Kuinka usein käy niin, että rakastut tuntemattomaan ensisilmäyksellä, vaihtamatta sanaakaan ko. naisen kanssa? Että ensimmäinen katsekontakti saa jalat makaroniksi, sydämen hakkaamaan ja kädet tärisemään? Alkaa hengästyttää niin ettet pysty puhumaan? Kehon jokainen solu tiedostaa toisen läheisyyden ja aika tuntuu pysähtyvän? Ja jos joudut lähtemään tietämättä milloin näet tuon naisen taas (tai näetkö koskaan), tekee mieli itkeä?
Vai voiko edes puhua rakastumisesta ensisilmäyksellä? Ihastusta tai kemiaa?
Itselleni kävi noin äskettäin ja kaikista em. syistä johtuen en saanut sanaa suustani, ajatus ei kulkenut, hymyilin vaan typeränä ja tuttavuuden tekeminen jäi, vaikka siihen tarjottiin hyviä tilaisuuksia. Ja nyt harmittaa... :)
Vai voiko edes puhua rakastumisesta ensisilmäyksellä? Ihastusta tai kemiaa?
Itselleni kävi noin äskettäin ja kaikista em. syistä johtuen en saanut sanaa suustani, ajatus ei kulkenut, hymyilin vaan typeränä ja tuttavuuden tekeminen jäi, vaikka siihen tarjottiin hyviä tilaisuuksia. Ja nyt harmittaa... :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kaksi kertaa on käynyt niin. Tai en tiedä voiko puhua ihan rakastumisesta, mutta ainakin erittäin voimakkaasti ihastunut. Tämänhetkiseen ihastukseen ihastuin juurikin tuolla tavalla, mutta valitettavasti tästä jutusta ei taida tulla mitään, hän on varattu.
Yhteen entisistä tyttöystävistä myös ihastuin/rakastuin ensisilmäyksellä, ja häntä kohtaan tunteet oli myös suhteen aikana voimakkaampia kuin ketään muuta kohtaan on ollut. Seurustelimme vain pari kuukautta, hän ei oikein hyväksynyt pitävänsä naisista (tulee syvästi uskonnollisesta perheestä) ja lopulta itkien kertoi että ei pysty jatkamaan suhdetta, vaikka kyllä haluaisi. Mielestäni hän pettää itseään, sillä kyllä se kemia oli molemminpuolista, tunteehan sen. Mutta omapa on elämänsä, mitä minä siihen enää puuttumaan, kaksi vuotta jo aikaakin.
"Vai voiko edes puhua rakastumisesta ensisilmäyksellä? Ihastusta tai kemiaa?"
ilmeisesti ihastumisesi on johtanut tilanteeseen, jossa itse tilannetekijät kompleksoivat asiaa, sillä eikö nuo kuvailemasi asiat liity enemmänkin esiintymistilanteen haltuunoton vaikeudesta eikä suoranaisesti rakastumisesta ensisilmäyksellä? Liikaa yleisöä, liian nopea tilanne, liian suuri paine tehdä vaikutus, liika pelissä, siis sen suhteen, että asiat on jo suunniteltu pitkälle etukäteen, vaikka on vielä lähtöruudussa?
Asiat tapahtuu jos niin on tarkoitettu tapahtumaan.
Hmmm... esiintymispelkoasiaan en voi ihan täysin yhtyä. Kyse oli kuitenkin ihmisestä, jonka kohtasin aivan ensimmäistä kertaa sattumalta, ei kenenkään kaverin kaveri, lähikaupan kassa tms. henkilö, johon olisin aiemmin missään yhteydessä törmännyt. Aiemmin herännyt ihastus tai liian pitkälle etukäteen suunnitellut asiat eivät siis voineet olla syynä. Esiintymispelko, liian suuri paine tehdä vaikutus tuli varmaan sen jälkeen, kun oma ihastuminen oli jo tapahtunut, kun huomasin toisen kiinnostuksen ja kun itseltä ei lähtenyt sanaa suusta ja tavarat lenteli käsistä.
