minusta on tullut kyyninen ja huumorintajuton nainen.Ennen nauroin paljon ja näin positiivisena elämän,mutta nyt,vaikka kaikki on ok,olen negatiivinen kaikessa.
Kun suututtaa,menen punaiseksi ja hikoiluttaa,tekis mieli sanoa suorat sanat.Onneksi välillä olo ihan lepposa,mutta luulin kun vanhenen niin rauhotun joka suhteessa.
Kyllä hormonit on tärkeitä,sen huomaa selvästi näin kuuskymppisenä.
Kun suututtaa,menen punaiseksi ja hikoiluttaa,tekis mieli sanoa suorat sanat.Onneksi välillä olo ihan lepposa,mutta luulin kun vanhenen niin rauhotun joka suhteessa.
Kyllä hormonit on tärkeitä,sen huomaa selvästi näin kuuskymppisenä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hormonit sen selittää jos elämässä (tai terveydessä) ei ole tapahtunut mitään muita muutoksia joista tuollainen mielentilanheittely voisi johtua.
Kaveri syyttää nykyään kaikesta vaihdevuosiaan ja hänen kumppaniaankin se alkaa jo ärsyttää: ekaksi syy oli aina menkkojen ja nyt ne on sitten vaihtarit.
Eipä se aina ihan niin yksiselitteitäkään ole...
ja kirjoitin paljon ennen. Nyt olen niin kärsimätön, etten jaksa paneutua niihin harrastuksiinkaan. Jotenkin tunteet ovat laimenneet, eikä mikään tunnu miltään. Oman itsen hoitaminenkin työkuntoon on työlästä ja vaivalloista. Kun on kankea kuin pölkky, niin suihkussa käyminenkin on tylsää. Viime kesä kylläkin vei mehut tästä akasta. Väsymys ei millään meinaa hellittää kun kuuma aalto kesti kaksi kuukautta yhtämittaa. Vieläkin auringon säteet kasvoilla saavat hien virtaamaan. Lieneekö tämä kaikki silkan väsymyksen syytä kun ei koskaan saa olla yksin ja levätä kunnolla.
kaikki edelliset ja lisäksi kun katsot peiliin niin naama on kuin "esa pakarisella"!
Mene sitten tän näkösenä enää ihmisten ilmoille. Toisaalta kuitenkin olet sisältä nuori! Tätä ristiriitaa on vaikea kohdata!
huumoria vielä löytyy. Yhtenä päivänä mieheni tokaisi "meidän mamma oli oli nuorena kuin tiimalasi, mutta nyt on kuin piimälasi" ei siinä voinut kuin nauraa, toisaalta vi----i, itketti ja hikikin tuli vielä. Ei auta eteenpäin on mentävä. Eiköhän tämä joskus helpota. Onneksi helteet on pois.
Miten niin onneksi? Mua ei helle haitannut pätkääkään, eikä hikoilluttanut enempää, kuin muillakaan. Nyt kun ilmat muuttui koleaksi, mulla alkoi yöhikoilu kiusaamaan ja univaikeudet. Lisäksi kylmässä alkaa niveliä kolottamaan. Kesällä ei polvetkaan särkeneet. Vielä inhottavampaa on se, kun alkaa töissä pukkaamaan hikeä, eikä lämpöäkään ole, kuin niukin naukin 17 ja vähän väliä pitää ottaa villatakki pois ja päälle.. Helteellä tätä ei ollut, koska oli kokoajan hiki:) ja niin kesällä kuuluukin olla.
ps.Ihmetyttää vaan esim. työpaikalla ne jotka eniten valittivat helteestä, niin ekan kylmän päivän tullen näytti, ettei mistään löydy niin paljon vaatteita, että raukat olisivat olleet tyytyväisiä. Samainen kehui helteellä, että miten rakastaa syksyn raikasta ilmaa:) Ihminen vaan ei ole koskaan tyytyväinen. Itse pidän kyllä Suomen kaikista vuodenajoista lämpimästä kesästä tietenkin eniten, mutta kevätkin on ihanaa odotuksen aikaa. Samoin syksy väriloistoinee ja talven valkoharsot puiden koristeena luonnon nukkuessa. Kesä on kuitenkin kaikkein parasta aikaa ja silloin on täydellistä pienen hetken kylläkin vaan, kun heinäkuun jälkeen alkavat linnutkin jo hiljentyä.
tämä lämmönsietokyvyn katoaminen tänä kesänä kokonaan. Minulla oli yksi kesä, muistaakseni kolmas vaihtareiden alkamisen jälkeen, kun hikoiluioreita ei ollut koko kesänä. Olo oli normaali ja nautin lämmöstä. Syksyllä sitten pukkasi oikean hikiputouksen, vaikka pakkaseen meni, niin hiki virtasi.
