
Tuntuu hassulta että joku lukee vain runot ilmoituksista mutta ei välitä itse vainajasta.
Olen sitten varmaan poikkeava, koska ensin luen nimet ja sitten vasta mahdolliset runot.
nyt minun lasini katsoi ihan väärin.
Tosin näppärämmin tuonkin runon olisit löytänyt, jos olisit mennyt kirjastoon ja lainannut Kallaksen runokirjan. Noh, saa kai sitä kukin harrastaa harrastuksiaan miten haluaa.
=DW=
Siis sitä en ole nähnyt koskaan, että jonkun vauvan ilmoituksessa olisi kuoliaika ennen syntymäaikaa. vastasin siis "pohtii vain"-nimimerkille.
Kuten kirjoitin edellisessä kirjoituksessa, niin en yleisesti ottaen ala lukemaan nimenomaan kuolinilmoituksia.
Ei, en usko, että olet poikkeava:) Luulen, että Minä olen :(
Tietysti kuolinilmoituksia nähdessään, ei voi välttyä joidenkin nimien lukemisesta, mutta ne eivät "sano" mitään, koska en tunne heitä. Tietysti tulee tunne, että miten tuonkin tai tuon tai tuon omaiset nyt tällä hetkellä surevat. Heille se on juuri-nyt-tapahtuva surujen kohtaaminen ja monilla saattaa mennä todella pitkä aika, kun on "päässyt" siitä surusta jollakin tavalla "eroon". Se on surullista.
itse saanut hätäkasteen. Ilman ylilääläkäri Arvo Ylppö tuskin olisin tässä. Hän kehitti tuon keskoshoidon täällä. Olen paljosta kiitollinen elämästäni sekä hänelle että omalle faijalleni. Ilman heitä tuskin olisin hengissä. Pienen vauvan menettäminen vaikka sinne kohtuun on suru aina ja oikeus surra syntymätöntä vauvaa. Miksi ei olisi?
Mitä tulee näihin kuolinilmoituksiin, tällähetkellä en halua niitä lukea. Ovat kyllä koskettavia. Koska, perheessäni jälleen oma mieheni on lisätutkimuksessa nyt sydämen takia. En liikaa halua miettiä asioita jotka ovat edessäpäin, vaan yritän elää tässä ja nyt. Nauttien todella elämästä. Surut tulevat kyllä aikanaan.
Jos, tilanne ei olisi tämä, lukisin kyllä näitä kuolin-ilmoituksia siinä missä luen syntymä-ilmoitukset ja muutkin. Sitä kun näitä sivuja lukee ymmärtää ehkä jotenkin lähemmin tämän syntymän ja kuoleman välisen eron. Eli elämän. Todella tuota mietin miksi emme lähettäisi kauniita runoja jo nyt...toisillemme. Hyvä ajatus....
jk. taidan tehdä kuten tuo Heikkis ja aloitan näiden värssyjen keruun vihkoon;)
Vastaan nyt sinullekin, vaikka kiirettä on alkanut pitelemään. tarttee piakkoin lähteä töihin.
Niin, runojahan on tuhottoman paljon. Itselläni on monen monituista runokirjaa. Kirjastosta käteeni tarttuu hyvin usein ainakin pari runokirjaa. En kuitenkaan voi Tietää hakea esim. jotakin tiettyä runoa, josta minä pidän, jos en ole koskaan sitä edes lukenut. Joku mieleinen runo saattaa putkahtaa esiin aivan yhtäkkiä jostakin hmmm.... vaikkapa juuri kuolinilmoituksesta, tai vaikka täältä palstalta tai mistä nyt putkahteleekin.
Minulla on NIIN paljon muutakin tekemistä, kuin alkaa kahlaamaan joka ainoan kirjaston runokirjan.
Näppäryydestä voi olla montaa mieltä.
varmasti yksin poikkeava. Kauniit runot kun ovat aina minuakin koskettaneet. Luen mielelläni runoja. Teen samoin kuin sinäkin. Runo pysähdyttää hetkeksi. DW tuolla laittoi hyvin että, voisi mennä kirjastoon hakemaan sen Uuno Kailaksen runokirjan tai miksei ostaa Divarista jos, löytää. Olen kuitenkin tullut laiskaksi;) Täytyy myöntää. Nyt kuitenkin lista kirjoja joita hakea kirjastosta. Miksi siinä ei samalla sitten muutama Uuno Kailakseksenkin runokirja.;)
Täällä kun oli Taiteiden yö. Joka jokavuotinen elokuinen tapahtuma. Olimme kuuntelemassa kundini kanssa Laajasalossa viroloisia vanhoja kansanlauluja joita nuoret tytöt lauloivat (Viljandista tuo kuoro täällä esiintymässä)...niin vaikka siinä nämä sanat olivat viroksi se tunnelma siinä musiikissa oli hyvin samankaltainen kun meidän omassa kansanmusikkissamme. Kesäinen ja vähän surumielinen. Eli vaikka ei kieli sama niin se melodia. Jotenkin vaan tuntui tutulta. Musiikki on myös runoutta. Toisinaan. Kun tulimme himaan yksi niistä sävelmistä jäi kundin korvaan soimaan....hän soitti sen pianolla;)) Se on ehkä tämä tietynlainen melonkolia meissä ja sen kaipuukin.