Ehkä tapaan hänet joskus uudelleen, jos niin on tarkoitettu. Stä odotellessa on aikaa miettiä mitä sanoa ja mitä tehdä, jos vaikka silä pääsen esiintymispelostani ja saan suuni auki oikeassa tilanteessa ;)
harvinaista ettei kyseessä ollut lähikaupan kassa...
mietihän sitä, että jotkut ihmiset hämmentyvät samalla tavalla kun tapaavat esim. sattumalta jonkun julkisuuden henkilön ja heillä menee ihan pasmat sekaisin ja nuo julkisuuden henkilöt luonteestansa riippuen naureskelevat noille tilanteille tai pyrkivät parhaansa mukaan luovimaan tilanteessa, kun huomaavat toisen hämmentyneen liikaa esim. sen suhteen, että tv:stä tuttu hahmo on juuri siinä äkkiä edessä. Tuskin kyseessä on rakkaudesta ensisilmäyksellä..
Kysehän voi olla siitäkin, että hämmennys johtuu jostain tuttuus tekijästä, josta ei ihan heti saa kiinni tms. jolloin voi hämmentyä omista tunteistaan siitä, että toinen tuntuu tutulta vaikkei varsinaisesti olekaan ja tavallaan haluaisi toimia tuttavallisemmin vaikkei siihen ole tavallaan oikeita tai mitään perusteita, jolloin jää pattitilanteeseen huopaamaan ja suopaamaan. Kyse siis tuskin aina on mistään rakkauksista, ihastumisista tms. vaan normaalista sosiaalisen kontaktin ottamisesta ja siitä, että jääkin miettimään, että niin miksi olen ottamassa sosiaalisen kontaktin näin avoimesti pitäisikö vai eikö jne. Jolloin kyseessä on kuin onkin sosiaalisen tilanteen hallitsemisen vaikeus kaikkine osa-alueineen.
Tietysti voi olla, että on myös ihastumista taustalla ja siihen tulee kaupan päälle tuollainen sosiaalisen tilanteen konteksti, tai sitten ei. Turha silti noita on liika spekuloida ja ihmetellä, jos itse pystyy olemaan luottavaisin mielin sosiaalisissa tilanteissa, varmasti kaikki asiat on helpompia, jos ei , jostain syystä, niin täytyynee miettiä mikä siinä sosiaalisessa tilanteessa sen varsinaisen vaikeuden muodostaa.
käynyt näin vain yhden ihmisen kanssa ....
tilanne oli aika häkellyttävä
ja jännittävä
nyt en uskalla otaa yhteyttä häneen
sen takia kun hän oli minua kohtaan niin kylmä
ja oli jo toisen naisen nainen
se oli tosi kova pala mulle
mut siitä hulimatta en aijo alkaa kinuu niitä takas
tässä maailmassa vain hän on saanut mut tuntemaan niin syvää
ja tällä hetkellä kaikki muut naiset tuntuu vaan yhden tekevältä
satumaisen suloset pitkät katseet kaipaan niin niitä kauniita hetkiä
mutta nyt en uskalla hänelle niitä näyttää
koska pelkään rakastumista
kukaan muu nainen ei oo tehnyt muhun niin suurta vaikutusta kuin hän
T: Kadoneiden vuorien Prinsessa
"nyt en uskalla otaa yhteyttä häneen
sen takia kun hän oli minua kohtaan niin kylmä"
Meinasin vielä lisätä tuon asian tähän, mutta kerkisitkin jo ensin. Jos ei ole tuollaista varsinaista loukkaavaa tekijää taustalla (esim. nolaa toisen paljastamalla asioita, joita ei yksinkertaisesti tehdä ihmiselle, jota pitäisi arvostaa, jolloin se luottavaisin mielin tekijä murtuu ja homma kuivuu käsiin), niin myös joillekin tulee noista tuntemuksia, ettei meinaa kestää jos toista ei näe tms. johtunee siitä, että psyyke mekanismi toimii siten, että jos joku jonka on jo luokitellut ns.tuttavaksi ei huomioikaan, psyyke vain automaattisesti reakoi, sekään ei siis mielestäni kerro rakkauden tuntemuksista, vaan siitä että odotti tuttavallisempaa käytöstä ja luottamusta ja kun sitä ei ole ilmassa saa se reaktion aikaan. Mikä tietysti on ohimenevää, jollei sitä keinotekoisesti jatka ja ala uskottelemaan että saisi vaatia toiselta automaattisesti tuttavallisempaa otetta kanssakäymiseen, jos siinä ei ole luottamuksellista sidettä (niinkuin sellaista ei voi tai ei tehdä kaikkien julkimoidenkaan kanssa).
