Introvertti vai sittenkin muuten outo?
Kas siinäpä pulma?
4173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
varpuilun pahimpana kautena haluttiin pyyhkäistä kokonaan Suomen kartalta. Näin ainakin, mikäli ls-toimiin on uskomista.
Sijarit tulkitsivat tilanteen niin, että "Lapsi oli kauhean arka ja pelokas meille tullessaan, mutta ajan mittaan tukea ja turvaa saatuaan on muuttunut iloiseksi ja rohkeaksi pälpättäjäksi." Huoh!
Hiljaisia luonteeltaan sisäänpäin kääntyneet lapset ovat aina uudessa ympäristössä alkuun, kunnes tutustuvat ihmisiin ja sitten vasta näyttävät vapautuneesti sisintään. Iloisia ja vapautuneita he olivat varmasti hyvässä kodissaankin, mutta heidän perusluonteensa takia tehty huostaanotto on rikos lasta kohtaan. Aivan turha väittää, että huostaanoton taustalla olisi ollut jotain salaperäistä "muuta".
Esim. vuosia rikollisesti toiminut Lastenlinnan psykiatrian ylilääkäri on käyttänyt AS-lasten kohdalla heidän perusluonnettaan syynä vuosia kestäville psykiatrisille hoitojaksoille huostaanottoineen. AS-lasten epäonneksi kun heidän tyypillinen oirekuvansa harmittavan usein muistuttaa psykiatriassa aikanaan käytössä ollutta listaa kaltoinkohdellun lapsen oirekuvasta. Muualla maailmassa tuosta listasta on luovuttu jo yli 50 vuotta sitten, mutta Lastenlinnassa se taitaa vieläkin elää ja kukoistaa käytössä, AS-lasten tuhoksi.
Sen sijaan naapurikunnassa Vantaalla on kuulema nykyisin jo aika toimiva neurologian ja psykiatrian välinen yhteistyö. Pahimmillaan siis psykiatrien mielivalta on samaa tasoa sossun pahimman mielivallan kanssa, oikeastaan jopa ylittää sen. Sossut eivät rohkene olla tekemättä huostaanottoa, kun erikoislääkäri on kirjoittanut lapselle lähetteen ls-laitoksen "hoidolliselle" osastolle.
Toisaalta sossun mielivalta saattaa joissain tapauksissa kyllä ylittää myös erikoislääkärin vallan. Niin tapahtuu esim. silloin kun joku lääkäri ei suostukaan kirjoittamaan sisällöltään sossun toivomaa lausuntoa esim. vanhemman mielenterveydestä. Silloin sossu, joka on päättänyt huostaanottoaa keinolla millä hyvänsä, joutuu kehittämään insesti-syytteen tai ihan mitä muuta tahansa todistamatonta vanhempia vastaan, että lapsi saadaan pois kotoa ainakin rikostutkinnan ajaksi.
Jos rikostutkinta ei todista insestin puolesta, laukkaa sossun mielikuvitus jo täyttä laukkaa eteenpäin...
Tuollaisen olemattomien "syiden" hakukierteen pitäisi jo todistaa kenelle tahansa, että todellisia lainmukaisia syitä huostaanotolle ei ole perheessä olemassakaan, niin kaukana tilanne on siitä perinteisestä periaatteesta, jolla huostaanottoja alkujaan suunniteltiin tehtäväksi.
ole halunneet puuttua psykiatrien väärään vallankäyttöön hoidollisten huostaanottojen suhteen. Päinvastoin, kuntapoliitikot jopa tukevat niitä.
Kaikki psykiatrit eivät sorru rikoksiin hoidoissaan ja jatkohoitosuosituksissaan. Mutta heidän suunsa pysyy julkisuudessa kiinni kollegiaalisuuden takia. Esim. yksityisviestein ja kahdenkeskisissä keskusteluissa he sen sijaan voivat yrittää neuvoa vanhempia pelastamaan lapsensa väärältä hoidolta, mikä huostaanottoineen estää lapselta oikean avun saannin usein vuosien ajaksi.
Mielivalta ja ihmisoikeusloukkausten törkeys ovat huipussaan hoidollisten huostaanottojen yhteydessä.
Kumma kyllä, lastensuojelu ja huostaanotot ovat aihe, joista halutaan vaieta. Sen sijaan niin mielellään kerjätään rahaa sijoitusksiin ja sijoituksia puolustetaan.
Ihan vast' ikään tapasin nuoren isän, joka oli ollut itse huostaanotettuna "villin"luonteensa vuoksi jo alakoulussa. Hän snaoi, että vanhemmat olivat myöntäneet, että oli ollut virhe antaa poika huostaan painostuksen alla muka hoitoa samaan. Hän oli ollut siis jossain sairaalakoulussa.
Mies sanoi, että sitä ikävää, mitä tunsi ikävöidessään kotiinsa ja vanhempiaan ei voi sanoin kuvata. Että ei se huostaanotto parantanut hänen villiäluonnettaan vaan pahensi. Että miksi kukaan ei huomioi sitä lapsen kärsimää tuskaa.
kaiken sen HYÖDYN rinnalla, mitä sijaishuollolle hänestä on. Ja samoin kunnille tässä hankalassa siirtymävaiheessa kun entistä hyvää julkista terveyshuoltoa ei olla vielä täysin saatu yksityistettyä.
Ei lasten kärsimyksellä, hädälä ja tuskalla turhissa huostaanotoissa ole mitään merkitystä näiden TÄRKEÄMPIEN asioiden rinnalla.