No hyvä, etten ole ainut poikkeava:)
Niin,DW laittoi tosiaankin, että voisi mennä kirjastoon hakemaan sen Uuno Kailaksen runokirjan.
Asia on niin, että en tavallaan "tarvitse" tämän runoilijan kaikkia runoja, vaan vain ja ainoastaan sen, johon miellyn. Toki on runoilijoita, joista erityisesti pidän ja tahdon lukea monia kyseisen runoilijan runoja, mutta on myös paljon sellaisia, joiden runot eivät kolahda NIIN paljon, että ostaisin kirjan.
Tähän mun "omaan runokirjaan" (siis vihko, johon kirjoitan ja liimaan runoja) niin tässä kirjasessa tykkään ihan Kaikista runoista. Kaikki kolahtavat jollakin tavalla.
Monet runokirjani ovat hiirenkorvia täynnä. Aina kun kolahtava runo tulee eteen, niin taitan sivun kulman siten, että myöhemmin löydän sen helposti. Lueskelen usein hiirenkorvasivuja, mutta jätän ne muut sivut lukematta. Oon ne kerran lukenut ja ovat jättäneet minut "tyhjäksi", mitäpä niitä sitten enää lukeman. :)
Musiikki menee tietysti myös omalla tavallaan tuonne sisuksiin. Tuo tuntemuksia. Niihin reagoin samalla tavalla, kuin runoihin.
Sikälimikäli jotakin vastaat, niin tiedoksi, että en jätä vastaamatta, etten tahdo/viitsi/tms, vaan en vastaa, koska lähden töihin. Nyt vaatteitten vaihto. *viuh*
Mukavaa päivää.
Kaikille mukavaa päivää :)
sinullekin musiikinopettaja sinne Vaasaan;))) Täytyy sinulle nyt onnellisena kertoa sellainen uutinen että, tämä oma muusikkoni pääsi tänä syksynä sinne erityismusiikkikouluun;)) oppilaaksi. Olemme siitä nyt hänen puolestaan onnellisia;)) Keväällä kun sitten heillä täällä julkinen ensiintyminen tämän oman "bändin" kanssa. Siksi mielelläni hänen kanssaan näissä konserteissa erilaisissa käyn...minäkin..eivät nuo lippujen hinnat kaikkiin nyt kovin kalliita suinkaan. Ensi kesänä kyllä tulemme sinne Vaasaan musiikkijuhliin. Se on jo päätetty;))
Mahtavan Hieno juttu, että poikasi pääsi erityismusiikkikouluun oppilaaksi. Iloinen asia varmasti koko perheelle ja Erityisesti tälle uudelle oppilaalle. Minullekin on tullut muutama uusi oppilas ja on aina Suuri asia ja hyvin Tärkeä asia, juuri se Ensimmäinen oppitunti. Tutustuminen puolin ja toisin. Oppilaille se on aina hyvin jännittävä tapahtuma.
Ja esiintymiset ovat sitten myös oma kiva juttu, sikälimikäli lapsi itse on siihen halukas.
On hyvä käydä myös pienempimuotoisissa matineoissa, joissa esiintyjinä vasta-alkajia ja sellaisia, jotka eivät ole vielä "suuria esiintyjiä". Jos käy vain ja ainoastaan huippuja kuuntelemassa, niin joissakin tapauksissa saattaa tulla liian korkeaksi kynnys Itse esiintyä. Sehän kun aina pitäisi muistaa, että kukaan ei synny valmiiksi taituriksi. Huipuillakin on joskus ollut se oma ensiesiintyminen, joihin on joutunut harjoittelemaan "hullun lailla".:)
Tervetuoloa vaan Mustasaaren musiikkijuhlille tai Kuorofestivaaleille, moninaisia mielenkiintoisia konsertteja on ensi kesänäkin luvassa.