Viime aikoina on auringonpaistekin jotenkin tullut vastenmieliseksi. Auringonvalo, ulkona, iholla saa aikaan kirvelevän tunteen ja kuuman aallon heti perään. Koko ajan tekee mieli varjoon. Silmätkin ovat arat valolle. Pilvipoutainen päivä on paras vaikka sienireissulla. Aurinkoa en ole ottanut ollenkaan, normaalisti pukeutuneena teen puutarhatyöt. Omituinen on sekin piirre näissä vaihdevuosissa, ainakin minulla, että jos aloittaa rankalla fyysisellä hommalla heti aamusta ja tulee hiki, niin sen hikoileminen ei lopu koko päivänä ja kasvoihin jää ankara punoitus tuntikausiksi.
Mun elämänilo jäi vuonna 2005 leikkauspöydälle kun munasarjat raavittiin irti. Toinenkin poistettiin vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Olin tuolloin 44-vuotias.
Hormonilääkityksestä huolimatta kuumia aaltoja, matalapainetta, painon nousua yms. Välillä tuntuu, että ihan sama vaikka jo kuolis pois. Joskus työhönmeno tuntuu tosi ahdistavalta, yöuni on katkonaista usein joutuu valvomaan tunnin tai kaksi. Peitto pois ja peitto päälle.
Kuukaudessa on 1 tai kaks päivää kun vanha minä tulee esiin. Innostun sisustamisesta tunnen sisällä kivan tunteen, olen energinen, nauran itselleni, vitseille ja vanha luovuus tulee esiin. Muulloin ihan sama. Siivouskaan ei ole enää niin kivaa kuin ennen.
Kuukaudessa on myös jaksoja jolloin pienet asiatkin saavat suuret mittakaavat. Kärpäsestä tulee härkänen. Ihmiset yleensä ärsyttävät, piiri pienenee sen suhteen ketä jaksaa sietää. Kenellekään ei kuitenkaan uskalla sanoa mitään vaan itsekseen kiroaa typerykset alimpaan he...ttiin.
Perjantai ei tunnu miltään vaikka on vapaa viikonloppu edessä ja sunnuntai sitten ahdistaa. Ei ole oikein viitseliäisyyttä mihinkään.
Peiliin kun katsoo, niin tukka on huonosti vaikka vastahan sen laitoin hyvin. Mahan ympärillä on kumma ikimakkara joka ei lähde pois vaikka välillä on kävelty hikihatussa ympäri kaupunkia.
Työterveyshoitajan ja gynekologin mielestä ei vissiin mitään hätää kuitenkaan puhuvat alakulosta. Ehkä sitten kun en jaksa enää itseäni laittaa ja töihin raahautua, puhutaan masennuksesta.
Kiitos kirjoituksestasi, joka helpotti päätöstäni olla edelleenkin aloittamatta hormoonihoitoa. Yritän pärjäillä ainakin vielä omin avuin, koska itselläni ei ole kuukaudessa kovinkaan montaa huonoa päivää vielä. Multa ei ole mitään jouduttu operoimaan, ainakaan vielä ja mittarissa55v. Toivon sulle parempia aikoja ja jaksamisia, toivottavasti löydät oman kivan itsesi useimmin:)
Se on hieno homma jos pärjää ilman hormoneita. Sehän tarkoittaa vaan sitä, että oma hormonitoiminta hiipuu niin pikkuhiljaa että se ei aiheuta oireita. Tai jotkut ovat vaan niin onnekkaita että oireita ei tule.
Luultavasti minä en olisi työkykyinen ilman hormonihoitoa. Minullahan omaa hormonitoimintaa ei ole enää ollenkaan. Nykyään suositellut annokset ovat niin pieniä, että oireet pääsee läpi. Minä en voi annosta suurentaa kun kroppa ei kestä.
Täytyy muistaa, että oireet on yksilöllisiä. Tiinalle sopiva hoito ei ehkä sovi Tainalle jne.
Minun äitini oli 55-vuotias vasta kun vaihevuodet alkoivat eli jos perintötekijät vaikuttavat, minulla alkaisi vaihdevuodet vasta 6 vuoden päästä. Äiti sairastui mm. vaihdevuosimasennukseen.
