Maston pettäminen HTR:ssä

Paska linkki kun ei edes toimi.

Voisiko joku kopioida jutun tänne.

Taavihss kirjoitti:

Voisiko joku kopioida jutun tänne.

MASTON KAATUMINEN HELSINKI-TALLINNA KISASSA 2010


(tämän kirjoituksen tarkoitus on selventää tilannetta asiasta liikkuvien "villien huhujen" sijasta)

Tallinnan matalan länsipuolella klo 01:00-1.30 keulastaagi repeytyi kannen läpi irti veneestä ja puolen tunnin taistelun jälkeen jouduimme jättämään maston 94m syvyyteen. Syitä luopumispäätökseen oli mm. pimeys, ristiaallokko, sijainti laivareitillä ilman kulkuvaloja (konetta ei uskaltanut käynnistää niin kauan kun takila roikkui rinnalla) ja suurempien vene- sekä henkilövahinkojen välttely. Heti yhden jälkeen soitimme maalialus Jasminelle, kun VHF:n lähetyspuoli todettiin toimimattomaksi. Kerroimme tilanteen ja lupasimme raportoida tilanteen etenemisestä.

Maston kaatuminen keskellä yötä merellä on kyllä kokemus jota en kyllä suosittele kenellekään!

Kun takila oli turvallisesti alapuolellamme, soitimme maalialukselle ja kerroimme ajavamme Piritaan. Seurasi n. 2h koneajoa, jonka jälkeen moottori päätti toistaiseksi tuntemattomasta syystä sammua. Se lähti uudelleen käyntiin ja kävi vartin. Toinen starttiyritys, mutta tällöin kone ei jaksanut enää ottaa kierroksia. Tähän aikaan yöstä emme halunneet testata konetta enempää vaan päätimme lisäongelmien välttämiseksi jättäytyä tuuliajolle. Tuuli oli heikentynyt lähes olemattomaksi ja ajelehdimme 0.5kn nopeudella Aegnan kulmilta kaakkoon päin.Kello oli vähän yli kolme, kun soitimme taas maalialukselle. Heiltä saamamme Tallinnan meripelastuksen numero ei toiminut, mutta Suomen meripelastuksen kautta tilanteemme välittyi Tallinnan meripelastukselle. He soittivat melko nopeasti ja ottivat sijaintimme ylös. Lupasivat lähettää veneen hakemaan meitä.

Puolisen tuntia odoteltuamme Tallinnan meripelastukselta soitettiin ja tarkistettiin koordinaatit sekä kerrottiin veneen olevan matkalla. Noin kolmen vartin odottelun jälkeen (n. klo 4.15) paikalle saapui Viron rajavartiolaitoksen vene. Luulimme avun saapuneen ja tarinan päättyvän, mutta tästähän se ilo vasta alkoi...

Kerroimme mastovahingostamme ja moottoririkosta, sekä siitä että meripelastus on noin tunti sitten ilmoittanut hakevansa meidät täältä. Kysyimme hinaavatko he meidät mutta eivät hinanneet, kuulemma meripelastuksen homma. Merivartioston vene jäi odottelemaan lähietäisyydelle, ja kävi silloin tällöin kyselemässä papereitamme, lähtöpaikkaamme, tapahtumien kulkua jne. Suomen meripelastuksesta soitettiin että olemmeko saaneet apua ja kerroimme merivartioston valvovan meitä ja meripelastuksen olevan (joskus) tulossa. N. klo 4.30 soitimme Tallinnan meripelastukselle ja he kertoivat vapaasti suomennettuna, että "Näen täältä että veneemme on melkein siellä. Odottakaa vaan älkääkä menkö mihinkään..." Niin, no, sopihan se kun mihinkään ei päästy paitsi puolta solmua kohti itärannikon matalikoita.

Odottelimme aikamme ja soitimme taas maaliveneelle ja kerroimme olevamme jumissa kun kukaan ei aio hinata meitä. Vähän lämmitti mieltä että saatiin sympatiaa jostain.

Kului pari tuntia ja kello alkoi olla seitsemän aamulla. Saimme yhteyden HTR:n toimistoon ja he lupasivat soittaa meripelastukselle ja kysyä mikä mättää. Vähän tämän jälkeen Viron meripelastus soitti ja kertoi kisan järjestäjän ilmeisesti noutavan meidät. HTR:n toimistolta kerrottiin samoin ja soitimme maalialus Jasminelle josta kerrottiin heidän tulevan hakemaan meitä kunhan saavat aamukahvin juotua.

Puoli kahdeksan maissa (neljän tunnin ajelehtimisen jälkeen) purjevene Jasmine saapui paikalle ja otti meidät hinaukseen. Merivartioston pojat -niin, hehän olivat edelleen vahtimassa meitä- kävivät kysymässä Jasminen miehistöltä että "minne te noita hinaatte" ja ajelivat sitten hissukseen perässämme Piritaan saakka. Olimme Piritassa n. 8.30 ja merivartiosto vastaanotti meidät laiturissa.

Saimme huomautuksen puuttuvista passeista, ajokorttihan ei kelpaa virallisena henkilöllisyystodistuksena. Armahtivat meidät jättisakoilta mutta antoivat ymmärtää että laivaterminaaliin ei kannata yrittää ilman passia. Sitä vaan emme ymmärrä mikseivät voineet hinata meitä heti Piritaan niin oltaisiin säästetty kaikkien aikaa...

