Siis en kertakaikkiaan OSAA enkä PYSTY jutella ihmisten kanssa..tuntuu siltä..se on aina niin äärimmäisen väkisin väännettyä se oleminen siinä vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. hyvin vaivaannuttavaa..en keksi ikinä mitään sanottavaa. tuntuu että kaikki mitä sanon on tosi tyhmää ja oon tosi mitätön eikä mulla oo mitään mielipiteitä mistään..mun kanssa ei vaan voi jutella eikä kukaan jaksa olla tämmösen kanssa tekemisissä..haluisin olla puheliaampi, avoin, hauska, ihminen jolla on omia vankkoja mielipiteitä asioista yleensä ja fiksu...koen olevani just vastakohta kaikelle tolle..huoh.
en pysty myöskään katsomaan ihmisiä silmiin. olen varma aina että mulla on joku tyhmä ilme toisen mielestä/näytän muuten vaan tyhmältä tms. siks välttelen silmiin kattomista.. auttakaa..onko muita ja miten ootte päässy täs eteenpäin..syö niin itsetuntoa entisestään kun ihmiset vielä huomauttelee että "ootpas sä HILJANEN" "sano jotain" "ootpa varautunut/ujo"..niin ei kauheesti ainakaan auta.
terapiassa oon käyny useita vuosia..mutta..näin mennään edelleen.
sairaalloinen ujous. en osaa jutella ihmisten kanssa.APUA!
46
7033
Vastaukset
- v3v3v3v3
silmiin pystyn kyllä katsomaan, mutta juttua ei vaan tule. En koe keskustelutilannetta ikinä vapaaksitilaksi enkä voi olla rento. Kaikki pitää miettiä etukäteen. Ajutukset ja lauseet pätkii ja kuumottaa....on kyllä surkeaa touhua tämä
- kuppikeikkuu
itellä oli joskus taannoin paniikkihäiriöitä ja erityisesti kahvikuppineuroosia, siihen löytyi hyvät lääkkeet joita popsin psykitrin ohjaamana hetken ja sitten elämä muuttui 'normaaliksi' kun oli lääkkeiden avulla päässy tilanteiden yli niin keho oppi ettei hätää-ongelmaa enää normaalitilanteissa ollu. Nyt elämä hymyilee :)
- 4+5
kuppikeikkuu kirjoitti:
itellä oli joskus taannoin paniikkihäiriöitä ja erityisesti kahvikuppineuroosia, siihen löytyi hyvät lääkkeet joita popsin psykitrin ohjaamana hetken ja sitten elämä muuttui 'normaaliksi' kun oli lääkkeiden avulla päässy tilanteiden yli niin keho oppi ettei hätää-ongelmaa enää normaalitilanteissa ollu. Nyt elämä hymyilee :)
Mullakin iskee kahvikuppineuroosi joskus. Silloin totean vaan läsnäolijoille, "kahvikuppineuroosi". Yleensä jo asian myöntäminen julkisesti auttaa.
Vihaan fiinejä kahvikuppeja joissa on olematon korva. Kunnon muki on paljon mukavampi. - Sormensa polttanut
4+5 kirjoitti:
Mullakin iskee kahvikuppineuroosi joskus. Silloin totean vaan läsnäolijoille, "kahvikuppineuroosi". Yleensä jo asian myöntäminen julkisesti auttaa.
Vihaan fiinejä kahvikuppeja joissa on olematon korva. Kunnon muki on paljon mukavampi.Nykyään on muotina ulkomailta tullut tapa, että juodaan laseista kahvia. En käsitä, miksi minun pitäisi polttaa sormeni pitelemällä kuumaa lasia. Onneksi on jo tullut ikään, että voi kieltäytyä tälläisistä kotkotuksista.
- ......
ole vaan rohkeesti oma ittes. toiset vaan sattueesta syystä "menäjätiedä" ei hyväksy erilaisuutta, jokainen on erilainen ei sitä tartte yrittää mihinkään muottiin painautua, kasva ja kuki vaan sillä tavalla kuin olet. tämä maa vaan sattuneesta syystä sattuu olemaan tälläinen sontaläjä sontainiseen ihmisineen.
- Mutisti
Selektiivinen mutismi?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mutismi
Mulla on tällainen, en pysty puhumaan koulussa, yleisön edessä tai muulla tavalla väkijoukon edessä, vanhempien ja kavereiden kanssa joskus. Sairaalahoidossa 1 vuosi ja terapioissa 6 vuotta. Ahdistus-/masennuslääkettä aamuisin popsin. Kontrollikäyntejä sairaalassa joka 3 kuukausi. Kiva. Olen 13v.
- Meppi
Et sä mun mielestä kauheen ujo ole kun pystyit kirjoittamaan tälle palstalle. Iso halaus ja rutistus ja muista että oot tärkeä ja ihana ihminen just sellasena kuin juuri nyt oot. Ei sun tarvii olla yhtään parempi tai puheliaampi. Meitä on niin paljon ja me saadaan kaikki olla erilaisia. Ole oma itsesi just sellasena ku nyt oot. mulla on ollu toi sama tilanne, on ajoittain vieläkin, mut oon päässy siitä sillä, kun en aattele liikaa. Annan luvan itselleni olla sellanen ku oon. En todellaka ole täydellinen. Kaikkee muuta, tyhmiä mokiakin sattuu aina vähän väliä...Ei se mitään, niistä on selvitty. Hyvää elämää sulle ja pidä huolta itsestäsi.
