jatkis........
Jatkonovellit puolella pätkässä
Humiseva karju
kokeilin kirjoittaa tajunnanvirtatekniikalla, joten laitan tähän siitä nyt yhden osan kun kiinnostaa mielipiteenne, että:
kannattaako yleensä edes kuvitella kirjoittavansa (esim. pienoisromaani) tällä tyylillä?
¤
“nipo ja rotta
… pitäisikö tosiaan pirauttaa vaikkapa sille rotalle... sehän oli se vilperi, joka aina suki niitä viiksikarvojaan vähänväliä kun hänen vuoronsa tuli sanoa mielipidettä... juu... aika virkki veikko, mutta jotenkin omissa oloissaan kahvitauolla... sitäpaitsi hän taisikin juoda teetä vai muistanko nyt aivan pieleen... kyllä se kahviautomaattikin aina jaksoi reistailla, minä kun sujautin niitä kolikoita siihen ja painoin nappia... enpä tiedä, aivankuin olisi ollut äksy anoppi räksyttämässä että keitä itte kahvis... sillä miten siinä aina useimmiten kävi sillä tavalla että se boxi jumittui eikä antanut sitä annosta vaan nappasi kolikot ja piti alkaa potkimaan sitä ja rynkyttämään eikä sekään aina auttanut vaikka koko sakki yritti kaikinvoimin... kerrankin tuli sitten se vahtimestari paikalle ja avasi koko häkkyrän ja kysyi, että paljonko olin laittanut siihen sillä kertaa ja sanoin että riittävästi... no sehän mulkaisi minua ja lorautti koneesta tuppisuuna kupin täyteen mustaa kahvia ja törkkäsi mukin käteeni ja vaihtorahat päälle... sillälailla! … vaan arvaappa oliko se cappuccinoa mitä olin tilannut, no ei tietenkään vaan taviskahvi ilman suklaakonvehtia... oli siinä sitten nieleskelemistä, ja kun minun vuoroni tuli sanoa siitä opuksesta sitten Putkoselle ja niille kaikille, niin päräytinkin oikein kovalla äänellä, että: “En tykännyt yhtään!”... ja vähän aikaa olivat hiljaa, kunnes se yksi nipo sanoi sieltä pöydänkulmalta, että eihän se noin mene, että “ei tykätä tai tykätään vaan täällä on parempi ilmaista avartavia mielipiteitä joista saa virikkeitä ja outoja näkökulmia omiin katsantoihinsa sillä...” ja blaablaablaa, siitähän se nipo taas pääsikin vauhtiin mitä olin tarkoittanutkin, sillä en tosiaankaan tykännyt yhtään siitä kirjasta, jota jaksoin lukea tasan kaksi riviä alusta olis se niin jotenkin laahaava alku …vaikka matkallahan tässä olen ja tiedänhän minä etteivät kaikki tiet ehkä Roomaan viekään... niin pitäisikö sille rotalle sittenkin pirauttaa vaikka sitä vähän arvelen, että puhuikohan se silloin ollenkaan totta, että olisi saanut oikein kutsun sinne Villa Lanteen... “
© scarabaeus
-
… ja koko pätkis on siis tuolla Jatkonovellit, ja mielestäni se kokonaisuutena ottaen on loppujenlopuksi kyllä,
suorastaan taidetta!..... voih ulysses sentään...
Jatkonovellit puolella pätkässä
Humiseva karju
kokeilin kirjoittaa tajunnanvirtatekniikalla, joten laitan tähän siitä nyt yhden osan kun kiinnostaa mielipiteenne, että:
kannattaako yleensä edes kuvitella kirjoittavansa (esim. pienoisromaani) tällä tyylillä?