No, vene jäi BalticBoat Centerin telakalle odottamaan vakuutusyhtiön lausuntoa. Me pääsimme reippaassa tuulessa takaisin Helsinkiin Minnamarin kyydissä. Kiitos siitä Tapsalle! Vähän mietityttää miten olisimme päässeet lahdelta pois ajelehtimasta jos emme olisi voineet soitella maalialus Jasminelle... Iso kiitos myös sinnepäin, että jaksoivat hinata meidät vaikka varmasti olisi jo punkka houkutellut!

h_eps kirjoitti:

MASTON KAATUMINEN HELSINKI-TALLINNA KISASSA 2010


(tämän kirjoituksen tarkoitus on selventää tilannetta asiasta liikkuvien "villien huhujen" sijasta)

Tallinnan matalan länsipuolella klo 01:00-1.30 keulastaagi repeytyi kannen läpi irti veneestä ja puolen tunnin taistelun jälkeen jouduimme jättämään maston 94m syvyyteen. Syitä luopumispäätökseen oli mm. pimeys, ristiaallokko, sijainti laivareitillä ilman kulkuvaloja (konetta ei uskaltanut käynnistää niin kauan kun takila roikkui rinnalla) ja suurempien vene- sekä henkilövahinkojen välttely. Heti yhden jälkeen soitimme maalialus Jasminelle, kun VHF:n lähetyspuoli todettiin toimimattomaksi. Kerroimme tilanteen ja lupasimme raportoida tilanteen etenemisestä.

Maston kaatuminen keskellä yötä merellä on kyllä kokemus jota en kyllä suosittele kenellekään!

Kun takila oli turvallisesti alapuolellamme, soitimme maalialukselle ja kerroimme ajavamme Piritaan. Seurasi n. 2h koneajoa, jonka jälkeen moottori päätti toistaiseksi tuntemattomasta syystä sammua. Se lähti uudelleen käyntiin ja kävi vartin. Toinen starttiyritys, mutta tällöin kone ei jaksanut enää ottaa kierroksia. Tähän aikaan yöstä emme halunneet testata konetta enempää vaan päätimme lisäongelmien välttämiseksi jättäytyä tuuliajolle. Tuuli oli heikentynyt lähes olemattomaksi ja ajelehdimme 0.5kn nopeudella Aegnan kulmilta kaakkoon päin.Kello oli vähän yli kolme, kun soitimme taas maalialukselle. Heiltä saamamme Tallinnan meripelastuksen numero ei toiminut, mutta Suomen meripelastuksen kautta tilanteemme välittyi Tallinnan meripelastukselle. He soittivat melko nopeasti ja ottivat sijaintimme ylös. Lupasivat lähettää veneen hakemaan meitä.

Puolisen tuntia odoteltuamme Tallinnan meripelastukselta soitettiin ja tarkistettiin koordinaatit sekä kerrottiin veneen olevan matkalla. Noin kolmen vartin odottelun jälkeen (n. klo 4.15) paikalle saapui Viron rajavartiolaitoksen vene. Luulimme avun saapuneen ja tarinan päättyvän, mutta tästähän se ilo vasta alkoi...

Kerroimme mastovahingostamme ja moottoririkosta, sekä siitä että meripelastus on noin tunti sitten ilmoittanut hakevansa meidät täältä. Kysyimme hinaavatko he meidät mutta eivät hinanneet, kuulemma meripelastuksen homma. Merivartioston vene jäi odottelemaan lähietäisyydelle, ja kävi silloin tällöin kyselemässä papereitamme, lähtöpaikkaamme, tapahtumien kulkua jne. Suomen meripelastuksesta soitettiin että olemmeko saaneet apua ja kerroimme merivartioston valvovan meitä ja meripelastuksen olevan (joskus) tulossa. N. klo 4.30 soitimme Tallinnan meripelastukselle ja he kertoivat vapaasti suomennettuna, että "Näen täältä että veneemme on melkein siellä. Odottakaa vaan älkääkä menkö mihinkään..." Niin, no, sopihan se kun mihinkään ei päästy paitsi puolta solmua kohti itärannikon matalikoita.

Odottelimme aikamme ja soitimme taas maaliveneelle ja kerroimme olevamme jumissa kun kukaan ei aio hinata meitä. Vähän lämmitti mieltä että saatiin sympatiaa jostain.

Kului pari tuntia ja kello alkoi olla seitsemän aamulla. Saimme yhteyden HTR:n toimistoon ja he lupasivat soittaa meripelastukselle ja kysyä mikä mättää. Vähän tämän jälkeen Viron meripelastus soitti ja kertoi kisan järjestäjän ilmeisesti noutavan meidät. HTR:n toimistolta kerrottiin samoin ja soitimme maalialus Jasminelle josta kerrottiin heidän tulevan hakemaan meitä kunhan saavat aamukahvin juotua.

Puoli kahdeksan maissa (neljän tunnin ajelehtimisen jälkeen) purjevene Jasmine saapui paikalle ja otti meidät hinaukseen. Merivartioston pojat -niin, hehän olivat edelleen vahtimassa meitä- kävivät kysymässä Jasminen miehistöltä että "minne te noita hinaatte" ja ajelivat sitten hissukseen perässämme Piritaan saakka. Olimme Piritassa n. 8.30 ja merivartiosto vastaanotti meidät laiturissa.