- ei elämä pöllämpää
Meppi oli kivasti kirjoittanut, noin se on. Ja yrittää olla ajattelematta koko asiaa, käännä heti ajatukset asioihin joissa olet onnistunut, yleensäkin ei kannata miettiä omia tekmisiään liikaa, koska yleensä ottaen ihmiset, joilla voi kahvikuppineuroosi, kontrrolloi liikaa itseään ja ovat ajatusmaailmaltaan tavallista fiksumpia.
Päästeleehän sellaisetkin suustaan ihan mitä sattuu soopaa, joilla ei ole neurooseja.
Ja aina lohduttaa ajatus, että sadanvuoden päästä (oikeasti paljon lyhyemmän ajan) asiaa ei muista kukaan.
Ei muuta kun anna palaa, ja rohekutta vaan "pöytään", nuo ovat asioita jotka ei tapa.
- ujo.
Mullakin on vähän ujoutta. En saa sanoja vain tulemaan suustani. Ennen olin tosi puhelias, mutta se alkoi siitä kun ystäväni sanoi minulle hyvin suuttuneella äänellä " Voisit vähän miettii mitä sanot!" Sen jälkeen musta tuli entistä ujompi esimerkiksi siinä etten uskalla puhua kenellekkään vieraalle jota en tunne jos hän esim. sanoo moi. En pakolta vastaa. Ainoat ystäväni sanotaan vaikka Lorina ja Riksu (ei oikeat nimet) Nekin on sellaisia aika vihaisia mulle jos vähänkin sanon jotain väärin. Silloin ne on heti sanomassa näin " Ei! kun blää blää blää..." Mitä enemmän ne niin sanoo sitä huonommaksi omatuntoni on mennyt. En vain enää uskalla. En uskalla edes laulaa muuta kuin äidin ja isän sekä pikkuveljen kuullen. En edes koulussa uskalla aina viitata ja sanoa mikä on mielipiteeni. Ainakin silloin kun olen siitä epävarma. En ole koskaan käynyt terapiassa tai muussa sellaisessa. Koska äiti ei huomaa/välitä. olen 12 v ja ujo. vaikea antaa apua kenellekkään. Ainoastaan tänne olen uskaltanut kirjoittaa koska ette tiedä kuka olen ja en ole puhumassa kasvotusten. Silloin itkisin eikä saisi mitään selvää. Jos joudun jotain hyvin surullista kertoa esim itsestänit kasvotusten niin rupean itkemään.
- jfghftgnh
ongelmia täälläkin. Itse ajattelin, että ajan kanssa ujous/hiljaisuus paranee. Koulut (ammattikorkeakoulu ja yliopisto) sai käytyä vaikkakin esitelmien pidot olivat yhtä tuskaa ja jouduinkin monesti käyttämään lääkkeitä, kun oli esitelmä. Nyt on jo ikää 33 vuotta ja vieläkin sama ongelma vaivaa. Hiukan on helpottunut jännittäminen, mutta puhuminen uusien ihmisten kanssa takkuaa yhä. Tästä syystä olenkin pikkuhiljaa alkanut syrjäytyä. Yksinään elelen ja töiden saaminen (kahta pätkätyötä lukuunottamatta valmistumisen jälkeen) on miltei mahdotonta, koska insinööritehtävissä ei hiljaista/ujoa suvaita ja työntekijätehtäviin olen kuulemma aivan liian ylikoulutettu. Muutama vuosi onkin mennyt jo ilman haastatteluun pääsyä, kun varmaan edellisistä paikoista käy ilmi, että olen ujo/hiljainen henkilö. Tsemiä kuitenkin sinulle, toivottavasti löydät helpotuksen vaivaasi.
- moiiii56789476
Sama juttu mulla! Ja kaikista pahinta tämä on omanikäisteni kanssa. En vaan nauti yhtään keskustelusta puolitutun kanssa. Se on useimmiten niin pingottunutta ja teennäistä, ja just toi et miettii koko aika et apua sanoiks mä tyhmästi. Eikä sanomisen keksiminen ole yhtään helppoa.
Mut nyt olen oppinu hyväksymään itseni tälläisenä. Ei kaikkien tarvitse olla riehakkaita hölösuita. Sellaisilla harvemmin on mitään järkevää sanottavaa. Mun mielestä sellaiset ihmiset eivät ole yhtään kiinnostavia. Tykkään enemmän ujommista, ja varsinkin ujot, ketkä uskaltavat ihan rauhassa olla ujoja eikä väkisin avaa suutaan saavat mun kunnioituksen. Ihan turha esittää jotain mitä ei ole :) Ainoa probleema tässä on, että helposti tälläinen ihminen voi jäädä tahtomattaan yksin. No, mulla kävi sillai kivasti, että meidän luokalla sattuu olemaan toinenkin tyttö joka on ihan niin kuin minä. Hiljainen porukassa, mutta kaksistaan meillä on tosi paljon puhuttavaa nyt kun ollaan tutustuttu hyvin. - .....