Täällä kiistellään luomuhoito/ hormonit. Mielestäni ne joilla oireita ei ole tai on minimaalisesti käyttävät luomuhoitoa koska se ei näihin pahoihin oireisiin tehoa. Se jolla on samanlaiset oireet kun minulla tarttuu takuulla hormonipurkkiin selvitäkseen elämästä hengissä.
Kuulehen, Ohi on. Puhut kuin minun suullani. Minultakin poistettuu munasarjat sairauden vuoksi 44-vuotaiaana. Kohtu poistettiin myös. Meillähän vaihdevuodet alkavat ilman mitään alkusoittoa ja esioireita - suoraan täydet vaihdevuodet.
Samoja tuntemuksia kaikin puolin minullakin. Tämä kesä oli kaikkein viheliäisin, vaikka on hormonilaasari. MIes jätti operaation jälkeen, muutama ns. ystävä otti myös hatkat jne. Entisestä hoikasta on tullut pullukka, aikaansaamaton, alakuoloinen, jaksamaton, työviikon jälkeen aivan kuollut ja sitä rataa. Ei toki joka päivä ja aina. Mutta se alakulo on läsnä, nauru on vähentynyt, pinna palaa herkemmin. Ylipäänsä samaa kuin kirjoitit. MInulle tuo leikkaus oli varsinainen vedenjakaja; aika ennen sitä ja sen jälkeen. Häviölle jää tämä sen jälkeen.
Leikkauksestani on kulunut nyt vuosia, mutta edelleen minulla on mieto mielialalääkitys. Terapiaan ei ole varaa, vaikka varmaan sen paikka olisikin. En omassa piirissäni tiedä muita samanlaisin tapauksia kuin minä, joten en voi kenenkään kanssa keskustella näistä, kun eivät voi ymmärtää.
Hyviä ja parempia aikoja sinullekin, ei auta kuin pärjätä!
Hei Ohi on. Samanlaista se on täällä minullakin, vaikka munasarjoja ei olekaan poistettu. Oli aikoinaan hyvin vakava synnytyksen jälkeinen masennus ja pahat pms-oireet vaivanneet kauan. Nyt olen 48-vuotias ja vaihdevuosioireita ollut pari vuotta, vaikka kuukautiset vielä tulevatkin, tosin epäsäännöllisesti. Minullakin on vain pari normaalia päivää kuukaudessa enää, jolloin olen valoisa, aikaansaava ja energinen. Muutoin on todella alavireinen olo, ärsyttää moni asia, itku kurkussa, mielialat vaihtelee, väsyttää. Olen turvonnut ja lihonut. En enää tunnista itseäni.
Äidilläni oli pahat vaihdevuosioireet ja hän ei vieläkään pärjää ilman Estrogelia, on jo 76-vuotias.
Tuo on kuulemma aika perinnöllistä. Minulla on pieni annos Estrogel-geeliä, vain 20-25 mikroa. Se on vienyt pahat lihaskivut pois ja auttanut yöuneen. Verikokeiden mukaan taso on ok. En voi nostaa sivuvaikutusten vuoksi annosta kuitenkaan. On pieni annos masennuslääkettäkin käytössä. Mikään ei vaan auta.
Hei Emmi ja ohi...
Minkälainen mielialalääkitys teillä on. Annostus ja merkki. Onko ollut sivuvaikutuksia ja jos on minkälaisia? Minä sain unihäiriöihin Mirtatzapiiniä 15 mg. Helekutin hyvä lääke muuten mutta turvotti. Tuntui, että kuumia aaltojakaan ei tullut yhtä paljon. Olen nyt tuon turvotuksen takia lopettanut lääkkeen. Puoliska annosta ei voinut syödä kun tuli semmoisia päiviä, että oli takki ihan tyhjä.
Olen pahoillani ohi.. että ukkosi lähti lätkimään. Minulla oli jo uusi miesystävä joka on pysynyt kuvioissa vaihtareista huolimatta. Olen hänelle avoimesti puhunut kaikista ongelmista eikä hän ole säikähtänyt.