Saimme huomautuksen puuttuvista passeista, ajokorttihan ei kelpaa virallisena henkilöllisyystodistuksena. Armahtivat meidät jättisakoilta mutta antoivat ymmärtää että laivaterminaaliin ei kannata yrittää ilman passia. Sitä vaan emme ymmärrä mikseivät voineet hinata meitä heti Piritaan niin oltaisiin säästetty kaikkien aikaa...

No, vene jäi BalticBoat Centerin telakalle odottamaan vakuutusyhtiön lausuntoa. Me pääsimme reippaassa tuulessa takaisin Helsinkiin Minnamarin kyydissä. Kiitos siitä Tapsalle! Vähän mietityttää miten olisimme päässeet lahdelta pois ajelehtimasta jos emme olisi voineet soitella maalialus Jasminelle... Iso kiitos myös sinnepäin, että jaksoivat hinata meidät vaikka varmasti olisi jo punkka houkutellut!

Lue lisää

Ei todellakaan mukava tapahtuma, vaikka keli olikin kohtuullinen. Tämä vaan taas lisää sitä käsitystäni, että toimiva kone on myös turvallisuusvaruste purjeveneessä. Selviköhän koneen toimimattomuuden syyy? Vettä polttoaineessa ja primäärisuodatin siksi tukossa? Ehkäpä...

Kokonaisuutena ei anna kovin mairittelevaa kuvaa Viron meripelastuksesta7rannikkovartioston toiminnasta. Ja veneen kipparilla piti hermot vaikeassa tilanteessa.

h_eps kirjoitti:

MASTON KAATUMINEN HELSINKI-TALLINNA KISASSA 2010


(tämän kirjoituksen tarkoitus on selventää tilannetta asiasta liikkuvien "villien huhujen" sijasta)

Tallinnan matalan länsipuolella klo 01:00-1.30 keulastaagi repeytyi kannen läpi irti veneestä ja puolen tunnin taistelun jälkeen jouduimme jättämään maston 94m syvyyteen. Syitä luopumispäätökseen oli mm. pimeys, ristiaallokko, sijainti laivareitillä ilman kulkuvaloja (konetta ei uskaltanut käynnistää niin kauan kun takila roikkui rinnalla) ja suurempien vene- sekä henkilövahinkojen välttely. Heti yhden jälkeen soitimme maalialus Jasminelle, kun VHF:n lähetyspuoli todettiin toimimattomaksi. Kerroimme tilanteen ja lupasimme raportoida tilanteen etenemisestä.

Maston kaatuminen keskellä yötä merellä on kyllä kokemus jota en kyllä suosittele kenellekään!

Kun takila oli turvallisesti alapuolellamme, soitimme maalialukselle ja kerroimme ajavamme Piritaan. Seurasi n. 2h koneajoa, jonka jälkeen moottori päätti toistaiseksi tuntemattomasta syystä sammua. Se lähti uudelleen käyntiin ja kävi vartin. Toinen starttiyritys, mutta tällöin kone ei jaksanut enää ottaa kierroksia. Tähän aikaan yöstä emme halunneet testata konetta enempää vaan päätimme lisäongelmien välttämiseksi jättäytyä tuuliajolle. Tuuli oli heikentynyt lähes olemattomaksi ja ajelehdimme 0.5kn nopeudella Aegnan kulmilta kaakkoon päin.Kello oli vähän yli kolme, kun soitimme taas maalialukselle. Heiltä saamamme Tallinnan meripelastuksen numero ei toiminut, mutta Suomen meripelastuksen kautta tilanteemme välittyi Tallinnan meripelastukselle. He soittivat melko nopeasti ja ottivat sijaintimme ylös. Lupasivat lähettää veneen hakemaan meitä.

Puolisen tuntia odoteltuamme Tallinnan meripelastukselta soitettiin ja tarkistettiin koordinaatit sekä kerrottiin veneen olevan matkalla. Noin kolmen vartin odottelun jälkeen (n. klo 4.15) paikalle saapui Viron rajavartiolaitoksen vene. Luulimme avun saapuneen ja tarinan päättyvän, mutta tästähän se ilo vasta alkoi...

Kerroimme mastovahingostamme ja moottoririkosta, sekä siitä että meripelastus on noin tunti sitten ilmoittanut hakevansa meidät täältä. Kysyimme hinaavatko he meidät mutta eivät hinanneet, kuulemma meripelastuksen homma. Merivartioston vene jäi odottelemaan lähietäisyydelle, ja kävi silloin tällöin kyselemässä papereitamme, lähtöpaikkaamme, tapahtumien kulkua jne. Suomen meripelastuksesta soitettiin että olemmeko saaneet apua ja kerroimme merivartioston valvovan meitä ja meripelastuksen olevan (joskus) tulossa. N. klo 4.30 soitimme Tallinnan meripelastukselle ja he kertoivat vapaasti suomennettuna, että "Näen täältä että veneemme on melkein siellä. Odottakaa vaan älkääkä menkö mihinkään..." Niin, no, sopihan se kun mihinkään ei päästy paitsi puolta solmua kohti itärannikon matalikoita.