Että mä VIHAAN SITÄ KUN MUA SANOTAAN UJOKSI. Pliis, älkää ihmiset sanoku ujoksi tms. jos joku on ujo. Se on aivan hirveää. Tuntuu samalta kuin jos sanoisitte koiranpaskaksi.
- Arkajalka.
Jos vaikka olisin invalidi ja minulta puuttuisi jalka ja joku sekopääksi kutsumani tulisi ja sanoisi, että sinulta puuttuu jalka! Eikö tuo olisi aika typerää, itsestäänselvyyshän tuo on hänelle, miksi vielä ärsyttämään. Minua myös aikanaan pikkusielut kiusasivat tuolla ujoudella, mutta eivät he elämässään menestyneet ole, voi lohduttaa. Heillä on jotain nupissa vikaa, kun toisia mollaavat.
- wesspe
ujoudessa ei ole mitään pahaa, sitä ihan turhaan paheksutaan yhteiskunnassamme!
Ujous on vain yksi sosiaalisenkäyttäytymisen toimintamalli!
Ja itseasiassa fiksukin. Ujo ihminen tarkkailee, aistii ja tutkii enen kuin hutkii.
Joku muu menee ku adhd hönöttäjä ja kiroo koiran paskaan astuin.Ujo välttää tuonkin tilanteen
- venqq
Itse en ole ikinä ollut varsinaisesti ujo, vaan tutussa ja mukavassa seurassa pulputan ja olen rohkea. Yläasteella kuitenkin inhottavien ihmisten takia tulin araksi ja ujoksi, ja luokassa vastaaminen aiheutti raivokkaan punastumisen. Se alkoi itseänikin ärsyttämään.
Sitten ilmoittauduin yläasteella 9. luokalla ilmaisutaidonkurssille. Pidin näyttelemisestä ja itsensäilmaisusta, ja takana oli myös ajatus tulla uudestaan rohkeaksi. Aluksi oli todella kankeaa, kun luokan edessä valahdin aivan punaiseksi, ja unohdin kaikki vuorosanani. Kurssi alkoi syksyllä, ja jouluna oli ensimmäinen iso esiintyminen. Näytelmä sujui osaltani virheettä, ja muistin kaikki vuorosanani. Vaikka en ollutkaan yleisön edessä varsinaisesti omana itsenäni, vaan toisen roolissa, tunsin onnistumisen tunteen, ja tulin heti varmemmaksi ja rohkeammaksi. Kevään näytelmässä olin jo paljon rennompi ja rohkeampi. Ennen esitystä jännitin, mutta lavalla unohdin jännityksen, ja olin spontaani.
Tunnut olevan hiukan huonoitsetuntoinen. Rohkeutta ja varmuutta voikin hakea eläytymällä toisen rooliin, aloittaa vaikka näyttelemisen. Tuolloin ujo ja hiljainenkin voi halutessaan heittäytyä rohkean hölösuun rooliin, ja auttaa henkilöä roolin takana muuttumaan samansuuntaiseksi ihmiseksi.
Toinen hyvä keino on harjoitella mahdollisia tulevia keskusteluja. Kuvittele vaikka jonkun kysyvän sinulta musiikkimaustasi, ja mieti joko päässäsi tai ihan ääneen vastaus valmiiksi. Ja jos susta tuntuu, että näytät typerältä, mene peilin eteen harjoittelemaan. Tuolloin saat varmuutta, kun tiedät, miltä näytät puhuessasi. (Mutta muista; JOKAINEN NÄYTTÄÄ joskus enemmän tai vähemmän typerältä, mutta ei ihmiset oikeasti jää miettimään, miltä näytit puolen sekunnin ajan pari minuuttia sitten.) Itsensä tunteminen tuo varmuutta. :>
Avainsanana on siis rohkeus. Vaikka tuntuu kankealta, et tunnu osaavan olla tilanteessa, tuntuu väkinäiseltä ja typerältä, punastut kauttaaltasi ja tunnut hikoilevan, tärkeintä on YRITTÄÄ. Pahin vaihtoehto on se, että alat vältellä sosiaalisia tilanteita, jolloin sinusta tulee vielä arempi ja ujompi, ja kynnys sosiaaliseen kontaktiin vain kasvaa ja kasvaa. Minullakin on ystävä, joka oli hyvin pitkään ujo, arka ja hiljainen, mutta hän alkoi järjestelmällisesti taistella noita ominaisuuksia vastaan. Juuri pari viikkoa sitten hän sanoi, että vieläkin tuntuu välissä hankalalta, mutta kun vaan rohkeasti avaa suunsa tilaisuuden sattuessa, aina on vaan helpompaa. Nykyään hän on hyvin sosiaalinen ja suosittu, ja uskaltaa puhua ihmisille. Ei edes uskoisi samaksi ihmiseksi! :D
Ensimmäisenä siis suosittelisin, että kuvittele olevasi rohkea hölösuu. Eläydy rooliin. Pulputa itseksesi kaikki mielipiteesi julki, vaikka kuuntelijoina olisikin vain huoneesi seinät. Kerro pienikin yksityiskohta itsestäsi, huido käsilläsi samalla selittäessäsi innokkaasti. Tällainen rooliin eläytyminen OIKEASTI auttaa. Ja kun puhuminen seinille alkaa sujua, ja alat tuntea edes hitusta varmuutta siitä mitä teet, ala pikkuhiljaa soveltaa tätä oikeiden ihmisten kanssa. Hakeudu ihmisten seuraan. Kuuntele vaikka ensin toisten juttuja, ja kun aihe tuntuu omalta, yritä livauttaa edes yksi lyhyt lause johonkin väliin. Kun alkaa tuntua taas vähän varmemmalta, pidennä lauseita. Yritä katsoa edes nanosekunnin ajan puhetoverin silmiin. Kyllä, tuntuu typerältä ja väkinäiseltä, mutta kun vain rohkeasti avaat suusi, ajan kanssa puhuminen on helpompaa, ja pikkuhiljaa susta tulee rohkeampi, ja vieraassakin seurassa puhuminen tuntuu luontevammalta.
