Olen syvästi ihastunut ellen jopa rakastunut mieheen, joka ei tunne varmaankaan samoin. Välillämme on "jotain" ollut jo pidemmän aikaa. Tunteita: Ehdottomasti. Intohimoa: Ehdottomasti. Vain sanat puuttuvat, tekoja on nähty.
Kun joskus vähän raotin sydämeni ovea, sain kuulla varoituksen sanan. " ethän ota tätä vakavasti ". Voiko mikään sattua pahemmin rakastuneeseen sydämeen? Oppisinpahan ainakin pitämään tunteeni piilossa ja siellä ne ovat edelleenkin. Mieli ja ajatukset ovat täysin sumentuneet rakastumisen huumasta, välillä kokee herätyksen karvaan maun suussa mutta niin se vain edelleen vie... tunne hänen lähelleen..
Kun joskus vähän raotin sydämeni ovea, sain kuulla varoituksen sanan. " ethän ota tätä vakavasti ". Voiko mikään sattua pahemmin rakastuneeseen sydämeen? Oppisinpahan ainakin pitämään tunteeni piilossa ja siellä ne ovat edelleenkin. Mieli ja ajatukset ovat täysin sumentuneet rakastumisen huumasta, välillä kokee herätyksen karvaan maun suussa mutta niin se vain edelleen vie... tunne hänen lähelleen..
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta olen sitä mieltä että aina kannattaa sanoa mitä tuntee ja jos toinen ei tunne samoin
niin sillehän ei voi mitään!!! on vain kärsittävä rakkautensa tuskat, ikäväähän se on, mutta ei ainakaan
haikaile turhia.
Tänään itselläni on ns. "rumapäivä" ja tunnen itseni arvottomaksi, niin että en usko että rakastamani mies
voisi mitenkään minusta pitää(olen "ruma, vanha, lihava, tyhmä..."etc)....itkettään ja on ikävä häntä!!
Rakkaus sattuu, joskus, niin valtavasti että ei jaksaisi kestää sitä kipua ja kaipuuta...se on kuin kuolema
ja toisinaan on taas niin onnellinen kaikesta ja kulkee rakkautensa voimalla eteenpäin elämässään kuin
mikään ei pystyisi vahingoittamaan itseään ?!
Rohkeutta vaatii rakastaminen ja sen tunnustaminen..se on pelottavaa
-mitään ei saa jos ei uskalla kysyä ja niin se on tässäkin asiassa ;))