pelottavasti loitontunut kaikista ja kaikesta. En ole pitkään aikaan ollut yhteydessä kehenkään eikä kukaan minuun. Olen tajunnut ettei kukaan oikeastaan välitä minusta, mutta se on jollain lailla vapauttavaa. En ole vastuussa kenellekkään, mistään. Joskus vain mietin miten tämä päättyy.
Olen
outo olo
11328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja ulos ihmisten ilmoille siitä ettei tarvi huolestua..
kuitenkin, että katselet tai kuuntelet uutiset kerran päivässä tai luet
lehtiä tai tms. ihan totta, kuka sitten lienetkin tai menet vaikka kirkkoon
sunnuntaisin tai ulos kävelylle hieman. Jaksamista.
päässyt käymään? Olitko ennen aktiivinen yhteydenpidossa ja lopetit sen huomattuasi ettei suhun kukaan ota yhteyttä ellet itse ole aktiivinen vai miten se meni? Porukka voi siinä tapauksessa vähän ihmetellä, vaikka onhan kaikilla omat kiireensä eikä moni saata huomatakaan jos yksi ei pidä yhteyttä. Kyllä minullekin tulisi aika harvakseltaan soittoja jos en itse olisi aloitteellinen, lähinnä sukulaisiin tulee oltua yhteyksissä kun yksin asustelen. Ei kai tilanteessasi mitään erikoista ole, mikäli se ei sinua itseä vaivaa?
ennenkään, mutta sentään yritin ja pidin kiinni toisista. Nyt tuntuu ettei haittaa vaikka kaikki menisi, menköön. Että sinänsä ei haittaa minua itseäni. Tulevaisuus vain vähän mietityttää..päädynkö erakoitumaan lopullisesti.
että erkoituminen saattaa uhata jos et ala hakeutua enemmän ihmisten pariin. Itsekin olen taipuvainen erakoitumaan, mutta näihin aikoihin saakka on ollut joko opiskelua tai työtä, joiden kautta on "joutunut" tekemisiin ihmisten kanssa. Nyt tilanne on tosin muuttunut, joten erakoituminen uhkaa minuakin. Tässä juuri mietiskelen mökille lähtöä, yksin tietenkin. Täällä sataa, joten olisi mukava poltella takassa puita ja olla kauniin luonnon keskellä miettien asioita...
opiskelen (onneksi) tosin yliopistossa jossa ei välttämättä tule puhuttua juuri kellekkään. Olispa edes mökki niin voisi erakoitua lopullisesti.
hyvä paikka vaikka erakoitua, mutta itse en viihdy sielläkään yksin muutamaa päivää kauempaa kun jo alkaa ahdistaa se yksinäisyys. Onneksi mökki on niin lähellä että pääsen nopeasti kaupunkiasuntoon. Jotenkin täällä yksinäisyydenkin kestää paremmin, vaikka yksin olen täälläkin. Vaikka olenkin tavallaan erakkoluonteinen niin toisen samankaltaisen seurassa olisi paljon hauskempi erakoitua, ja nimenomaan erakkonaisen koska itse olen mies.
Samanlaista täällä. 10 vuoden jälkeen tuntien porukan kaikki katos kun yks ainoa yhteinen asia katosi. Jos ei pitänyt yhteyttä niin eipä kukaan sitä oma-aloittesti tehnyt. Kuten sanoit vapauttavalta se tuntuu.
Ainoa oppi mitä tuosta tuli on se että en enää luota yhtään kehenkään missään asiassa.
Huonona puolena on se että uusiin kasvoihin ei todellakaan ole helppoa saada mitään luottamsta pitkiin aikoihin. Mutta kannattaa muistaa että olet se mikä ympäristö monesti muokkaa sinut olemaan vaikka olisikin itsenäisyyttä. Monesti molempien osapuolten olisi syytä katsoa peiliin väillä ja miettiä missä se vika taas onkaan.
Sama tosin tapahtui töissäkin kunnes ylempään ei voinut luottaa joten otin sitten sen paikan itse marssimalla ylemmän pomon juttusille. Eli ei kannata jäädä odottamaan joku oikeasti muuttuu vaan mennä yli vaan. Oli sitten kaveri, pomo ties mitä jos ei luottamusta/yhteyden pitoa synny niin simppelisti yli vaan.
Se että toiset ei välitä et voi tehdä mitään jos olit se ainoa aktiivinen puoli.
mullakin ehkä suurimpana syynä ihmissuhteisiin pettymys. Minulle ystävyys on aina tarkoittanut jonkinlaista solidaarisuutta toisia kohtaan, ettei kohdella paskasti. Mietin olenko odottanut ihmisiltä liikaa, no, nykyään en odota mitään. Kun tuntuu, että lupaukset on pelkkää sanahelinää ja hyöty otetaan irti, mutta ei tueta silloin kun on vaikeaa. Ehkä vielä joskus vastaan tulee luottamuksen arvoinen ihminen.
Minä ainakin olen erakoitunu eikä siitä ole koitunu muuta kuin hyvää tietyllä tavalla. Pääsen kyllä nopeasti tästä ulos tästä erakoitumisesta mutta vielä ei ole sen aika. :)
Minä valitsen tietoisesti silloin tällöin erakoitumisen muista ja kaikesta. Olen vain omissa oloissani enkä paljon enää nykyisin edes selittele mitä, miksi, missä ja minkävuoksi. On vapauttaa olla itsekseen ja omissa oloissaan kun se on oma valinta. Minä kartan nykyisin näitä ylisosiaalisia tyrkkyjä jotka kuvittelee, että sillä hemmetinmoisella reviirille tunkemisella ja hössötämisellä he ovat muka jotenkin auttamassa. Saakeli silloin kun haluaa olla yksin niin siinä ei apuja tarvita :)Joillekin se vain on vaikeaa ymmärtää! Sitten kun taas tuntuu, että jaksaa muita ihmisiä niin väylät on avoinna. Mut jos aloittajaa itseään pelottaa eristäytymisensä niin silloin sun on vaan vietävä itsesi ulos ja ihmisten pariin.