niin sanon vielä senkin, että rakkaus tuntuu hyvältä, sehän on se ikivanha viisaus. Jos siltä ei tunnu, niin jotain on pielessä. Rakkaus saa hymyn kasvoille, hyrräämään sisäisesti kaikilla tavoin jne. ja vastavuoroinen rakkaus sehän se vasta tuntemukset lopullisesti herättää, jolloin läheisyys ym. ovat helppoja, koska silloin ihminen tuntee sen sielunsa tulleen hyväksytyksi ja voi kokea tasaveroisuuden tunnetta ym. Ja jos siihen rakkaudellisuuteen tule särö, toinen ei arvosta, ei ns.näe toista, vaan kyse on ulkokohtaisista tekijöitä, muista tarpeista ym. niin eihän siitä mitään rakkaudellista suhdetta synny, jotain tilapäistä nyt aina voi tulla. Ja on kovin väärin uskotella "rakkautta" kun on päivänselvää ja nähtävissä että todellista pyrkimistä rakkaudellisuuteen ei ole.
Joten, ei, ei nuo vaikeat tuntemukset kerro rakkaudesta, vaan aivan toisenlaisista tekijöistä.
en ole ollut tämän kanssa punkassa eikä meillä ole ollut suhdetta ...
mä jätin naisen jolle mun sydän kuuluu ja syynä oli kun näin sen nuoleskelemassa
toisen naisen kanssa ......
se huuteli mun perään mut en vaan voinut nähdä sitä
koska päässä pyöri tilanne ....
oli tosi paska olo .....
T: Kadoneiden vuorien Prinsessa
http://www.youtube.com/watch?v=8tbx_QndSkw
T: Kadoneiden vuorien Prinsessa
Mekin katseltiin toisiamme yhden söpön naisen kanssa bussipysäkillä Helsingissä tänään. Piristävää keskellä arkea. Olis kiva nähdä toistekin. ;)
Minulle on käynyt näin. Tiedän kuitenkin ettei se "rakastuminen" ole todellista.
Uskottelen itselleni, että tämä nainen voisi pitää minusta. Rääkkään itseäni ja en osaa lopettaa.
Joka kerta hänet näkiessäni minut valtaa sama tunne (sinun sanojasi lainaten):
"Ensimmäinen katsekontakti saa jalat makaroniksi, sydämen hakkaamaan ja kädet tärisemään? Alkaa hengästyttää niin ettet pysty puhumaan? Kehon jokainen solu tiedostaa toisen läheisyyden ja aika tuntuu pysähtyvän? "
Olenko riippuvainen tuosta tunteesta vai voiko se olla puhdasta ihastumista? Tai ehkä kumpaakin. Ihastumiseen ensisilmäyksellä uskon. Ulkokuoreen on helppo ihastua.
Puhun tässä nyt siis naisesta, jota näen useasti.
ensisilmäys "rakkauksiin", ihminen kyllä tunnistaa kiehtovan henkilön, jolloin se saa joko toimimaan tai sitten hämmentyy kuvailemallasi tavalla, kun ei oikein luota siihen, että ko.hlö voisi tuntea mitään samanlaista. Luulisin, että ensin tulee kiehtovan persoonan huomioiminen ja se saattaa johtaa ihastumiseen ja tai myöhemmin rakkauteen, jos hyvin käy. Voi tietysti olla että joku tuon akselin kokee sekunnissa, jos niin haluaa uskotella, itse en usko ns.tuntemuksiin ilman tekoja, rakkaudellisia tekoja siis.
Kiehtova henkilö on siis avain sana tällä kertaa, enkä aina ihan ymmärrä sitä tarvetta suurennella ja oikoa tilanteita tiettyyn pisteeseen, teidän taholtanne, omituista, todella omituista.
ihanasta tunteesta, mutta anteeksi nyt vain; miksi kaikki pitää analysoida ja filosofoida näin perusteellisesti?
Tähän tää menee aina! Ollaan hämmennyksissä jonkun ihanan ihmisen herättämistä tunteista ja se analysoidaan "lähes kaikille sattuvaksi" tapahtumaksi, joka sitten menettää merkityksenä. Jäljelle jää vain katumus ja suru menetetystä ihanasta rakkaudesta.
Ja sekö on sitten mukava tunne, mitä???