ROHKEUTTA JA YRITYSTÄ VAIN! - HAMTAROO
ota ensimmäinen askel hitaasti. ja ajattele et tääl maailmas on nii monenlaisii ihmisii ja monta samassa tilantees sun kanssa olevia. Mua on koulukiusattu ku olin hiljainen ja ujo. sitten otin myös hitaasti ekan askeleen ja aloin vähitellen olemaan ilmeikkäämpi kun aluksi päätin olla keskustelussa toisten ihmisten kanssa. jos pelkäät et mitä ne susta ajattelee nii ei heti ehkä kannata sanoo omii mielipiteitä hirveellä sanaripulilla. jos kuuntelet niiden mielipiteitä ja sanot mmm joo samaa mielt nii ne voi ehk pitää sua tyhmänä et sul ei oo mielipiteitä. Oo rohkee ja ajattele päässä mitä vastaisit niiden ihmisten kommentteihin ja päädy johonki kompromissiin missä on sun mielipide ja joka myötäilee myös heidän näkemyksiään jos pelkäät et ne ajattelee jotai susta. mut siis ne ihmiset jotka alkaa nauraa toisten mielipiteille on itse aika tyhmii :) ja vähitellen sä totut juttelee ihmisten kanssa ja pian sä et enää edes ajattele mitä pitäis sanoo ku ne tulee itsestään jo :) meillä kaikil on jonkinlaisii rappusii mitä pitää hiljaa nousta ja on nii helpottunu olo ku on siel huipul :)
- Trallalaa taas
Olin eräässä tapaamisessa jossa kaikki esittelivät itsensä ja kertoivat jotakin itsestään. Kukin kertoi vuorollaan nimensä, työnsä ja siviilisäätynsä. Eräs henkilö nousi vuorollaan seisomaan, sanoi nimensä ja kertoi olevansa ujo ja olevansa aivan henkisesti paniikissa kyseisellä hetkellä. Uskokaa tai älkää, tauoilla hänellä oli kaikkein eniten puheseuraa ja uusia tuttavia. Eli uskalla myöntää itsellesi olevasi ujo. Sillä pärjää jo hyvin.
- rekkuremeli
Koita aloittaa vaikka joku harrsastus. Luulen että saat puhua siellä juuri niin paljon kuin haluat. Luulen että asiaa helpottaisi jos vaikka etsit toisen ujon kaverin, jonka kanssa aloittaa homma. Terapian ja lääkkeiden lisäksi kannattaa koittaa ihan omaa tahdon voimaa.
- -66
Sinulla on todella huono itsetunto ja et oikein ole sinut oman minän eli itsesi kanssa. Itse tunsin nuorena samoin, mutta ei tarvinnut käydä koskaan terapiassa. Aloin kehitellä itseäni ajatuksilla. Mietin aina että eihän minun tarvitse puhua jos minulla ei ole puhuttavaa tai asiaa. Jos joku kysyy tai tulee jutteleen vastaan ja juttelen sen minkä juttelen. Ajattelin että me ihmiset ollaan erilaisia ja se on rikkaus elämässä. Jos kaikki olisivat samanlaisia, ei elämässä olisi mitään kiinnostavaa. Mietin usein jo valmiiksi mitä sanon ensimmäisenä kun aloitan juttelun, siitä se sitten lähtee, olempahan kuitenkin jotakin sanonut. Sinun täytyy hyväksyä isesi sellaisena kuin olet. Olet pohjimmiltasi varmasti sosiaalinen ihminen, koska tuollainen asia sinua vaivaa ja haluaisit olla muuta, mutta ujoutesi ja huono itsetuntosi estää sinua siinä.