Odottelimme aikamme ja soitimme taas maaliveneelle ja kerroimme olevamme jumissa kun kukaan ei aio hinata meitä. Vähän lämmitti mieltä että saatiin sympatiaa jostain.

Kului pari tuntia ja kello alkoi olla seitsemän aamulla. Saimme yhteyden HTR:n toimistoon ja he lupasivat soittaa meripelastukselle ja kysyä mikä mättää. Vähän tämän jälkeen Viron meripelastus soitti ja kertoi kisan järjestäjän ilmeisesti noutavan meidät. HTR:n toimistolta kerrottiin samoin ja soitimme maalialus Jasminelle josta kerrottiin heidän tulevan hakemaan meitä kunhan saavat aamukahvin juotua.

Puoli kahdeksan maissa (neljän tunnin ajelehtimisen jälkeen) purjevene Jasmine saapui paikalle ja otti meidät hinaukseen. Merivartioston pojat -niin, hehän olivat edelleen vahtimassa meitä- kävivät kysymässä Jasminen miehistöltä että "minne te noita hinaatte" ja ajelivat sitten hissukseen perässämme Piritaan saakka. Olimme Piritassa n. 8.30 ja merivartiosto vastaanotti meidät laiturissa.

Saimme huomautuksen puuttuvista passeista, ajokorttihan ei kelpaa virallisena henkilöllisyystodistuksena. Armahtivat meidät jättisakoilta mutta antoivat ymmärtää että laivaterminaaliin ei kannata yrittää ilman passia. Sitä vaan emme ymmärrä mikseivät voineet hinata meitä heti Piritaan niin oltaisiin säästetty kaikkien aikaa...

No, vene jäi BalticBoat Centerin telakalle odottamaan vakuutusyhtiön lausuntoa. Me pääsimme reippaassa tuulessa takaisin Helsinkiin Minnamarin kyydissä. Kiitos siitä Tapsalle! Vähän mietityttää miten olisimme päässeet lahdelta pois ajelehtimasta jos emme olisi voineet soitella maalialus Jasminelle... Iso kiitos myös sinnepäin, että jaksoivat hinata meidät vaikka varmasti olisi jo punkka houkutellut!

Lue lisää

Jännä asenne Viron Rajavartiostolla: Minkähän verran kavereidenolisi täytynyt maksaa käteisellä ja minkä verran Rajavartiosto oli hyväksynyt rannassa maksettavaksi, jotta olisivat hinanneet Pirittaan? Onneksi oli heikko tuuli. Olisiko tässä Veneilyliitolle työsarkaa?. Voisivat osoittaa tarpeellisuutensa vaikka sopimalla hinnan, jolla Viron Rajavartiosto hinaa hädänalaisten suomalaisveneen Pirittaan. Ja sitten eikun sovittu määrä käteistä kaikkiin finskiveneisiin varattavaksi matkalle Tallinnaan .

-Mika- kirjoitti:

Ei todellakaan mukava tapahtuma, vaikka keli olikin kohtuullinen. Tämä vaan taas lisää sitä käsitystäni, että toimiva kone on myös turvallisuusvaruste purjeveneessä. Selviköhän koneen toimimattomuuden syyy? Vettä polttoaineessa ja primäärisuodatin siksi tukossa? Ehkäpä...

Kokonaisuutena ei anna kovin mairittelevaa kuvaa Viron meripelastuksesta7rannikkovartioston toiminnasta. Ja veneen kipparilla piti hermot vaikeassa tilanteessa.

Lue lisää

mielestäni Viron merivartiosto ja meripelastus on toiminut tässä tapauksessa ihan asiallisesti. Ensisijainen tehtävä meripelastuksessa on ihmishenkien pelastaminen, ja merivartiostohan oli paikalla turvaamassa tilannetta. Rikkinäisten veneiden hinaamishommat hyvän sään vallitessa on toisarvoinen tehtävä ihmishenkien pelastamiseen verrattuna ja yllä kirjoitetun mukaanhan mitään hengenhätää ei sitten alkuhälinän jälkeen ollutkaan.

Turhaa valitusta siis.

Sivuhuomiona voisi kyllä todeta että purjeveneen moottori on erittäin tärkeä turvavaruste, moottorijärjestelmän olennainen osa on polttoainetankki, polttoainesuodatin ja vedenerotin. Polttoainetankin sedimentistä puhtaanapito ja vedenpoisto on erittäin olennainen tekijä turvallisuudelle, samoin polttoaineen riittävyys ORC cat 3 mukaisesti vähintään kymmenen tunnin cruising nopeudella ajamiseksi on syytä ottaa huomioon avomerikisoihin lähtiessä. Näyttää kyllä siltä että jos veneessä on maston katkeamisen lisäksi epäkuntoinen moottori/polttoainejärjestelmä/voimansiirto niin on syytä epäillä että vene ei ole ollut merikelpoisessa kunnossa suunnitellulle matkalle, kyseessä kuitenkin kilpailu yöllisellä avoimella suomenlahdella. Kipparilla ehkä hermot kestäneet mutta ehkäpä matkaan ei olisi pitänyt lähteä ollenkaan kyseisellä kalustolla.