Onkohan se niin, että tämä on tätä hautaan asti?
kun ei millään helpota olotila. Kuusi ja puoli vuotta tätä jo. Turvotuskin vain pahenee koko ajan. Minulla oli nuorempana taipumusta turvota ennen kuukautisia, joskus turposin niin, etteivät vaatteet menneet päälle. Aina kuitenkin helpotti lopulta. Nyt tulee turvotusta toisen päälle, entinen ei ehdi lähteä pois kun se alkaa uudelleen. Pitää varmaan lähteä hakemaan diureetit kun verenpainekin on alkanut kohota. Tämä alkaa olla jo aivan kamala ähkytila. Ei auta suolaton ruokavalio, ei mikään. Olen melko varma, että tämä on hormonaalista kun se pahenee aina muiden oireiden pahetessa samalla. Kun olisi edes yksi viikko välissä ilman kamalaa pömppövatsaa ja turvonnutta kaulaa ja leuanalusta. Laihduttaminen varmaan auttaisi, vaan kun painoa ei saa enää putoamaan kuin nälkäkuurilla. Minulla on paino noussut varmaan 20 kiloa vaihtareiden alkamisen jälkeen, sitä ennen olin hoikka.
Hei Ohi on. Minulla on tuota samaa mirtatsapiinia, mutta Remeron-merkkisenä. Aluksi otin yöksi 15 mg ja nykyään jo pitkään 22,5 mg. Se ei ole lihottanut, alamahaturvotusta kyllä aiheuttaa. Aluksi lisäsi ruokahalua, mutta ei enää. Minulle tosi hyvä lääke. Laskee kyllä verenpainetta, ei muuta haittaa. Lisäksi yöunia varten minulla on Lyricaa, nyt 175 mg, ennen 75 mg. Unilääkärin mukaan lisää syvää unta ja vähentää yöheräilyjä. Näin se on tehnyt, minulle ei tule mitään sivuvaikutuksia. Ja sitten tuo Estrogel-geeli yötä vasten pieni määrä. Nämä kolme hyvä yhdistelmä! Lyricaa ei tavalliset lääkärit oikein osaa määrätä muuta kuin kipuun, mutta neurologit ehkä jo osaavat yöuniinkin. Vähentää myös ahdistusta. Se on myös GAD:in eli yleistyneen ahdistuneisuushäiriön lääke, tosin annoksella 2 x 75 mg. Mutta kyllä tuo yöksi otettu annoskin vähentää selvästi ahdistuneisuutta ja turhaa huolestuneisuutta.
Nämä ihmeelliset alakuloisuuden ja mielialan vaihtelut sekä ärtyneisyys ovat kyllä omituisia, selvästi vaihdevuosioireita. Minulla ei ole varsinaisia hikoiluja, mutta välillä kasvot punoittavat ja pistelevät.
Ilmeisesti nuo mielialalääkkeet ovat niin pienellä annostuksella, että ne parantavat unta, mutta eivät poista masennusta, mielialanvaihteluista yms?
On se hyvä, että näistä uskalletaan puhua ääneen. Ennen hävettiin mielialalääkitystä ja ihmiset kärsivät turhaan.
Minä olen avoimesti puhunut vaihdevuosistani vaikka oli "nuori" kun ne alkoivat. Monet häpeävät vaivojaan ja aiheuttavat itselleen kaksinkertaista tuskaa.
Minä haluaisin semmoista lääkettä, että minua alkaisi naurattaa, mahanpohjassa tuntuisi välillä kivalta ja olisi ihana elää, mutta sitä ei taida saada reseptillä vaan sitä pitäisi kasvattaa saunan takana:)
Uskokaa tai älkää, mutta kyllä olisi joku ihmelääke käytössä jos tämä olisi miesten vaiva.
mitattu kilpirauhasarvoja, sillä oireesi voivat johtua myös kilpparista?
Lainasin Wikipediasta tämän pätkän: Kilpirauhasen pääsasiallinen tehtävä on tuottaa hormoneja:
kilpirauhashormoneja tyroksiinia (T4) sekä trijodityroniinia (T3)[1]
ja kalsitoniinia, joka osallistuu kalsium–fosfori-aineenvaihdunnan säätelyyn.
Näiden hormonien tuotantoa säätelee tyreotropiini eli TSH, jota aivolisäke erittää.
Äitini on sanonut, että siinä 65 ikävuoden nurkilla hänellä alkoi helpottaa, hänellä oli siihen asti hormonilääkitys käytössä. Se minkä ikäisenä oireet helpottavat on tietty yksilöllistä, mutta varmasti jonkinverran suuntaa antava.
HAA. Mietin itsekin samaa ja itseasiassa kävin perjantaina verikokeissa ja nämäkin nyt sitten tsekataan. Äidilläni oli kilpirauhasen kanssa ongelmia.
muistakaa toki, että valtaosa vanhoista ihmisistä on NAISIA. Ja kaikki he ovat selvinneet tavalla tai toisella vaihdevuosien mukanaan tuomista murheista ja pitäneet elämäänsä kuitenkin elämisen arvoisena.
