Olen vastavalmistunut ja pohdin erittäin vakavissani kietäväksi erityislastentarhanopettajaksi ryhtymistä. Teorian tasolla tiedän työstä ja toimenkuvasta, mutta aivan vihreänä käytännön tasolla kaipaisin hurjasti käytännön kokemuksia keltona toimimisesta. Millaisia vahvuuksia kaivataan? Mikä on työssä upeinta? Entä raskainta? Kuinka vahva tietämys tulee osata esim. kuntien palvelujärjestelyistöä erityistarpeisille lapsille? Nämä palvelut ovat minulle tyystin vieras asia. Onko se este työhön ryhtymiseen, vai voinko ajatella, ettei kysyvä tieltä eksy? Käittääkseni tukimuodot ym. muuttuvan joka tapauksessa varsin usein, joten niissä on vaikea konkarinkaan pysyä aivan kartalla.
Olisin äärimmäisen kiitollinen vastauksistanne:) Jään jännityksellä odottamaan!
Olisin äärimmäisen kiitollinen vastauksistanne:) Jään jännityksellä odottamaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Perhepäivähoitajana voin kertoa vain mitä minä odotan keltolta. Erityisen tuen havainnointi ja tarpeen huomaaminen on yksin työskentelyssä hankala paikka. Siihen olen joskus pyytänyt kelton tukea ja apua. Havainnoimaan lasta ja kertoa minulle miten parhaiten tuen tätä lasta työssäni. Samoin konsultointia vanhemmille. Useinhan pph:ssa erityisen tuen tarpeessa olevat lapset ovat "vain" yksi muiden joukossa ja pienryhmässä se toimiikin, vaikkakin kuormittaa meitä tosi paljon kun tukea ei saa mistään.
vastavalmistunut erityislastentarhanopettaja?
Ja eikös nykyisin puhuta konsultoivasta erityislastentarhanopettajasta?
Lue lue lue....lue kaikki tutkimukset mitä käsiisi saat ja seuraa ja huomioi...kyllä se siitä.
Opettele työmenetelmien käyttöä...nimi. kelton kanssa töitä....
keltoksi voi noin vain "ryhtyä", pitää olla koulutus!
pitkä kokemus lapsiryhmätyöskentelystä erilaisissa lapsiryhmissä ja kyky neuvoa työntekijöitä asettumatta heidän yläpuolelleen ja kyky antaa käytännössä toteuttamiskelpoisia ideoita. Niitä minä keltolta kaipaan.