¤
“nipo ja rotta
… pitäisikö tosiaan pirauttaa vaikkapa sille rotalle... sehän oli se vilperi, joka aina suki niitä viiksikarvojaan vähänväliä kun hänen vuoronsa tuli sanoa mielipidettä... juu... aika virkki veikko, mutta jotenkin omissa oloissaan kahvitauolla... sitäpaitsi hän taisikin juoda teetä vai muistanko nyt aivan pieleen... kyllä se kahviautomaattikin aina jaksoi reistailla, minä kun sujautin niitä kolikoita siihen ja painoin nappia... enpä tiedä, aivankuin olisi ollut äksy anoppi räksyttämässä että keitä itte kahvis... sillä miten siinä aina useimmiten kävi sillä tavalla että se boxi jumittui eikä antanut sitä annosta vaan nappasi kolikot ja piti alkaa potkimaan sitä ja rynkyttämään eikä sekään aina auttanut vaikka koko sakki yritti kaikinvoimin... kerrankin tuli sitten se vahtimestari paikalle ja avasi koko häkkyrän ja kysyi, että paljonko olin laittanut siihen sillä kertaa ja sanoin että riittävästi... no sehän mulkaisi minua ja lorautti koneesta tuppisuuna kupin täyteen mustaa kahvia ja törkkäsi mukin käteeni ja vaihtorahat päälle... sillälailla! … vaan arvaappa oliko se cappuccinoa mitä olin tilannut, no ei tietenkään vaan taviskahvi ilman suklaakonvehtia... oli siinä sitten nieleskelemistä, ja kun minun vuoroni tuli sanoa siitä opuksesta sitten Putkoselle ja niille kaikille, niin päräytinkin oikein kovalla äänellä, että: “En tykännyt yhtään!”... ja vähän aikaa olivat hiljaa, kunnes se yksi nipo sanoi sieltä pöydänkulmalta, että eihän se noin mene, että “ei tykätä tai tykätään vaan täällä on parempi ilmaista avartavia mielipiteitä joista saa virikkeitä ja outoja näkökulmia omiin katsantoihinsa sillä...” ja blaablaablaa, siitähän se nipo taas pääsikin vauhtiin mitä olin tarkoittanutkin, sillä en tosiaankaan tykännyt yhtään siitä kirjasta, jota jaksoin lukea tasan kaksi riviä alusta olis se niin jotenkin laahaava alku …vaikka matkallahan tässä olen ja tiedänhän minä etteivät kaikki tiet ehkä Roomaan viekään... niin pitäisikö sille rotalle sittenkin pirauttaa vaikka sitä vähän arvelen, että puhuikohan se silloin ollenkaan totta, että olisi saanut oikein kutsun sinne Villa Lanteen... “
© scarabaeus
-
… ja koko pätkis on siis tuolla Jatkonovellit, ja mielestäni se kokonaisuutena ottaen on loppujenlopuksi kyllä,
suorastaan taidetta!..... voih ulysses sentään...
Vastaukset 13
Vanhimmat
........
no comment
?????????????????
... kuulkaapas nyt kriitikot, kuinka Te voitte kuvitella että voin edetä kirjoittamisessani, jos
vaikenette,
siis annatte kokea että
en ole olemassa !
Sitäkö tämä nyt meinaa ?
Teidän tietenkään laittaa kuin vastaus kysymykseeni joka aloituksessani oli:
"... kiinnostaa mielipiteenne, että:
kannattaako yleensä edes kuvitella kirjoittavansa (esim. pienoisromaani) tällä tyylillä? "
Vai kuvittelitteko, että odotan jotakin analysointia ja jatkonovellini tekstin purkua ja painavia mielipiteitänne pätkästäni tyyliin, että: "Tottakai verrattavissa Odysseiaan, ilman muuta" tai "Kirjoitat täyttä paskaa muutenkin ja osallistut joka ikiseen ketjuun OMINE mielipiteinesi, joten lopeta hyvä ihminen hyvän sään aikana!"
¤
.... vai pitääkö vääntää oikein rautalangasta
edelleen ?
HMPFFFFFF !!!!!!!
........ vielä toivoisin että laittaisitte tähän pari kolme kirjaa ja enemmänkin, siis suomalaista jotka on kirjoitettu
tajunnanvirtatekniikalla,
ja mieluusti ulkolaisia myös, siis ihan kymmenen vuoden sisällä kirjoitettuja ei niitä vanhoja.
Kiitän aktiivisuudestanne jo etukäteen !
........ että
tajunnanvirtakirjoja
ei ole olemassakaan tai ei ainakaan ole kirjoitettu sitten viimeaikoina.
Tarkistan nyt vielä Teiltä kirjaexperteiltä,
onko sellaisia ?
..... heipähei siellä!
Nyt kun olen puunaamassa yhtä lyhyttä kässäriä ja haluaisin todellakin tietää, että onko viimeisen kymmenen tai viiden vuoden aikana kirjoitettu suomalaisia kirjoja... siis
tajunnanvirta
... joten olisitteko ystävällisiä ja laittaisitte tähän, olisin kovasti kiitollinen.
Kiitos Teille näppisormisille jo etukäteen!
lukaseen, että näppisolmisille...
........ ja kaikenlaista sitä tulee kirjoitettua.
Juu.
luki luki
Kun tulee lukeneeksi jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä, se saattaa aiheuttaa vallan outoja mielleyhtymiä, kuten uuden mielikuvituksellisen eliölajin syntymisen jonkun lukutuulella olleen mielessä.
Näppisolminen. Sen esikuva on realityä omassa maailmassaan elelevä olmi, joka...
Ja siitähän jälleen yksi tarina voisi lähteä, jos sen joku kirjoitetuksi saisi.