13 kirjoitti:

Jännä asenne Viron Rajavartiostolla: Minkähän verran kavereidenolisi täytynyt maksaa käteisellä ja minkä verran Rajavartiosto oli hyväksynyt rannassa maksettavaksi, jotta olisivat hinanneet Pirittaan? Onneksi oli heikko tuuli. Olisiko tässä Veneilyliitolle työsarkaa?. Voisivat osoittaa tarpeellisuutensa vaikka sopimalla hinnan, jolla Viron Rajavartiosto hinaa hädänalaisten suomalaisveneen Pirittaan. Ja sitten eikun sovittu määrä käteistä kaikkiin finskiveneisiin varattavaksi matkalle Tallinnaan .

Lue lisää

Suomalainen merivartija kay vain paikalla toteamassa onko ihmishenkiä vaarassa. Jos ei niin kotia sitten. Jos vene olisi ollut vaarassa upota niin sitten varmaan olisivat auttaneet mahdollisuuksien mukaan hinaamalla. On hyvä ymmärtää viranomaisten rooli tällaisissa tilanteissa. Kenen onkaan vastuu hinaustilanteessa jollei asiasta erikseen toisin sovita mielumin kirjallisena? Merihädästä tuossa ei voi puhua. Mastoton vene varmaan keikkuu aallokossa mutta kai karille ajautuminen tarvittessa olisi ollut mahdollista estää ankkurin avulla.
Varmaankin veneen omistaja ottaa nyt selville mitkä seikat saavat dieselin käyttäytymään niin kuin se teki, hankkii tarvittavat varaosat ja pitää muutenkin huolen ettei noin käy jatkossa. Kyllä Suomenlahdellakin veneillään ennenkaikkea omalla vastuulla.
Turhaan muuten odottavat lausuntoja vakuutusyhtiöltä ellei ollut erillistä vakuutusta mastolle. Maston kaatumista ei voi pitää olosuhteista johtuvana vaan sen on aiheuttanut rakenteellinen vika joka johtuu valmistusvirheestä tai puutteelisesta huollosta. Vai tapahtuiko veneessä jotakin joka kiristi etustaagin yli sen mitä ehjä virheetön rakenne kestää?

37 kirjoitti:

Suomalainen merivartija kay vain paikalla toteamassa onko ihmishenkiä vaarassa. Jos ei niin kotia sitten. Jos vene olisi ollut vaarassa upota niin sitten varmaan olisivat auttaneet mahdollisuuksien mukaan hinaamalla. On hyvä ymmärtää viranomaisten rooli tällaisissa tilanteissa. Kenen onkaan vastuu hinaustilanteessa jollei asiasta erikseen toisin sovita mielumin kirjallisena? Merihädästä tuossa ei voi puhua. Mastoton vene varmaan keikkuu aallokossa mutta kai karille ajautuminen tarvittessa olisi ollut mahdollista estää ankkurin avulla.
Varmaankin veneen omistaja ottaa nyt selville mitkä seikat saavat dieselin käyttäytymään niin kuin se teki, hankkii tarvittavat varaosat ja pitää muutenkin huolen ettei noin käy jatkossa. Kyllä Suomenlahdellakin veneillään ennenkaikkea omalla vastuulla.
Turhaan muuten odottavat lausuntoja vakuutusyhtiöltä ellei ollut erillistä vakuutusta mastolle. Maston kaatumista ei voi pitää olosuhteista johtuvana vaan sen on aiheuttanut rakenteellinen vika joka johtuu valmistusvirheestä tai puutteelisesta huollosta. Vai tapahtuiko veneessä jotakin joka kiristi etustaagin yli sen mitä ehjä virheetön rakenne kestää?

Lue lisää

vakuutusyhtiöt korvaavat maston vakuutusehtojen mukaan. Ehdoissa vain on usein aika erikoisia vähimmäis- keskituulivaatimuksia. Maksettavaan korvaukseen vaikuttavat ikävähennykset ja omavastuu. Purjehduskilpailuissa tapahtuneissa purje ja rikivahingoissa on korotettu omavastuu. Mikäli vakuutussopimuksen ehdot eivät toisin rajaa, niin kuvatussa tapauksessa vakuutusyhtiö korvaa maston. Korvaus vain voi jäädä kovin alhaiseksi.

h_eps kirjoitti:

MASTON KAATUMINEN HELSINKI-TALLINNA KISASSA 2010


(tämän kirjoituksen tarkoitus on selventää tilannetta asiasta liikkuvien "villien huhujen" sijasta)

Tallinnan matalan länsipuolella klo 01:00-1.30 keulastaagi repeytyi kannen läpi irti veneestä ja puolen tunnin taistelun jälkeen jouduimme jättämään maston 94m syvyyteen. Syitä luopumispäätökseen oli mm. pimeys, ristiaallokko, sijainti laivareitillä ilman kulkuvaloja (konetta ei uskaltanut käynnistää niin kauan kun takila roikkui rinnalla) ja suurempien vene- sekä henkilövahinkojen välttely. Heti yhden jälkeen soitimme maalialus Jasminelle, kun VHF:n lähetyspuoli todettiin toimimattomaksi. Kerroimme tilanteen ja lupasimme raportoida tilanteen etenemisestä.

Maston kaatuminen keskellä yötä merellä on kyllä kokemus jota en kyllä suosittele kenellekään!