lämpimistä sanoistasi. Tänne kouluun kun todella myös täällä pyrkijöitä. Koko kesä meni vähän jännittäessä. Tämän koulun perustaja on tehnyt valtavan palveluksen kun kehitti niin sanotun uudenmallisen systeemin eli tälläisen kuvionuottisysteemin millä voidaan nuotteja lukea ja sitä kautta myös opiskella musiikkia. Tämä yhteiskonsertti on sitten sellainen missä koko koulu pääsee täällä ensiintymään yhdessä täällä helsinkiläisten ja muidenkin tunnettujen artistien kanssa jotka myös tukeevat tätä toimintaa;)) Ehkä nyt kun tämä toiminta on täälläkin jatkunut siten että, myös kaupunki tukee tätä toimintaa toivottattavasti myös jatkossa niin alkuun ei omia kaikkia soittimia tarvitse heti hankkia. Pianon lisäksi meilläkin kun tämä kitara on soitin joka halutaan oppia soittamaan. Pienessä ryhmässä missä nuoret opettajat (itsekin) saavat haastellisen mutta, mielenkiintoisen työn itselleen on kaikille osapuolille sitten onnistuessaan todella ihana asia. Ja meitä vanhemmille tämä myös tärkeää, huomaamme että, vaikeuksistakaan huolimatta mitä nuorillamme on...omien unelmien toteutumien ei ole este. Tuohon esiintymistilanteeseen ei ole pakko suinkaan osallistua. Mutta kun lava on täynnä ensiintyjä kukin vuorollaan. Tämä Savoy-teatterin sali kyllä raikaa sitä soittamisen ja laulamisen riemua johon on helppo myös yhtyä meidän kaikkien yleisönä;))
Kiitoksia Tervetulo toivotuksesta Mustasaareen. Tulemme mielellämme;))
enkä ikinä nähnyt moista.
Vauvoista olen,mutta jos syntyy kuo9lleena,niin kyllä on sama päivämäärä.
Sikiöllä on iankaikkisuussielu! Jumala ottaa hänet takaisin taivaaseen vaikka ei ole kastettu. Helvetissä ei ole lapsia.
Jos vanhemmat haluaavat haudata lapsensa nimellä niin mikäs sen estää? Varmaankin nykyinen kuolinpäivä ok.
En millään mielellä, kun en lue niitä.
Kyllä niitä runoja esitetään elävillekin, ainakin juhlatilaisuuksissa. Uskon, että omaiset vilpittömästi yrittävät löytää sellaisen mietelauseen tai värssyn, joka jotenkin kuvaisi edesmennyttä tai olisi ainakin ollut hänelle mieleen.
Minulle jäi tapa lukea kuolinilmoitukset ylioppilaskesältäni, kun olin terveyskeskuksen vastaanottoapulaisen kesälomasijaisena. Kuului työhön tarkistaa, ketkä potilaat voi poistaa kortistosta. (Tämä tapahtui siis ennen tietokoneaikaa, ei pikkukunnan terveyskeskuksesta ollut yhteyttä väestörekisteriin, vaikka se jo silloin olikin olemassa.)
Nykyisin seuraan muun muassa sitä, kuinka usein hautaamisesta käytetään sanaa "siunaus" silloinkin, kun ilmoituksessa ei ole ristiä. Ristin puuttuminen oli ainakin ennen varma merkki siitä, että kuollut ei ollut kuulunut kirkkoon.
Tutkin muun muassa minkälaisia nimiä on eri-ikäisillä ihmisillä. Tietenkin tutkailen myös, onko joku tuttu tai tuttavan lähisukulainen kuollut. En pidä kuolinilmoitusten seuraamista mitenkään perverssinä, kuten sanottu, olen tehnyt sitä kohta 40 vuotta.
Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta kohtausta elokuvasta, jonka nimeä en enää muista. Tapahtumapaikka on englantilainen pikkukaupunki lähimenneisyydessä. Siellä on tapana pitää "ruumiinvalvojaisia", joissa muistellaan vainajaa arkun ympärillä vähän hilpeämmissä merkeissä kuin hautajaisissa. Tässä tapauksessa tilaisuus pidettiin pubissa. Tapoihin kuului myös soittaa vainajan mielimusiikkia, ja niinpä pappi kysyi yhdeltä ystävistä, mikä oli ollut edesmenneen lempikappale.
"En tiedä, sopiiko se nyt tähän. Se oli "Great Balls of Fire", ja hänethän polttohaudataan", oli ystävän vastaus.
pjn pj pjn pi jp0i up jpo oij poij u h0iuy