Sinussa on selvästi kirjailijan ainesta. En kuitenkaan suosittele esittämääsi tyyliä, koska se on raskasta luettavaa. Järjestä teksti mieluummin lyhyiksi ja selkeiksi kappaleiksi. On hyvä, jos sisällytät yhteen kappaleeseen vain yhden tapahtuman, ilmiön tai sanoman.
Lisäksi on tärkeää tehdä lauseista lyhyitä. Näin teksti on luettavampaa ja saat aikaan paremman impaktin. Lauseita voi lyhentää pudottamalla turhia täytesanoja pois. Käytä lauseissa myös isoja alkukirjaimia, jotta lukija tietää missä kohtaa alkaa uusi lause.
Pohdi myös mikä on lauseen keskeinen sanoma tai sisältö. Esitä vain se. Lukija ymmärtää paremmin lukemansa ja muistaa sisällön paremmin kun lauseet ovat lyhyitä. Parannat ymmärrettävyyttä jaottelemalla tapahtumaketjun osiin niin, että kukin osatapahtuma on oma lauseensa.
Otetaan esimerkki tekstistäsi. Valitsin seuraavan lauseen: "sillä miten siinä aina useimmiten kävi sillä tavalla että se boxi jumittui eikä antanut sitä annosta vaan nappasi kolikot ja piti alkaa potkimaan sitä ja rynkyttämään eikä sekään aina auttanut vaikka koko sakki yritti kaikinvoimin...".
Lauseessa tapahtuu useita asioita. Ensinnäkin kahviautomaatti menee rikki. Sama on tapahtunut useasti ennenkin. Ostaja ei saa kahviaan vaikka kone imi kolikot. Tästä vihastuneena ostaja alkaa potkimaan ja rynkyttämään konetta. Toiveissa on, että se auttaisi. Näin ei kuitenkaan käy. Mitään ei tapahdu ja kolikoitakaan ei kuulu takaisin. Lopulta muut paikalla olijat tulevat apuun. He ravistelevat konetta joukolla. Sekään ei auta, vaan kahvi jää saamatta.
Jakamalla pitkän lauseen osiin siitä saa ymmärrettävämmän. Samalla voit kuvata tapahtuman syvällisemmin ja rikkaammin. Voit lisätä lyhyillä lauseilla kertomukseen pikkutapahtumia tai muuta dynamiikkaa, joka tekee tekstistä ja tapahtumista kiehtovamman. Myös emotionaaliset reaktiot ovat hyvä lisä. Kokonaisuutena teksti myös pitenee ja pienoisromaanista voi tulla helposti pitkäkin romaani.
Lyhyet lauseet auttavat myös negaatioissa. Tekstissäsi on paljon lauseita, joissa tapahtumat tai asiat vaihtelevat positiivisen ja negatiivisen välillä. Yleensä negatiiviset eli "jotain ei tapahtunut tai ole" -tyyppiset asiat ja lauseet ovat monimutkaisia. Jos niitä kuitenkin käyttää niin kannattaa jaotella lyhyemmiksi lauseiksi.
Otetaan taas esimerkki. Valitsin kohdan: "Ja vähän aikaa olivat hiljaa, kunnes se yksi nipo sanoi sieltä pöydänkulmalta, että eihän se noin mene, että “ei tykätä tai tykätään vaan täällä on parempi ilmaista avartavia mielipiteitä joista saa virikkeitä ja outoja näkökulmia omiin katsantoihinsa sillä...”
Lauseessa vaihtelee "suunta" varsin nopeasti. Ensin kaikki OVAT hiljaa. Sitten yksi SANOO: se EI MENE niin, että EI TYKÄTÄ tai TYKÄTÄÄN, vaan ON PAREMPIA ILMAISTA sellaista josta SAA virikkeitä. Voisit kirjoittaa esimerkiksi: "Vähän aikaa kaikki olivat hiljaa. Sitten yksi nipo alkoi puhumaan: "Kuulkaas nyt. Ei se noin mene. On parempi kertoa avartavia mielipiteitä kuin lyhyesti pitääkö asiasta vai eikö pidä. Niistä saa nimittäin uusia virikkeitä ja outoja näkökulmia."
Ajatusvirtatekniikalla saat nopeasti kasaan kokonaisen tarinan. Ainakin juonen pääkohdat voi kirjoittaa tällä tavalla muistiin. Varsinainen työ alkaa vasta sen jälkeen: yksityiskohtien hiominen ja tapahtumien rikastaminen. Summa summarum: esittämäsi tapa on hyvä muistiinpanotekniikka ja perusjuonen rakennustyökalu, mutta huono lopullisen tekstin tyyliasu.