Kun takila oli turvallisesti alapuolellamme, soitimme maalialukselle ja kerroimme ajavamme Piritaan. Seurasi n. 2h koneajoa, jonka jälkeen moottori päätti toistaiseksi tuntemattomasta syystä sammua. Se lähti uudelleen käyntiin ja kävi vartin. Toinen starttiyritys, mutta tällöin kone ei jaksanut enää ottaa kierroksia. Tähän aikaan yöstä emme halunneet testata konetta enempää vaan päätimme lisäongelmien välttämiseksi jättäytyä tuuliajolle. Tuuli oli heikentynyt lähes olemattomaksi ja ajelehdimme 0.5kn nopeudella Aegnan kulmilta kaakkoon päin.Kello oli vähän yli kolme, kun soitimme taas maalialukselle. Heiltä saamamme Tallinnan meripelastuksen numero ei toiminut, mutta Suomen meripelastuksen kautta tilanteemme välittyi Tallinnan meripelastukselle. He soittivat melko nopeasti ja ottivat sijaintimme ylös. Lupasivat lähettää veneen hakemaan meitä.

Puolisen tuntia odoteltuamme Tallinnan meripelastukselta soitettiin ja tarkistettiin koordinaatit sekä kerrottiin veneen olevan matkalla. Noin kolmen vartin odottelun jälkeen (n. klo 4.15) paikalle saapui Viron rajavartiolaitoksen vene. Luulimme avun saapuneen ja tarinan päättyvän, mutta tästähän se ilo vasta alkoi...

Kerroimme mastovahingostamme ja moottoririkosta, sekä siitä että meripelastus on noin tunti sitten ilmoittanut hakevansa meidät täältä. Kysyimme hinaavatko he meidät mutta eivät hinanneet, kuulemma meripelastuksen homma. Merivartioston vene jäi odottelemaan lähietäisyydelle, ja kävi silloin tällöin kyselemässä papereitamme, lähtöpaikkaamme, tapahtumien kulkua jne. Suomen meripelastuksesta soitettiin että olemmeko saaneet apua ja kerroimme merivartioston valvovan meitä ja meripelastuksen olevan (joskus) tulossa. N. klo 4.30 soitimme Tallinnan meripelastukselle ja he kertoivat vapaasti suomennettuna, että "Näen täältä että veneemme on melkein siellä. Odottakaa vaan älkääkä menkö mihinkään..." Niin, no, sopihan se kun mihinkään ei päästy paitsi puolta solmua kohti itärannikon matalikoita.

Odottelimme aikamme ja soitimme taas maaliveneelle ja kerroimme olevamme jumissa kun kukaan ei aio hinata meitä. Vähän lämmitti mieltä että saatiin sympatiaa jostain.

Kului pari tuntia ja kello alkoi olla seitsemän aamulla. Saimme yhteyden HTR:n toimistoon ja he lupasivat soittaa meripelastukselle ja kysyä mikä mättää. Vähän tämän jälkeen Viron meripelastus soitti ja kertoi kisan järjestäjän ilmeisesti noutavan meidät. HTR:n toimistolta kerrottiin samoin ja soitimme maalialus Jasminelle josta kerrottiin heidän tulevan hakemaan meitä kunhan saavat aamukahvin juotua.

Puoli kahdeksan maissa (neljän tunnin ajelehtimisen jälkeen) purjevene Jasmine saapui paikalle ja otti meidät hinaukseen. Merivartioston pojat -niin, hehän olivat edelleen vahtimassa meitä- kävivät kysymässä Jasminen miehistöltä että "minne te noita hinaatte" ja ajelivat sitten hissukseen perässämme Piritaan saakka. Olimme Piritassa n. 8.30 ja merivartiosto vastaanotti meidät laiturissa.

Saimme huomautuksen puuttuvista passeista, ajokorttihan ei kelpaa virallisena henkilöllisyystodistuksena. Armahtivat meidät jättisakoilta mutta antoivat ymmärtää että laivaterminaaliin ei kannata yrittää ilman passia. Sitä vaan emme ymmärrä mikseivät voineet hinata meitä heti Piritaan niin oltaisiin säästetty kaikkien aikaa...

No, vene jäi BalticBoat Centerin telakalle odottamaan vakuutusyhtiön lausuntoa. Me pääsimme reippaassa tuulessa takaisin Helsinkiin Minnamarin kyydissä. Kiitos siitä Tapsalle! Vähän mietityttää miten olisimme päässeet lahdelta pois ajelehtimasta jos emme olisi voineet soitella maalialus Jasminelle... Iso kiitos myös sinnepäin, että jaksoivat hinata meidät vaikka varmasti olisi jo punkka houkutellut!

Lue lisää

että Viron meripelastus ei lupauksesta huolimatta tullut hinaamaan - tietysti veloitusta vastaan. Outoa,että kapteeni ei missään vaiheessa puhunut ankkurin käytöstä matalikon lähestyessä, kai veneessä oli ankkuri.
Olisi kiinnostavaa kuulla vantin irtoamisen syy, venetyyppi, moottorin reistailun syy ja koneen merkki.
Hinaus suoritetaan veneen omistajan vastuulla ja kustannuksella ellei kyseessä ole hätätilanne. Eikä venettä edes silloinkaan aina hinata vaan pelkkä miehistö siirretään turvaan.

h_eps kirjoitti:

MASTON KAATUMINEN HELSINKI-TALLINNA KISASSA 2010


(tämän kirjoituksen tarkoitus on selventää tilannetta asiasta liikkuvien "villien huhujen" sijasta)

Tallinnan matalan länsipuolella klo 01:00-1.30 keulastaagi repeytyi kannen läpi irti veneestä ja puolen tunnin taistelun jälkeen jouduimme jättämään maston 94m syvyyteen. Syitä luopumispäätökseen oli mm. pimeys, ristiaallokko, sijainti laivareitillä ilman kulkuvaloja (konetta ei uskaltanut käynnistää niin kauan kun takila roikkui rinnalla) ja suurempien vene- sekä henkilövahinkojen välttely. Heti yhden jälkeen soitimme maalialus Jasminelle, kun VHF:n lähetyspuoli todettiin toimimattomaksi. Kerroimme tilanteen ja lupasimme raportoida tilanteen etenemisestä.

