Voi ei!

sinua istumaan alas nyt ensin, ja hengittämään syvään.
Onko raskautesi todellinen katastrofi?
Jos on, niin kenelle? Sinulle vai lapsen isälle?
Onko isänä joku parempikin tuttu, vai onko käynyt vahinko satunnaisen tuttavan kanssa?
Mikä on nykyinen taloudellinen tilanne? Töissä, opiskelija, työtön?
Tiedätkö kaikista tuista joihin sinulla olisi oikeus?
Voitko puhua jonkun kanssa näistä asioista, vai onko tämä nettipalsta ainut paikka tuulettaa päätä ja ajatuksia?
Minkäikäinen olet? Etkö ole valmis ikäsi takia, vai sen takia että et ole saanut tehdä/kokea vielä kaiken sen mitä olisit halunnut tehdä/kokea?
Millainen suhde sinulla on vanhempiisi? Osallistusivatko he lapsenlapsen ja sinun elämään jos synnyttäisit ja jäisit yksinhuoltajaksi?
Ei-toivottu raskaus on aina ikävä yllätys. Tärkeintä on että istut alas ja mietit kunnolla läpi vaihtoehtoja. Voit synnyttää lapsen, ja pitää itselläsi jos tuntuu että haluat.
Voit synnyttää lapsen ja jos synnytyksen jälkeen vielä tuntuu että et ole valmis äidiksi voit antaa adoptioon.
Ja jos kumpikaan näistä vaihtoehtoista ei ole sinua varten, sinulla on Suomessa oikeus aborttiin.
Tärkeintä on että sinä itse mietit mitä sinä haluat.
Esim. jos sinä haluat lapsen, mutta sinusta tuntuu että sinulla ei ole edellytyksiä pitää lasta, ota yhteyttä neuvolaan. Ammattilaiset varmaan voivat auttaa sinua selvittämään mitä apua voit saada raskausaikana ja synnytyksen jälkeen.

(En tarkoittanut kysymyksilläni että sinun pitäisi minulle vastata, lähinnä ajattelin kysymyksiäni esimerkkeinä siitä mitä sinun kannattaa itseltäsi kysyä.)

Ilmeisesti olet jo päättänyt valmiiksi päättänyt, koska tulit aborttipalstalle, etkä mennyt esimerkiksi äitien forumille. Katsotaampa miten tämä tarina jatkuu.... :)

Oli sama tilanne ja tein abortin. Ei ole mitään masennuksia tai muuta ollut.

Lapsia on nykyään, ei ole mitään psyykkisiä seuraamuksia. Tukiverkkoja ei ole, ei mitään yhteiskunnalta tukeakaan. Elämme köyhyysrajalla, koska molemmat valitettavasti sairastuimme. Tein toisen abortin vähän sen jälkeen, kun miehellä todettiin vaikea sairaus.

Meidän on pakko jaksaa noiden kahden pienen takia. Toinen koulussa.

Sanotaan vielä, että lääkäriinkään ei aina pääse ja yksityiseen ei ole varaa. Olisi järkyttävintä, jos lapsi olisi ns. erityislapsi tai muuten sairas.

Minulla sama tilanne, mutta päätin pitää lapsen. Nyt raskausviikkoja 11 6.

Minulla on sama tilanne kuin sinulla. Ensin ajattelin pitää lapsen, mutta nyt en kykene. Itselläni on nyt 6+6 vasta, ei hyvin alkutekijöissään vielä. Ensi keskiviikkona kumminkin on aborttiin varattu aika ja siihen asti minulla on aikaa pohtia asioita tosissaan. Pakko myöntää että olen miettinyt kaikki mahdolliset asiat, mitä vain voin kuvitella.. Jotenkin aina olen umpikujassa ja sellaiseen labyrinttiin en halua lapseni syntyvän. Korostan että se on oma päätös. Mitä ikinä teetkin, on tukiverkko hyvä olla olemassa. Pitäisin kyllä lapseni jos siihen olisi mahdollisuus. Pahinta tässä onkin että tämä on toinen aborttini ja siksi se tuntuu miljoona kertaa pahemmalta (ainakin luulen että syy on se). Tai ei tämä toinen abporttini ole vielä, riippuen päätöksestäni, jota on äärimmäisen vaikea tehdä. Minulla on tukijoita ja auttajia ehkä 80% enemmän jos teen abortin kuin että pitäisin sen. Jos pidän, niin tukiverkostoni kariutuu (alkaen omasta perheestäni ja lapsen isästä). Kavereiden tukeen en voi luottaa kovinkaan.. Joten pohtimista on seuraavalle neljälle päivälle. Ottaen huomioon että on tässä välissä vielä kirjoituksia ja muita sen sellaista.
Mutta tsemppiä ja mieti asioitasi tarkkaan. Ei muilla ole oikeutta tuomita sinua, omasta päätöksestäsi. Asioista kannattaa käydä lääkärin kanssa juttusilla. Itse olen jo käynyt äitiysneuvolassa, terveyskeskuslääkärissä ja parin muun tukihenkilön kanssa juttelemassa ja kartottamassa tilannetta..
Think yourself.