Ajattele että olet yksi ainutkertainen ihminen kuitenkin tässä elämässä vaikka oletkin vähän ujo, silti et ole huonompi kuin muut. Sinusta ei varmasti ajatella pahaa vaikka ihmiset ihmettelevätkin ujouttasi, he voivat olla ehkä huolissaan, että onko sinulla kaikki hyvin. Älä anna tuollaisen asian lannistaa. Et kertonut ikääsi, mutta nyt kun itse olen yli nelikymppinen, minusta tuntuu että olen liian puhelias ja ulospäin suuntautunut. Voin siinäkin vain kasvattaa itseäni olemalla joskus hiljeempaakin ;) - ex ujo
Itsekin olin hyvin ujo koko lapsuuden, nuoruuden ja vielä aikuisenakin n. 25 vuotiaaksi, kunnes ujous vähitellen hälveni elämänkokemuksen myötä. Itse voi asiaan vaikuttaa paljon, kun opettelee tunnistamaan ketä oikeastaan haluaa miellyttää. Miksi pitäisi ajatella mitä toiset minusta ajattelee? Minulla meni kaikki nuo vuodet, kun tajusin vähitellen että itse pitää tietää mitä on, ja lakata mielistelemästä muita.
Yksi niistä asioista joita aina peilasin toisten kautta, oli esim. juuri ulkonäkö. Mitä muut ajattelee, olenko kaunis, entä onko kotini siisti, olenko laiska.. Ja kaikki nuo vuodet opettelin, opettelen edelleen sitä, etten voi kaikkia miellyttää enkä halua missään nimessä. Olen oppinut valitsemaan ympärilleni ihmisiä, jotka pitävät minusta tällaisena kuin olen. Toki heitä haluan miellyttää esim. kohtelemalla heitä parhaani mukaan ystävällisesti, mutta osaan nyt jo miettiä omaakin parasta. On itsekkäitä ihmisiä, ja meitä ujoja toisten jaloissa olijoita, ja sitten niitä siltä väliltä! Työstä ongelmaasi, kyllä se helpottaa!- ex ujo
Niin, sitä vielä, että esim. kahvikuppineuroosi oli koulussa 16-vuotiaana, pää ja kädet alkoi täristä, kun ajattelin että muut katsoo kun syön ruokalassa. tämä meni vähitellen ohi, n. 5 vuodessa.
Ole rohkea, vaikka et osaisi jutellakaan, kyllä siihenkin oppii. Minua sanottiin aina hiljaiseksi ja ujoksi, vaikka itseäni oma tuppisuumaisuuteni ärsytti, nyt tilanne n. 16 vuoden jälkeen on se, että kyllä ns. 'small talk' onnistuu. Vähitellen olen oppinut. En niin ujokaan ole, vaikken rääväsuukaan, ihmistä ei pidä kokonaan yrittää muuttaa joksikin muuksi mitä on.
Ujot lapset ovat yhtä rakkaita kuin muutkin, heidän pitää antaa olola omia itsejään, rohkaista hellästi ja kannustaa. Sama kai pätee aikuisiinkin. Kaikki puheliaat ihmiset eivät olekaan niin viehättäviä, joskus sellainen puheripuli ihminenkin voi olla hankala, kun ei osaa kuunnella toisia.
Minä luulen että meidän pitäisi perustaa joku keskustelufoorumi missään ollaan tasavertaisina. Itseäni ärsyttää eniten se, että ujoa ihmistä pidetään usein epäkohteliaana ja töykeänä koska ei ymmärretä.
- tyttönen19v
jonkin verran samoja mietteitä...minkä ikänen oot? olis kiva vaihtaa jotain ajatuksia esim. sähköpostin tms. välityksellä...
- opiskelu on rankkaa.
Olen myös ujo sekä hiljainen.. viihdyn muiden ihmisten seurassa vaikka en välttämättä sano juurikaan mitään.
Itse en enää koe hiljaisuuttani ongelmaksi. Mutta se kyllä tuntuu ikävältä ja mietityttää pitkään kun olen kuullut että selkäni takana puhutaan siitä kuinka olen niin omahyväinen ja ylimielinen, kun en puhu kenellekkään mitään! Aloin miettimään sitä että vaikutanko ulkoisesti oikeasti ylimieliseltä vai onko nämä puhujat itse vaan niin röyhkeitä.
Ihmisillä on sellainen tapa kun kohtaa ihmisiä, ennenkuin tutustuu sen tarkemmin tähän, kehittelee jo oman tarinansa ja levittelee kaikennäköistä ilkeää toisten korviin. Siis kaikkihan alkoi jo koulusta..ainakin mulla. Oliko pahempaa kuin astella luokan eteen laulamaan musiikki numeroa todistukseen..ja ne helevatin kirjaesitelmät..luokan edessä..ja ne helevetin ekat treffit vastakkaisen sukupuolen kanssa..ja kun vanhemmat viel opasti et puhu kaikkea mitä sylki suuhun tuo..mul ainakin kuivi kurkkua niin perkeleesti. Nyt monia vuosia myöhemmin olen pyrkinyt tekemään asiaa vaikka siitä kuuluisasta tikusta ja olen,ainakin työkavereiden puolelta,saannut lisänimen moottoriturpa..ja on mua pari kertaa pyydetty pitämään turpaani kiinni..joten...emmä sit tiiä..Mut kai se ikä tekee tehtävänsä..ja ne kuuluisat kokemukset yms jne jutut muokkaavat ihmistä ihan joka alalla. Ja kuten tapana on jotain lohduttavaa sanoa niin..parempi olla vain hiljaa ja näyttää tyhmältä kuin että avais suunsa ja kuullostaiskin tyhmältä.