Maston kaatuminen keskellä yötä merellä on kyllä kokemus jota en kyllä suosittele kenellekään!

Kun takila oli turvallisesti alapuolellamme, soitimme maalialukselle ja kerroimme ajavamme Piritaan. Seurasi n. 2h koneajoa, jonka jälkeen moottori päätti toistaiseksi tuntemattomasta syystä sammua. Se lähti uudelleen käyntiin ja kävi vartin. Toinen starttiyritys, mutta tällöin kone ei jaksanut enää ottaa kierroksia. Tähän aikaan yöstä emme halunneet testata konetta enempää vaan päätimme lisäongelmien välttämiseksi jättäytyä tuuliajolle. Tuuli oli heikentynyt lähes olemattomaksi ja ajelehdimme 0.5kn nopeudella Aegnan kulmilta kaakkoon päin.Kello oli vähän yli kolme, kun soitimme taas maalialukselle. Heiltä saamamme Tallinnan meripelastuksen numero ei toiminut, mutta Suomen meripelastuksen kautta tilanteemme välittyi Tallinnan meripelastukselle. He soittivat melko nopeasti ja ottivat sijaintimme ylös. Lupasivat lähettää veneen hakemaan meitä.

Puolisen tuntia odoteltuamme Tallinnan meripelastukselta soitettiin ja tarkistettiin koordinaatit sekä kerrottiin veneen olevan matkalla. Noin kolmen vartin odottelun jälkeen (n. klo 4.15) paikalle saapui Viron rajavartiolaitoksen vene. Luulimme avun saapuneen ja tarinan päättyvän, mutta tästähän se ilo vasta alkoi...

Kerroimme mastovahingostamme ja moottoririkosta, sekä siitä että meripelastus on noin tunti sitten ilmoittanut hakevansa meidät täältä. Kysyimme hinaavatko he meidät mutta eivät hinanneet, kuulemma meripelastuksen homma. Merivartioston vene jäi odottelemaan lähietäisyydelle, ja kävi silloin tällöin kyselemässä papereitamme, lähtöpaikkaamme, tapahtumien kulkua jne. Suomen meripelastuksesta soitettiin että olemmeko saaneet apua ja kerroimme merivartioston valvovan meitä ja meripelastuksen olevan (joskus) tulossa. N. klo 4.30 soitimme Tallinnan meripelastukselle ja he kertoivat vapaasti suomennettuna, että "Näen täältä että veneemme on melkein siellä. Odottakaa vaan älkääkä menkö mihinkään..." Niin, no, sopihan se kun mihinkään ei päästy paitsi puolta solmua kohti itärannikon matalikoita.

Odottelimme aikamme ja soitimme taas maaliveneelle ja kerroimme olevamme jumissa kun kukaan ei aio hinata meitä. Vähän lämmitti mieltä että saatiin sympatiaa jostain.

Kului pari tuntia ja kello alkoi olla seitsemän aamulla. Saimme yhteyden HTR:n toimistoon ja he lupasivat soittaa meripelastukselle ja kysyä mikä mättää. Vähän tämän jälkeen Viron meripelastus soitti ja kertoi kisan järjestäjän ilmeisesti noutavan meidät. HTR:n toimistolta kerrottiin samoin ja soitimme maalialus Jasminelle josta kerrottiin heidän tulevan hakemaan meitä kunhan saavat aamukahvin juotua.

Puoli kahdeksan maissa (neljän tunnin ajelehtimisen jälkeen) purjevene Jasmine saapui paikalle ja otti meidät hinaukseen. Merivartioston pojat -niin, hehän olivat edelleen vahtimassa meitä- kävivät kysymässä Jasminen miehistöltä että "minne te noita hinaatte" ja ajelivat sitten hissukseen perässämme Piritaan saakka. Olimme Piritassa n. 8.30 ja merivartiosto vastaanotti meidät laiturissa.

Saimme huomautuksen puuttuvista passeista, ajokorttihan ei kelpaa virallisena henkilöllisyystodistuksena. Armahtivat meidät jättisakoilta mutta antoivat ymmärtää että laivaterminaaliin ei kannata yrittää ilman passia. Sitä vaan emme ymmärrä mikseivät voineet hinata meitä heti Piritaan niin oltaisiin säästetty kaikkien aikaa...

No, vene jäi BalticBoat Centerin telakalle odottamaan vakuutusyhtiön lausuntoa. Me pääsimme reippaassa tuulessa takaisin Helsinkiin Minnamarin kyydissä. Kiitos siitä Tapsalle! Vähän mietityttää miten olisimme päässeet lahdelta pois ajelehtimasta jos emme olisi voineet soitella maalialus Jasminelle... Iso kiitos myös sinnepäin, että jaksoivat hinata meidät vaikka varmasti olisi jo punkka houkutellut!