“ Sinussa on selvästi kirjailijan ainesta. “
Kiitos hyvän aloituksesi
jaksoin lukea tekstisi loppuun!... vaikkakin jo ennen puoliväliä lukiessani ajattelin, että jaahas sitä halutaan
selkokieltä
eikä jakseta kahlata ulysseksen sisukkuudella, lukijana heittäytyä omien mielikuvien varaan vaan odotetaan selkokielistä selvennystä ja lisätietoa varoen visusti vajoamasta Stendhalin syndroomaan!
Sillälailla.
Kiitän ohjeistuksesta ja paneutumisesta tekstini syövereihin!
… mutta OIH ja VOIH...
Luultavasti aivan kurillani kirjoitan kuin kirjoitankin yhden pienoisromaaneistani tajunnanvirralla jossain vaiheessa. Ensin olisi pari projektia kylläkin saatava valmiiksi....mutta ei huolta kriitikot... nyt kun en tänä syksynä mennyt ainoallekaan luovan kirjoittamisen kurssille röykytettäväksi niin varmaankin kyselen taas lisää Teiltä täällä.
Moi! Jos nyt sitten vaikka osallistun tähän roolileikkiin kriitikon asemassa niin pari kommenttia tekstistäsi lienee paikallaan. Jonkinasteista kirjallista lahjakkuutta on tekstissäsi havaittavissa, muttei siitä kylläkään Odysseuksen kanssa tohtisi samana päivänä puhua.
Tekstin alku on hyvä, mutta pian sen jälkeen ajaudut väärälle raiteelle. Tajunnanvirta ei enää tunnu luontevalta, ja väittäisinkin, että lienet pohtinut hieman liikaa kuinka kirjoitat asian, jotta se vaikuttaisi aidolta tajunnanvirralta. Lisäksi alat hieman puhumaan lukijoille, etkä enää 'itsellesi', jos tiedät mitä tarkoitan.
Yksi ratkaisu tajunnanvirran epäaitouden häivyttämiseen on tekniikka, jota käytät kirjoittaessasi. Kehotan kokeilemaan hieman erilaista kirjoitustapaa tajunnanvirrassa verrattuna normaaliin kertovaan tyyliin. Koeta esimerkiksi ensin kirjoittaa runko/tarinan perusrakenne ja tämän jälkeen et alakaan miettimään mitä kirjoittaisit vaan koetat eläytyä rungon tilanteeseen ja kirjoitata sitten omat ajatuksesi. Keskityt siis 'elämään' tilanteen läpi mielessäsi, etkä mieti sitä ulkopuolisen silmin. En tiedä saitko nyt lainkaan kiinni siitä mitä tarkoitin mutta hope so.
Edellisen kriitikon kanssa olen erimieltä siitä että lauseesi ova liian pitkiä. Mielestäni lauseenpituus on sopiva ottaen huomioon kirjoitustyylin. Koeta nimenomaan luodata katseesi pois (ainakin kirjoitusprosessin ajaksi) lauseen jäsentelystä ja sen semmoisesta.
Eli to sum up, mielestäni voisit vielä enemmän irrotella ja antaa vain mennä, kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa, onhan kyse sentään tajunnanvirrasta, eikä sen aina tarvitse olla niin johdonmukaista. Muuten tekstisi on hyvää ja siinä on leikkisä ja humoristinen pohjavire!
…kääk! Oikea Kriitikko astui kehiin... tupsahtipa suorastaan petäjäisesti... etten paremmin sanoisi!...........ookkeijjj! … tunnustan tunnustan tunnustan:
¤
Jos nyt oikein tarkkoja ollaan niin jatkokertomukseni alkuvälähdyksen löytää tuolta
Yleistä kirjallisuudesta saitilta ketjusta
“Se kirja on v*tun hyvä”... eli inspiraatio mätkähti taas ns. kauheimman kautta ja kirjoitin 24.8.2010 Jatkonovellit saitille sen ensimmäisen pätkän ja toiveikkaana odottelin, että
Humiseva karju
aloittaja tai joku toinen kirjoittaja jatkaisi. No niin ei kuitenkaan käynyt vaan kirjoitin ne 10-15 minsan pätkät sitten seuraavina päivinä leikitellen tajunnanvirtatekniikalla.
Ja aivan oikea Kriitikkohan heti nasevasti napauttaa,
tajunnanvirtaahan se ei ole.
Siis oikeasti. Teksteihin olin nettaillut etukäteen esim. Villa Lante, Rooma ja Stendhalin syndrooma. Eli tuppasin kirjoittaessani faktaa fiktioon. Ja se “en tykännyt yhtään” tuli tuolta Jännitystä ja dekkarit saitilta, kun siinä ketjussa
Nesbö, Hole ja Panssarisydän tämä nimimerkki Ynjemi Nyhtänköljä “tuulettaa”
nimimerkki Päiville!.... Hauskaa!
Ja näissä pätkissä oikeasti omakohtaista faktaa on tuo kahviautomaatti... heh!
¤
Kirjoittamisiin !