Puolisoni antoi vinkin, kun silmiin katsominen ahdistaa; kohdista katse vastapuolen otsaan. Testasimme toisillamme ja eroa ei huomaa!
- Hillatii
joskus ollut lähes yhtä ujo kuin sinäkin. Juuri keskustelut ovat olleet vaikeita ja silmiinkatsominen ahdistavaa. Aina se hiljaisin osapuoli. Ajan mittaan olen pakottanut itseni puhumaan ja alkuvaiheessa aina mietin etukäteen sanaparseja mitä puhun kun menin näkemään ihmisiä. Vieläkin sydän hakkaa, kun sanon jotain jollekin, mutta lähemmin ja lähemmin tutustuessa se vähenee.
Paljon oli apua siitä, että lähdin sosiaali- ja terveysalalle. Muistan ensimmäisen harjoitteluni päiväkodissa ja siellä hyvä että puhuin lasten, saati sitten työntekijöiden kanssa. En edes kahvitauolle uskaltanut kertaakaan kuukauden aikana mennä vaikka muut työntekijät pyysivät. Nyt viimeisimmät harjoittelut kotihoidoissa ja vastaavissa on mennyt hyvin. Sydämentykytyksistä huolimatta rupattelen ja pälpättelen kaikkien kanssa, ja olen jopa saanut paljon kehuja, työpaikankin sijaisuuksia tekemällä. :) Ujous ei helposti lähde, mutta kun keräät rohkeutta ja olet päättäväinen, kyllä eteen päin pääsee varmasti! Menemällä ihmisten mukaan ja liittymällä keskusteluihin, siinä on helppo tapa kehittää rohkeutta. Ja kannattaa sellainen työkin hommata, missä joutuu ihmisten kanssa tekemisiin. - Vaikeuksien kautta v
Olen oppinut vuosien varrella että Ihmisen on ensin rakastettava itsään ja omana itsenään. Jokainen meistä on erillainen, eikä tarvitse yrittää olla muuta kuin oikeasti on.Vasta kun ihminen osaa kunnioittaa itsään hän osaa myös kunnioittaa toisia ja toisen ihmisen erillaisuutta. Ihminen joka on sinut itsensä kanssa pystyy kohtaamaan vaikeatkin tilanteet luottavaisella mielellä ja se usein näkyy ulospäin. Muutos lähtee myös aina itestä, siis tee niin mitä toivoisit toisten tekevän sinulle. Ollaan ihminen ihmiselle.
- Anteri676
Olin nuorena ujo ja lähes vetäydyin pois muiden ikäisteni seurasta ns.vapaa-ajan vietosta.
Tosin harrastin urheilua paljon ja kavereita oli niissä harrastuksissa pilvin pimein, mutta tuo small talk ei lyönyt kipinää sitten millään ilveellä ja illat oleskelin harvojen ja valittujen kavereiden seurassa.
Asia rupesi vaivaamaan nuoruusiällä (15-16) ja rupesin aktiivisesti laajentamaan reviiriä (niinkuin leikkisästi sanotaan), menin rohkeasti mukaan vähän kaikenlaisiin kuvioihin. Aikuisikä toi tullessaan mahdollisuuden poistua paikkakunnalta ja tuon hyväkseni käytin (muutin osoitetta monta kertaa, pari uutta maatakin tuli mukana kuvioissa) ja nuo itselleni täysin uudet kuviot käytännössä pakottivat sosiaalisuuteen ja verbaalisten taitojen käyttöön (jokaisella nuo taidot ovat, pitää vain kytkeä käyttöön) täysin vieraiden ihmisten kanssa.
Vapaasti suomennettuna. Ole rohkea äläkä pelkää tilanteita eli mene aktiivisesti ihmisten joukkoon, samanlaisia loppupeleissä kaikki ovat. Välillä tulee rapaa rukkaseen mutta niitä tilanteita tulee kaikille eikä niitä pidä pahemmin pelätä, kuuluu kuvioihin.
Muista että sinä olet täysin yhtä mielenkiintoinen ihminen kuin kuka tahansa ja ei sinun tarvitse olla se johon kaikkien lamppujen pitäisi kohdistua aina ja ikuisesti, kukaan ei ole sellainen.- 1 2 3 4
en uskalla katsoa näyttöä ilman aurinkolaseja yöllä.
