Heippa!
Opiskelin viime vuoden lähihoitajaksi yo-pohjaisena mutta jouduin keskeyttämään sen paikkakunnanvaihdoksen takia juuri kun olisin päässyt erikoistumaan mielenterveys ja päihdetyöhön. Olen aina ollut kiinnostunut siitä ja lukioaikana psykologia oli se "mun juttu". En kuitenkaan päässyt siis kokeilemaan tätä puolta käytännössä.
Vaihdoin siis paikkakunnanvaihdoksen takia sairaanhoitaja kouluun. Siellä minua kiinnostaa luonnollisesti psykiatrinensairaanhoito. Nyt on kuitenkin ruennut epäilyttämään että onko tämä minun juttuni vai ei ja harmittamaan se kun en päässyt testaamaan ja nyt joudun odottamaan seuraavaa mahdollisuutta yli kaksi vuotta ennenkuin sairaanhoitajan pääsen mielenterveys harjoitteluihin ja opintoihin.
Samalla mietin olisiko sosionomi minun alani? Minua ei kuitenkaan kiinnosta kuin lähinnä toissijaisesti perhetukikeskukset ja lastensuojelu jne. Kuulin lisäksi että sosionomeja ei oteta Unelma työpaikkaani eli lasten psykiatriselle osastolle.
Olen jopa harkinnut että jättäisin sairaanhoitajan kesken ja odottaisin vuoden että pääsen tälle paikkakunnalle (jos pääsen) opiskelemaan lähihoitajan loppuun, vain siksi että saisin testata olenko soveltuva siihen työhön: kestääkö kantti ja onko liian rankka ala.
Jos kellään on kokemuksia yhtään minkäänlaisesta mielenterveystyöstä kuulisin niitä mielelläni ja etenkin minkälaisella koulutuksella olet päässyt näitä töitä tekemään.
Opiskelin viime vuoden lähihoitajaksi yo-pohjaisena mutta jouduin keskeyttämään sen paikkakunnanvaihdoksen takia juuri kun olisin päässyt erikoistumaan mielenterveys ja päihdetyöhön. Olen aina ollut kiinnostunut siitä ja lukioaikana psykologia oli se "mun juttu". En kuitenkaan päässyt siis kokeilemaan tätä puolta käytännössä.
Vaihdoin siis paikkakunnanvaihdoksen takia sairaanhoitaja kouluun. Siellä minua kiinnostaa luonnollisesti psykiatrinensairaanhoito. Nyt on kuitenkin ruennut epäilyttämään että onko tämä minun juttuni vai ei ja harmittamaan se kun en päässyt testaamaan ja nyt joudun odottamaan seuraavaa mahdollisuutta yli kaksi vuotta ennenkuin sairaanhoitajan pääsen mielenterveys harjoitteluihin ja opintoihin.
Samalla mietin olisiko sosionomi minun alani? Minua ei kuitenkaan kiinnosta kuin lähinnä toissijaisesti perhetukikeskukset ja lastensuojelu jne. Kuulin lisäksi että sosionomeja ei oteta Unelma työpaikkaani eli lasten psykiatriselle osastolle.
Olen jopa harkinnut että jättäisin sairaanhoitajan kesken ja odottaisin vuoden että pääsen tälle paikkakunnalle (jos pääsen) opiskelemaan lähihoitajan loppuun, vain siksi että saisin testata olenko soveltuva siihen työhön: kestääkö kantti ja onko liian rankka ala.
Jos kellään on kokemuksia yhtään minkäänlaisesta mielenterveystyöstä kuulisin niitä mielelläni ja etenkin minkälaisella koulutuksella olet päässyt näitä töitä tekemään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lisäksi minua mietityttää se että tekeekö "seura kaltaisekseen". Onko se ala todella niin rankkaa ja intensiivistä työtä missä itsestä uhrataan niin iso pala ja aletaan samaistua potilaisiin, sitä en todellakaan halua.
Toinen ala mikä minua kiinnostaa on lapset. Eli jos kävisin lähihoitajan loppuun voisin vaihtaa suuntautumiseni lapsiin ja nuoriin ja sen jälkeen hakea lastentarhanopettajaksi tai vaikka erityislastentarhanopeksi. Jos vain yo todistuksen kirjainyhdistelmät sen sallivat.
Kuitenkin sitä ehkä haaveilee lopulta työstä mitä jaksaa tehdä ja mikä tekee onnelliseksi. Tuskin onnettomat ihmiset minusta onnellista tekisi. Ja voisinhan minä sen jälkeen hakea sairaanhoitajaksi uudelleen jos siltä siinä vaiheessa tuntuu.
Inhottavaa koulunlopetus rumbaa tämä ainakin on ollut :(
Siis olet ekaa tai siis ekaa/tokaa viikkoa opiskelemassa sairaanhoitajaksi, ja mietit tommosia? Anna kuule ajan kulua, käy ainakin se eka vuosi loppuun. Aivan varmasti kaikki on sekasi opintojen just alettua...