Joten eiköhän se meiltäkin onnistu. Vanhennutaan vaan vaivoinemme. Eiköhän se tästä vaikkei nyt millään meinaisi uskoakaan...
monet uutiset tuntuvat uskomattomilta. Harrastajaurheilijat käyttävät dobing-aineita parantaakseen ulkonäköään tai kiinalaiset nuoret ihmiset menevät kasvoleikkauksiin, että kelpaisivat työmarkkinoille. Eivätkö he ymmärrä kuinka lyhyt elämä on? Oma elämä meni, että vilahti, vaikka ehdin olla kaksi kertaa naimissa ja saada lapsia ja kokea kaikenlaista, todella vaikeitakin asioita. En kuitenkaan haluasi missään nimessä enää olla nuori tässä nykyisessä maailmassa, se on monin verroin kovempi ja julmempi kuin oma nuori maailmani oli.
Seesteisin ikäni oli neljäkymmentä, silloin olin varma, että vanhenen arvokkaasti. Minulla oli kaikkea, aikaa vain puuttui. Saman vuonna kun täytin viisikymmentä, menetin työpaikkani. Uutta ei enää löytynyt kivennavaltakaan. Kahden vuoden tilapäisten, osa-aikaisten työsuhteiden jälkeen jouduin työkkärin ahdistelun kohteeksi (se paikka on tänä päivänä todella ahdistava käydä). Samalla alkoivat kovat vaihdevuosioireet ja menin miltein kontalleni. Tuli niveltulehdus ja fysiikkakin petti. Hammasta purren olen kuntouttanut itse itseäni, erikoislääkäriin ei ole varaa. Työskentelen edelleen osa-aikaisesti ja alaikäisiä lapsia on vielä kotona. Ainoat mitä entisestä elämästä on jäljellä, on arvokkuuteni, josta en suostu luopumaan ja asuinpaikkani maalla. Linkutan metsään kun ahdistaa liikaa, siellä vielä löydän rippusen onnen tunteesta. Nämä muutokset elämässä ovat tulleet niin nopeasti, etten tunne vieläkään itseäni uusimmista valokuvista ja peilistäkin katsoo vieras ihminen aina aamuisin. Jos en olisi niin nääntynyt, voisin ruveta tarkkailemaan omaa vanhenemistani ihan mielenkiinnolla.
Suurin muutos kuitenkin on varmaan se, että tulevaisuus ei enää ole kirkkaana edessä kuten noilla alun uutisten ihmisillä vielä tuntuu olevan. Nyt vain istuu ja odottaa mitä mahtaa tapahtua seuraavaksi.
minuakin,sillä ilman omaa syytä ensin ulkoistettiin,oli pitkäaikainen työpaikka.Nyt pitäs sitten alkaa motivoitua uuteen ammattiin,mutta mihin?
Ikää jo kuuskymmentä ja on jos jonkilaista vaivaa,mutta sairaslomaa en saa.
Minähän ole niin nuori ja terve,muiden mielestä mutta en itsestäni.
Menisin kyllä kasvojen kohotusleikkaukseen jos olisi varaa,että edes pääsisin töihin,kukaan ei muuten ota,tämä on totuus kohdallani
nivelvaivaisella silkka rasvahappojen ja d-vitamiinien puute.
Ostin eilen vahingossa kevytjugurttia; kammottavaa paskaa. Rasvan riistettyä hirveän makuista ja terveyshaittoja aiheuttavalla aspartaamilla makeutettu. Tuli vaan mieleen, että tuommoista sotkua ketkä vetää työkseen, kyllä varmaan on sairas olo joka jäsenessä!!!
Itse syön vuodet läpeensä kalanmaksaöljyä, en vilkaisekaan kevyttuotteisiin päin, syön voita ja oliiviöljyä, kartan lisäaineita. Olo on notkea, eikä kolota mistään.
Puska&kumppanit tekivät karhunpalveluksen kansalle, kun kuurnituttivat hyvän d- ja a-vitamiinipitoisen rasvan pois maitotuotteista. Ilmankos osteoporoosi on lisääntynyt rajusti. On naurettavaa, että keinotekoisten hormoneja tyrkytetään sillä perusteella, ettei tulisi osteoporoosia. Saman asian ajaa kun lohnaisee pannulle voita, syö kalaa ja nauttii kalanmaksaöljyä. Eikä aiheuta rintasyöpää!