Oli se ku päätin vaa olla välittämättä siitä miltä näytän ja kuulostan.. Nykyää suollan suustani kaikennäköstä paskaa iha automaattisesti ja jokkainen pittää mua idioottina. Mutta helepottaa toki jos ossaa nauraa itelleen :D
Liialla miettimisellä mennee iha hukkaa :)
Ja myös se että kertoo sille toiselle toverille että oon nii ujo että tunnen itteni idiootiksi, auttaa monesti ja toimii ns. jäänrikkojana :D- minä aloin
"toipua" tuollaisesta ujoudesta,kun aloin enemmän ja enemmän vaan kertoa ihmisille,että olen tosi ujo,etten pysty puhumaan.ja että haluan olla mukana kaikessa,mutta kestää aikansa ennenkuin tutustun ja uskallan. sitten vain ajauduin tilanteisiin,joissa ihmiset ymmärsi yskän, sain itseluottamusta ja paljon ystäviä.nyt en pidä enää itseä "tyhmänä" ; ) toki edelleen on ihmisiä,joiden seurassa en vaan voi aukaista suutani,en uskalla,mutta en anna sen vaikuttaa, vaan olen ylpeä siitä,että osaan myös pitää suuni kiinni. toivottavasti pääset yli ujoudestasi myös.
- ihmisiä vain
Olin itse samanlainen. Kaikki muistuttivat siitä jatkuvasti! Meitä on paljon, kuten vastauksista näet. En muuten ole yhtään hiljainen ,ujo, taaksevetäytyvä jne enää. Huomasin vain, etteivät ne toiset ole yhtään fiksumpia, kuin minäkään! Minun mielipiteeni tai sanomiseni tai ulkonäköni eivät ole sen tyhmempiä tai huonompia kuin muidenkaan, pikemminkin päinvastoin! Olen oppinut olemaan hyvä kuuntelija niinä hiljaisina vuosina, ja niin ollen on ollut hyvää aikaa opiskella ihmisiä. Varsin tyhmiä mielipiteitä monella! Mielestäni omani olisivat olleet viisaampia, jos olisin uskaltanut suuni avata! Ja sitten vain kerran sen avasin...... Eikä maailma kaatunut!Nykyään olen jo niin hyvä suustani, että ne on muut, jotka hiljenee! Sanon jopa pomolle, mitä ajattelen, eikä potkuja ole tullut!
- Enriko
Tarvii vaan hankkia mielikuvitus ja suuri suu. http://www.tissit.livesexcam.fi/tissit.php
- Ai se osaakin puhua?
"syö niin itsetuntoa entisestään kun ihmiset vielä huomauttelee että "ootpas sä HILJANEN" "sano jotain" "ootpa varautunut/ujo"..niin ei kauheesti ainakaan auta."
Itse en ole ihan noin ujo, ainakaan enää. Olin ehkä joskus, koulussa ja koulun päättymisestä muutaman vuoden. Mua kiusattiin koulussa 9 vuotta ja se söi itsetuntoa ja teki araksi ja ujoksi. Niin se mitä halusin sanoa, on juuri tuo kohta jonka lainasin kirjoituksestasi. Se, että ihmiset sanoo, että oletpa hiljainen (ja ehkä lisäksi kehuskelee kuinka itse on puhelias) ja "oho sehän puhui", "ai olithan säkin täällä", kommentit vaan pahentaa asiaa. Eli kannattaa miettiä ennen kuin sanoo toiselle niin.
Ja onko se liika höpöttäminen ja muitten päälle puhuminenkaan sitten kovin hyvä asia vaikka moni niin tuntuu ajattelevan... - ....................
http://tinyurl.com/riskiton-veto
Sisältää 50 euron arvoisen riskittömän vedon sekä 8€ ilmaiseksi, ilman talletusta! - tuppisuu eukko
Minä olen jo 46 v.ja hiljainen ja tällaisena pysynkin. Olen kuitenkin paljon rohkeampi ja puheliaampi kuin nuorena ja osaan ainakin pitää puoleni nykyään. Silloin löytyy sanoja. Sukulaisten ja ystävien seurassa puhelen aivan normaalisti, mutta töissä on vaikeaa ja vakituisen työpaikan saanti tyssää siihen, vaikka olen työssäni hyvä, ja vaikkei sosiaalisia taitoja tässä työssä kauheasti tarvitsisikaan.
Silloin tällöin tapaan ihmisiä, joitten kanssa pystyn puhumaan mitä vaan, mut yleensä tökkää aika pahasti jutut naisseurassa ja olen tuppisuuna. Mulla ei vaan yksinkertaisesti ole sanottavaa. Se ei johdu siitä, että omasta mielestäni puhun typeriä tms. Olen huomannut, että puheliaat ihmiset puhuu monesti yhtä puuta heinää ja heille on vaan pääasia olla koko ajan äänessä, vaikkei asiaa olisikaan. Minulla ei vaan yksinkertaisesti riitä asiaa..
Olen sairastanut paniikkihäiriötä nuoresta asti ja nykyään minulla on siihen lääkitys, mutta eihän se persoonallisuutta muuta..kun ei puhututa niin ei puhututa.. - miljuskainen....
Yrität olla jotain mitä et ole: eikö se ole rankkaa?
Sitäpaitsi minun mielestäni ujous on söpöä, ei ole niin täynnä itseään.