Miksi kaikki ihana pitää aina anaalisoida kuoliaaksi?
sitä, miten se sanonta menikään, kell onni on sen kätkeköön, juurikin kaukoviisaasti ajatellut tälläisia tilanteita, joissa tulee väärinkäsityksiä kunkin tunnetiloista ja niiden spekuloinneista. Vain kokemalla ja elämällä ne asiat varmentuu.
miten vittumaista on, jos ei ymmärretä, miten törkeätä on hakea/saada huomiota jonkun toisen kustannuksella, altistaa siis toinen tietynlaiseen osaan. Loukkaavaa on siis yrittää hypätä tuosta "kiehtova" hlö huomioimis vaiheesta siihen, että odotetaan jo toiselta ties mitä asioita, ilman ensimmäistäkään tapaamista tms. jonka aikana vasta selviää ne todelliset arvostuspohjat, mistä selviäisi onko mitään edellytyksiä tiiviimpää yhteiseloon jne. Ehkä olisi jossain vaiheessa oikeasti aika todella kohdella toista sillä tavalla niinkuin ihmisiä nyt yleensä odotetaan kohdeltavan.
kirjoitat, kun tuossa vaiheessa on kyse vasta toisen huomaamisesta, kiehtovan henkilön herättämästä piristyksestä.
Luulisin, että suurin osa kokee tuon tuntee ihanana, kuten totesit, mutta tuskin sekään vielä rakkautta on. Se on sitä, että jokin matsaa, että tuntee toisen henkilön kanssa tai häntä ajatellen hyvää oloa ja se saa taasen ajatukset jo pitemmälle suhdeajatteluihin ym. koska tietynlainen kynnys on ikäänkuin poistunut, koska kiehtova henkilö luo tai tuo hyvää oloa ja haluaisi sitä läheisemmäksi syventää. Siksipä tuo epävarmuus tai se tilanne ettei pysty tekemään mitään tulee jostain muista tekijöistä, ei "rakkaus" tunteesta.
Ihmiset huomioivat toisiaan, haluavat läheisyyttä jos tuntevat hyvää oloa toisesta, mutta ei se vielä ole rakkaudeksi muodostunut, ennenkuin rupeaa tuntemaan toisen puolesta jotakin, ennenkuin pystyy rakkaudellisuuteen. MOnet ihmiset kokevat rakkauden kokonaisvaltaisemmin, sillä tavalla että se tasapainoittaa, ettei se ole sellainen pinnallinen tunnereaktio, jonka pohjalta pitäisi reakoida tietyllä tavalla tai näyttää tunteitaan tietyllä tavalla. Kokonaisvaltainen rakkaus tulee ihmisen sisältä ja sehän tietysti sisältää toisen huomioimista, kunnioitusta, arvostamista ja sen vaalimista ym.
Kiehtovuutta, hyvää oloa ja ihastumista, nämä ovat vielä pelkästään ihmisen itsekkäitä tuntemuksia ja tietysti jos toinenkin tuntee samoin ja kaikki matsaa, voihan sitä läheisyyttä tulla ja hyväkin suhde, mutta rakkauteen on vielä askel lisää. On siis sotkisi asioita niinpaljon, kuin täällä yleensä sotketaan.
siis tuosta, että kiehtovan henkilön huomaaminen yleensä saa tavallisilla ihmisillä sen aikaan, että se hyvä olo saa aikaan jopa yltiöpäisyyttää tms. koska halut ovat kovat kohdata ihminen ja päästä tutustumaan, olemaan yhdessä jne. Ei siis mitään sellaisia tuntemuskia, mitä lesbopiirit yleensä haluavat esittää, että näytä "tunteesi" tai kerro ihastuksesi, ei ei, ei mitään sellaista, vaan kova halua lähentyä ja jakaa aikaa toisen kanssa, ei mitää sepustuksia vaan normaalia kanssakäymistoimintaa. Jonka jälkeen voi vasta todentaa asioita, minkälaisesta mahdollisesta suhteesta on kyse, tietysti jos molemminpuolinen hyvän olon tunne olisi, niin sehän tietysti nopeuttaa aina vaiheita, koska silloin yhteenhalut ovat kuin magneetit toisiaan kohti.
Ihmetyttää tämä mollivoittoisuus aina näissä asioissa, ihan kuin ette oikeasti tuntisi hyvää oloa silloin kun joku ihminen kolahtaa tai tunnette mielenkiintoa? Jos tuollainen kiehtova henkilö huomaamisvaihe jää yksipuoliseksi, niin eihän ihminen voi kun todeta, että olipas siinä mielenkiintoinen ja viehättävä tms. ihminen, eikä siitä sen kummallisempaa eikä pitäisi mitään jäädä jäytämään, jos taas on molemminpuolista niin sen hyvän olon suuruus ratkaisee kuin nopeasti magneetit toisiaan kohti vetävät.