Ajattelin ensitöikseni kirjoittaa tänne, koska en halua vielä lääkärille varata aikaa. Olen viimeisen puolen vuoden aikana huomannut, että kaikki ei ole minussa kohdillaan. Olen miettinyt johtuuko se vain iän tuomasta tylsistymisestö, mutta tuskin. Tässä tarinani kolmen viime vuoden ajalta. Olen 30-vuotias nainen.
Valmistuin ammattiini, jonka valitsin vähän vahingossa (ei mikään unelma-ammattini). Sain pian vakituisen työpaikan ja myös palkan, mikä on ihan ok. Olin kihloissa silloisen mieheni kanssa ja remontoimme ostamaamme paritaloa. Mies halusikin erota, remontti jäi kesken ja minä muutin ystävien ja vanhempien nurkkiin. Remontti valmistui pitkän ajan jälkeen ja saimme asunnon myytyä kylläkin vähän tappiollisesti. Löysin uuden ihanan miehen ja hänen kanssaan olen vieläkin. Ostin hyvin pian itselleni rivarin, jota aloin remontoida. Kävin töissä ja illat hääräilin siellä. Välillä sain apuja, välillä en. Remontti valmistui, joka oli helpottavaa. Se oli niin pitkä prosessi. Töissä ajatukset eivät remontin aikana pysyneet kasassa. Ajattelin sen helpottavan, kun asunto valmistuu. Nyt istun tässä ja kirjoitan omituisesta olostani. Nukun pitkiä yöunia ja aamuisin en jaksaisi nousta. Töissä olen lamaantunut, en saa asioita tehtyä. Minua väsyttää, vaikka yritän urheilla säännöllisesti. Kotia pitäisi sisustaa, mutta en jaksaisi. Tuntuu, että silmien edessä on joku sumea kalvo ja olo välillä epätodellinen. Olenko uupunut, masentunut vai mitä? En tajua? Ainoa asia, josta nautin on makoilu kultani vieressä.
Valmistuin ammattiini, jonka valitsin vähän vahingossa (ei mikään unelma-ammattini). Sain pian vakituisen työpaikan ja myös palkan, mikä on ihan ok. Olin kihloissa silloisen mieheni kanssa ja remontoimme ostamaamme paritaloa. Mies halusikin erota, remontti jäi kesken ja minä muutin ystävien ja vanhempien nurkkiin. Remontti valmistui pitkän ajan jälkeen ja saimme asunnon myytyä kylläkin vähän tappiollisesti. Löysin uuden ihanan miehen ja hänen kanssaan olen vieläkin. Ostin hyvin pian itselleni rivarin, jota aloin remontoida. Kävin töissä ja illat hääräilin siellä. Välillä sain apuja, välillä en. Remontti valmistui, joka oli helpottavaa. Se oli niin pitkä prosessi. Töissä ajatukset eivät remontin aikana pysyneet kasassa. Ajattelin sen helpottavan, kun asunto valmistuu. Nyt istun tässä ja kirjoitan omituisesta olostani. Nukun pitkiä yöunia ja aamuisin en jaksaisi nousta. Töissä olen lamaantunut, en saa asioita tehtyä. Minua väsyttää, vaikka yritän urheilla säännöllisesti. Kotia pitäisi sisustaa, mutta en jaksaisi. Tuntuu, että silmien edessä on joku sumea kalvo ja olo välillä epätodellinen. Olenko uupunut, masentunut vai mitä? En tajua? Ainoa asia, josta nautin on makoilu kultani vieressä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämään kuuluu hyvät hetket, mutta myös huonot. Väsymys voi johtua monesta eri-asiasta, kilpirauhasen vajaatoiminta tai anemia voi aiheuttaa väsymystä. Jos selvittäisit johtuuko väsymys jostain fyysisestä vaivasta, tai onko sulla fyysisiä vaivoja?
väsymys, saamattomuus, aloitekyvyttömys, levottomuus ja selittämätön ahdistava olo. Jotain on vialla. Voi tosiaankin johtua mistä tahansa. Olet havainnut oireet, ei sellainen ole normaalia, vaikka melkein kaikista täällä olevista se olo on ihan normaali. No tuo oli viimeinen tsoukki :) Tarkoitin vaan, että on kamlan vaikea aina itsekkään ymmärtää tilaansa, hankkia ja saada apua. Pidä huolta itsestäsi. Joskus joutuu sen eteen tekemään kamalasti töitä. Enemmän kuin sen remontin..