Joo-o. Kotosalla olen. Mieheni käy töissä. Raskausviikkoja 33. Välillä olen väsyneempi ja välillä taas mitä pirtein. välillä tulee nukuttua pikku päikkärit,koska olo on niin väsynyt (yleensä siinä viiden paikkeilla). Mieheni ei tätä asiaa ymmärrä laisinkaan. Aivan kuin en olisi(kaan) raskaana. Minun pitäisi jaksaa tehdä ainaisia kotihommia,koskapa kotona olen enkä käy töissä. Ei se ihan näinkään mene. Toki sitä kotihommia tulee tehtyä,tottakai, mutta ei enää niin entisellään mallillaan mitä ennen raskautta. Eikä sitä halua rasittaa itseään liikaa.
Miten miehen saa tajuamaan,että hei olen raskaana, enkä jaksa tehdä kaikkia hommia yksin..
Välillä tosiaan mietityttää ymmärtääkö mieheni oikeasti että raskaana olen, kun olettaa että pystyn ja jaksan tekemään kaikkea kuten ennenkin,ja kantamaan raskaitakin lasteja (puut sisälle kantoo, että suapi leivinuunin lämmitettyä, raskaat ostoskassit yms.) Ja mieheni jaksaa muistuttaa"raskaus ei ole sairaus". Joo niin ei ole, sen toki tiedän. Mutta ottaa tämä odotusaika oman veronsa. Vai onko vain niin ettei mies ymmärrä,koska hänen masussaan tätä pienokaista ei ole,eikä täten tiedä minkälaista tämä aina välillä on (vaikka avoimesti hänelle kertookin asioista ja tästä odotusajasta).
Hmm. joo...
Miten miehen saa tajuamaan,että hei olen raskaana, enkä jaksa tehdä kaikkia hommia yksin..
Välillä tosiaan mietityttää ymmärtääkö mieheni oikeasti että raskaana olen, kun olettaa että pystyn ja jaksan tekemään kaikkea kuten ennenkin,ja kantamaan raskaitakin lasteja (puut sisälle kantoo, että suapi leivinuunin lämmitettyä, raskaat ostoskassit yms.) Ja mieheni jaksaa muistuttaa"raskaus ei ole sairaus". Joo niin ei ole, sen toki tiedän. Mutta ottaa tämä odotusaika oman veronsa. Vai onko vain niin ettei mies ymmärrä,koska hänen masussaan tätä pienokaista ei ole,eikä täten tiedä minkälaista tämä aina välillä on (vaikka avoimesti hänelle kertookin asioista ja tästä odotusajasta).
Hmm. joo...
Vastaukset 5
Vanhimmat
no kele,lyö nyrkki pöytään ja jätä tekemäti kaikki raskaat työt.
Meillä toisinpäin, välillä mies paapoi niin että pikku kassitkin käsistä vei.. En saanut kantaa ja sitten monesti salaa kantelinkin painaviakin esineitä..
Entäs jos koitat vähän pistää näyttelyä peliin, eli oletkin viikon kaksi paljon väsyneempi ky normaalisti.. Näytä miehelle että se tämän hetkinen tila onkin vähäistä siihen verrattuna ;D
Sitten kun vauva syntyy, niin saat tehdä edelleen kotihommat ja vauvan hoidon, koska "olet koko päivän kotona". Näin kävi meillä. Koti oli neljä viikkoa ihan kammottavassa kunnossa vauvan syntymän jälkeen, kun en kyennyt siivoamaan. Vallitettavasti ei se homma siitä parane...
Minulla entisessä raskaudessa kävi sama juttu sain kannella kaikkea ja siivota ja vielä oli rajua seksiä no eipä raskaus kestäny 10 vko enempää.... nyt rv:lla 13 ja niin varovainen, että välillä kantaa minut rappuset ylös :D (leikkimielellä tietenkin) .... Selitä miehelles nyt sitten, että tilanne on oikeesti vakava ja että hänen pitää ymmärtää ja auttaa minkä pystyy
Ps. se keskenmeno ei todellakaaan ollut miehen syytä vaan jotain mitä vaan luoja tietää
Meillä taas mä teen hirveesti kotihommia päivittäin koska muuten mulle tulee sellanen olo että oon vaa sohvaperuna joka löhöö maha pystyssä sohvalla ja kattoo leffoja päivät pitkät. Välillä siivoon nii paljon et mies sanonu et mun pitäis vähä rauhottua. Mun näkökannal en nää sitä reiluks et mä istun kaiket päivät sohvan välissä ja mies juoksee ku hullu töissä ja maksaa kodin ja muut menot ku ei toi äitiysraha mikää kehumisen arvonen ole. Välillä musta tuntuu et ei ees kotityöt riitä ja teen miehelle ruokaa ku tulee kotio ja eväät ku lähtee töihin... enempää en keksi mitä voisin antaa.. arvostan sitä et mies jaksaa olla niin paljon töissä ja huolehtii ettei tule raha ongelmia. Kyllä mulla ainaki palais käpy jos mies röhnöttäis tossa sohvalla päivät pitkät pelaamassa pelikonetta ja kämppä hukkuu paskasta ja itte juoksisin ku hullu töissä.
Oha se välillä rankkaa toi siivoominen mut kyl tähänki asti oon jaksanu ja nyt rv 38 4