Pelottaa mennä nukkumaan. Pari kuukautta sitten kimppuuni hyökkäsi tuntematon mies.
Muuten olen ihan selvinnyt tapahtuneesta, mutta nämä yöt.. Pelkään, että hän on kotonani (vaikkei edes varmastikaan tiedä missä asun), on murtautunut sisään ja odottaa piilossa että nukahdan ja..
En pelännyt lapsena pimeää, eikä minun mielestäni kaapeissa tai sängyn alla ollut mitään outoa. Nyt sitten pelkään juuri näitä kaikkia. Tarkistan kaikki paikat iltaisin; sängynaluset, kaapit, oven monta kertaa että on varmasti kiinni ja lukossa. Jätän hieman valoa, että ei olisi pimeää. Silti pelkään. Tyynyni alla on hieman kättä pidempää. Satutan varmasti vielä itseni siihen. Ei voi mitään. Nukahdan aamuyöllä, rättiväsyneenä, kun en enää jaksa säpsähtää jokaista pientäkin ääntä.
Sain rauhoittavia, mutta pillerit auttavat vain nukahtamiseen. Pelottaa silti. Mitenhän tästä selviää.
Muuten olen ihan selvinnyt tapahtuneesta, mutta nämä yöt.. Pelkään, että hän on kotonani (vaikkei edes varmastikaan tiedä missä asun), on murtautunut sisään ja odottaa piilossa että nukahdan ja..
En pelännyt lapsena pimeää, eikä minun mielestäni kaapeissa tai sängyn alla ollut mitään outoa. Nyt sitten pelkään juuri näitä kaikkia. Tarkistan kaikki paikat iltaisin; sängynaluset, kaapit, oven monta kertaa että on varmasti kiinni ja lukossa. Jätän hieman valoa, että ei olisi pimeää. Silti pelkään. Tyynyni alla on hieman kättä pidempää. Satutan varmasti vielä itseni siihen. Ei voi mitään. Nukahdan aamuyöllä, rättiväsyneenä, kun en enää jaksa säpsähtää jokaista pientäkin ääntä.
Sain rauhoittavia, mutta pillerit auttavat vain nukahtamiseen. Pelottaa silti. Mitenhän tästä selviää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyse voi olla aivan normaalista reaktiosta, varsinkin jos pelkäät vain öisin. Jos oireesi ovat laajempia ja liittyvät jollain tapaa kokemaasi traumaan, voi kyse olla myös alla kuvatusta sairaudesta. Sen suhteen voisi olla hyvä käydä tarkemmassa arviossa lääkärissä tai mielenterveystoimistossa.
F43.1 Traumaperäinen stressireaktio
Häiriö kehittyy viivästyneenä tai pitkittyneenä vasteena rasittavaan (lyhyt- tai pitkäkestoiseen), poikkeuksellisen uhkaavaan tai tuhoisaan tapahtumaan taikka tilanteeseen, joka todennäköisesti synnyttäisi suurta hätää melkein kenessä tahansa. Altistavat tekijät, kuten persoonallisuuden piirteet (esim. pakko-oireiset tai asteeniset) tai aiempi neuroottinen sairaus, voivat madaltaa kynnystä häiriön kehittymiseen tai pahentaa sen luonnetta, mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä riittäviä selittämään sen ilmaantumista.
Tyypillisesti henkilö kokee trauman aika ajoin uudelleen mieleen tunkeutuvina muistoina (takautumina) sekä painajaisina ja muina unina, jotka ovat vastakohtana jatkuvalle tunne-elämän turtuneisuudelle ja köyhtymiselle. Henkilö eristäytyy muista ihmisistä, muuttuu välinpitämättömäksi ympäristöä kohtaan, on kyvytön nauttimaan ja välttää traumasta muistuttavia toimintoja ja tilanteita. Tavallisesti ilmenee autonomista ylivireyttä, johon liittyy liikavalppaus, korostunut säpsähdysreaktio ja unettomuus. Näihin oireisiin ja piirteisiin yhdistyy yleensä ahdistusta ja masennusta, eivätkä itsemurha-ajatuksetkaan ole harvinaisia.
Häiriö seuraa traumaa viipeen jälkeen, joka voi vaihdella viikoista kuukausiin. Häiriön kulku on aaltoileva, mutta toipuminen on odotettavissa useimmissa tapauksissa. Pienessä osassa tapauksia tila voi pitkittyä monivuotiseksi ja muuntua lopulta pysyväksi persoonallisuuden muutokseksi (F62.0).
Tilanne ei ole vielä onneksi ihan noin paha, kuin mitä tuossa kuvailtiin. =) Luulen myös, että tämä on ihan normaalia tapahtuneeseen nähden.
Varasin nyt kuitenkin ajan lääkäriin. Kuukausi sitten sain asian muuten käsiteltyä ihan itse ystävien avulla, mutta yöt ovat edelleen pahoja. Haen nyt ammattiapua ennen kuin tilanne karkaa käsistä.