Lue lisää

Yleensä nämä epäonnen jutut kasautuvat juuri noin ikävästi. Ensin masto, sitten kone...Onneksi tyyntyi. Onko tietoa, mikä vanetyyppi oli kyseessä? Kuvauksen perusteella keulasta oli pettänyt kriittinen osa, joka kaikkien ko. venetyypin omistajan olisi syytä tarkistaa ja vahvistaa, joten venemerkki ja tyyppi kiinnostaa.

s/y Bohemian kirjoitti:

Yleensä nämä epäonnen jutut kasautuvat juuri noin ikävästi. Ensin masto, sitten kone...Onneksi tyyntyi. Onko tietoa, mikä vanetyyppi oli kyseessä? Kuvauksen perusteella keulasta oli pettänyt kriittinen osa, joka kaikkien ko. venetyypin omistajan olisi syytä tarkistaa ja vahvistaa, joten venemerkki ja tyyppi kiinnostaa.

Lue lisää

Vene oli NF

Ikäseilori kirjoitti:

että Viron meripelastus ei lupauksesta huolimatta tullut hinaamaan - tietysti veloitusta vastaan. Outoa,että kapteeni ei missään vaiheessa puhunut ankkurin käytöstä matalikon lähestyessä, kai veneessä oli ankkuri.
Olisi kiinnostavaa kuulla vantin irtoamisen syy, venetyyppi, moottorin reistailun syy ja koneen merkki.
Hinaus suoritetaan veneen omistajan vastuulla ja kustannuksella ellei kyseessä ole hätätilanne. Eikä venettä edes silloinkaan aina hinata vaan pelkkä miehistö siirretään turvaan.

Lue lisää

Niin Suomenlahdella tunnetusti ajelehtii veneitä, joista miehistö on pelastettu, vai mitä. Haloo, tokihan veneet hinataan maihin. Vastuu ja kulut ovat veneen omistajan vastuulla, mutta ei se estä veneiden rantaan hinaamista.

Olisiko jopa niin, että etelähelsinkiläinen vanhempiensa ylläpitämä jollapurjehtija on taas vaivautunut koneen ääreen. Elitistinen intelligenssi näyttää taas voimansa tässä hyväaosaisen perheen jälkikasvussa.

Mutta, aah kuinka tyylikäs ja viileä hän onkaan. Ja tottunut niin hyvään ja hienoon...

1+14=15 kirjoitti:

Olisiko jopa niin, että etelähelsinkiläinen vanhempiensa ylläpitämä jollapurjehtija on taas vaivautunut koneen ääreen. Elitistinen intelligenssi näyttää taas voimansa tässä hyväaosaisen perheen jälkikasvussa.

Mutta, aah kuinka tyylikäs ja viileä hän onkaan. Ja tottunut niin hyvään ja hienoon...

Lue lisää

en jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta avausviestin linkki ei toimi

1+14=15 kirjoitti:

Olisiko jopa niin, että etelähelsinkiläinen vanhempiensa ylläpitämä jollapurjehtija on taas vaivautunut koneen ääreen. Elitistinen intelligenssi näyttää taas voimansa tässä hyväaosaisen perheen jälkikasvussa.

Mutta, aah kuinka tyylikäs ja viileä hän onkaan. Ja tottunut niin hyvään ja hienoon...

Lue lisää

Ei, kyllä te molemmat edustatte Turkulaista mentaliteettia.

1+14=15 kirjoitti:

Olisiko jopa niin, että etelähelsinkiläinen vanhempiensa ylläpitämä jollapurjehtija on taas vaivautunut koneen ääreen. Elitistinen intelligenssi näyttää taas voimansa tässä hyväaosaisen perheen jälkikasvussa.

Mutta, aah kuinka tyylikäs ja viileä hän onkaan. Ja tottunut niin hyvään ja hienoon...

Lue lisää

Pääsit itse samalle tasolle tai vähän paremmaksikin.

saavutuksesta kirjoitti:

Pääsit itse samalle tasolle tai vähän paremmaksikin.

Nokkelaa, voi miten nokkelaa. Kylläpä etelähelsinkiläisen yläluokan jälkikasvu omaa viiltävän älyn, jolla voi heiluttaa satiirin sapelia.

1+9=10 kirjoitti:

Nokkelaa, voi miten nokkelaa. Kylläpä etelähelsinkiläisen yläluokan jälkikasvu omaa viiltävän älyn, jolla voi heiluttaa satiirin sapelia.

Mahtaa olla ikävä elämä moisen katkeruuden vallassa. Nuo jutut voi keksiä vain joku, jolta on viety pursiseura vihamielisellä kaappauksella ja nyt elämä on sen takia pilalla. Tämä tarina kertoi kuitenkin EPS:sta, eikä siinäkään seurasta, vaan erään sen jäsenen kokemuksista. Koita muistaa aamulla lääkkeesi, ehkä huomisesta tulee tätä parempi päivä ja näet ympärilläsi muutakin kuin alemmuuden tunnetta aiheuttavaa etelähelsinkiläistä yläluokkaa.