Koitapa hyväksyä se mitä olet, saat mielenrauhan. Energiaa kuluu nyt siihen, että koitat olla jotain väkisin. - Yualle
http://www.privatix.fi/index.shtml?l=fi
Voi tosin maksaa jonkin verran, mutta kai ihan toimiva ratkaisu. - j.hjulgren
sama juttu mutta kun ikää tulee niin se ujous niinkö iän myötä vähitellen sulassa pois olen tätä
nykyä aika rohkea ikääkin on jo yli 60 vuotta.
Tsempiä jarohkeutta kyllä se siitä. - ld
DONT READ THIS. YOU WILL BE KISSED ON THE NEAREST POSSIBLE FRIDAY BY
THE LOVE OF YOUR LIFE.TOMMOROW WILL BE THE BEST DAY OF YOUR LIFE. NOW
YOU'VE STARTED READING THIS. DON'T STOP. THIS IS SO FREAKY.
1. say your name ten times.
2. say your mom's name five times. ... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See more... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See more... See more... See more... See more... See more... See More... See more... See more... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See more... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See More... See more... See More... See More... See more... ... See more
See More
3. say your crushes three times
4. paste this to four other groups.
If you do this, your crush will kiss you on the nearest Friday.
But if you read this and do not paste this, then you
will have very bad luck.
SEND THIS TO 5 GROUPS IN 143 MINUTES. WHEN
YOU'RE DONE PRESS F6 AND YOUR CRUSH'S NAME WILL APPEAR IN BIG LETTERS
ON THE SCREEN. THIS IS SO FREAKY BECAUSE IT ACTUALLY
WORKS!!!- TSEMPPIÄ TEILLE
HAKEKAA APUA. KAIKKI VOI MUUTTUA HELPOMMAKSI. NIINKUIN HUOMAATTE, ETTE OLE YKSIN. TEITÄ ON MONIA JA TE KAIKKI OLETTE TÄRKEITÄ. TIEDÄN, ON ISO KYNNYS KÄYDÄ LÄÄKÄRILLÄ, MUT ELÄMÄ VOI MUUTTUA. LÄÄKKEET VOI OIKEESTI TEHDÄ ISON VAIKUTUKSEN. KOITTAKAA JAKSAA :)
- wesspe
Mene harrastamaan teatteria! mäki olin ennen tosi ujo ja sanaton liikuntavammanen ihminen.Mutta kun menin harrastamaan teatteria opin siellä itsestäni ja ihmisten kanssa toimimisesta ja itsetuntoni ja kaikki minussa kasvoi.
Tänä päivänä toimin yhteisöpedagogina opettaen muille draamapedagogisin menetelmin vuorovaikutustaitoja ja minätietoisuutta- masentunut(ko)!?
Yrittäkää nyt tsempata! Ei teissä ole mitään vikaa.
- Anonyymi
Minullekin moni on sanonut elämön varrella eti tilanteissa, että ”oletpa hiljainen” tai ”ujo”. Se on noiden ihmisten kykenemättömyyttä ymmärtää, että on monenlaisia tapoja olla. Monelle se on myös itsekorostamisen tapa, kun hakevat omaa hyvää oloa siitä että koettavat luoda itsestään normia. Oma puhumisen vaikeus taas liittyi ehkä siihen, että olin koko ajan liian ”tietoinen” ja tarkkailin vähän kuin ulkopuolelta tilanteita, joissa olkn. Kun vuosien mittaan opin, etten välitä niin kauheasti siitä mitä muut minusta ajattelevat, myös puhuminen ja jutustelu tulivat helpommiksi. En enää ajatellut että joka sana olisi niin tärkeä, ja silloin on helpompi vain avata suu ja antaa mennä. Jos joku ei joskus ymmärtänyt minua, ei ole paljoakaan syytä surra - luultavasti he ja minä unohdamme asian, koska elämä menee eteenpäkn ja aina tulee uusia tilanteita. Tsemppiä vaan, toivottavasti voimme kaikki rauhassa kokeilla toimimista erilaisissa tilanteisda ja lopulta löytyy oma hyvä, rento olo. Ei ole yhtä mallia - moni itse asiassa arvostaa sitä ettei ole koko ajan äänessä, jokunen on rakastunut siksi että piti minua kuulemma salaperäisenä, ja monta ystävää olen saanut sillä, että kuuntelen enkä hyökkää tai puhu päälle.
- Anonyymi
Ja lisäyksenä edelliseen, että nykyisin olen aika kovakin puhumaan, saan helposti päälle vaihteen jossa vitsailen ja tiedän olevani hyvinkin hauskaa seuraa. Löytyi se oma tapa olla ja heittää läppää. Kaikilla joskus on epävarmuutta (jollei ole joku sosiopaatti) mutta oman kokemuksen mukaan se menee kyllä ohi. Elämä tarjoaa tilanteita harjoitella, kokeilemalla voi oppia olemaan rennosti oma itsensä ja löytää ne ihmiset, joiden kanssa juuri sinulla on hauskaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381779Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61381Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421367- 141342
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11335Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71314Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01284Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11240Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21200Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21173