ajatusteni kanssa. Miksi ajattelen sua (ärsyttää itseäkin kirjoittaa "sinulle"-muodossa, sori)? No varmaan siksi, että tuntuu pahalta ja tuntuu siltä että loukkasin, ja sen tein. Tiedän itsekin. Pitäisi ja olisi jo aikaisemmin pitänyt pyytää anteeksi yhtäkkistä "haluani" olla ottamatta yhteyttä toisiimme. Miehet ei itke, no ei varmaan kaikki, mutta jotenkin tuntuu että olen aiheuttanut sulle jonkinlaista itkua ja pettänyt luottamuksen, vaikka ei edes tunnettu vielä kunnolla. Miksi tänne kirjoitan? Ei aavistustakaan, pakko jonnekin purkaa kun kynnys yhteydenottoon on toistaiseksi todella korkealla.
En tiedä kumpi edes olisi parempi, lähettää vaikka viesti vai jutella kun / jos satutaan samaan aikaan samaan paikkaan. En tiedä mitä ihmettä sanoisin tai mitä pitäisi sanoa. En tiedä sun suhtautumista muhun nykyään. Tavallaan tunnen antaneeni joitakin tyhjiä "lupauksia" siitä että haluan sun kuuluvan mun elämään, ehkä kaikkein tärkeimpänä ihmisenä. Kyllähän me vilaukselta ollaan nähty ja joka ikinen kerta tunnen itseni kylmäksi paskiaiseksi, joka loukkasi itselleen tärkeää ihmistä. En pystynyt rakentamaan itselleni vahvaa olemusta, ei mulla ole luonnostaan sellaista identiteettiä. Kaikki ajatukset pyörivät silloin päässä (ja pyörivät taas), pidin itseäni huonona vaihtoehtona sulle vaikka näin kyllä että kumpikin siinä oli ihastunut. Ei toinen sillä tavalla ajatuksiin jäisi, jos ei mitään tuntisi.
Ei putoa kivi sydämeltä tällaisen tyhjänpäiväisen kirjoituksen avulla, mutta enpä kyllä mitään päiväkirjaakaan ole koskaan omistanut eikä mun tyyliin sovi mitkään päiväkirjarustailut.
En tiedä kumpi edes olisi parempi, lähettää vaikka viesti vai jutella kun / jos satutaan samaan aikaan samaan paikkaan. En tiedä mitä ihmettä sanoisin tai mitä pitäisi sanoa. En tiedä sun suhtautumista muhun nykyään. Tavallaan tunnen antaneeni joitakin tyhjiä "lupauksia" siitä että haluan sun kuuluvan mun elämään, ehkä kaikkein tärkeimpänä ihmisenä. Kyllähän me vilaukselta ollaan nähty ja joka ikinen kerta tunnen itseni kylmäksi paskiaiseksi, joka loukkasi itselleen tärkeää ihmistä. En pystynyt rakentamaan itselleni vahvaa olemusta, ei mulla ole luonnostaan sellaista identiteettiä. Kaikki ajatukset pyörivät silloin päässä (ja pyörivät taas), pidin itseäni huonona vaihtoehtona sulle vaikka näin kyllä että kumpikin siinä oli ihastunut. Ei toinen sillä tavalla ajatuksiin jäisi, jos ei mitään tuntisi.
Ei putoa kivi sydämeltä tällaisen tyhjänpäiväisen kirjoituksen avulla, mutta enpä kyllä mitään päiväkirjaakaan ole koskaan omistanut eikä mun tyyliin sovi mitkään päiväkirjarustailut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei
Mitä minusta oikeastaan haluat?
Ei ole Elinaa näkynyt.
Mä suosittelen että otat häneen yhteyttä, laita viesti ja ehdota tapaamista. Sulla on selvästi paljon tunteita. Luulen että oma olosi helpottuisi. Voihan se olla, ettet ole loukannut häntä mitenkään.
Joka tapauksessa on aina hyvä selvittää asiat.
Eihän se viesti mitään maksa, kyllä hän siihen jotain vastaa, fiksuna ihmisenä.
Jos teillä kummallakin on tunteita toisianne kohtaan niin on varmaan parasta tavata ja selvittää asia.
Tuskin sä nyt mitään aivan kamalaa olet mennyt tekemään. Eiköhän käytöksesi ole varsin tyypillistä ihastuneen ihmisen poukkoilevaa ja outoa käytöstä.
Hyvähän se on pitää vähän taukoa ja miettiä omia tunteitaan kaikessa rauhassa. Eli nyt voi olla ihan hyvä aika ottaa yhteyttä. Tsemppiä!
Jos kumpikin on selvästi ihastunut niin mitä tarkoittaa tyhjät lupaukset? Oletko varattu? Jos et niin anna palaa, eihän ihmiset ole täydellisiä. Itse en aikaan etsi mitään pyhimystä tai teräsmiestä. Aluksi riittää vain hymy, simiin katsominen ja vaikka moi mitä sulle kuuluu tai jotain, eipä sen niin syvällistä tarvitse olla. Ehkä ei aina kannatta ajatella pahinta vaan luottaa itseensä ja toisiin ihmisiin.
jo kauan sitten. Juteltu on, ihan vakavistakin asioista. Tunnemme toisemme, mutta ei "syvemmin". Katkaisin yhteyden jo ennen kesää ja sitä ei olisi pitänyt tehdä.
soita...soita jos niin terve
kerro toi sille... kaunista tekstiä. :)