Eilen jäin ajatuksiini katsellessani sua...
Olen hyväksynyt sen katkeran tosiasian ettei me oikeasti todellakaan ikinä tässä elämässä tulla saamaan toisiamme. Viime kerta kun kaikki porukasta oli koolla, jäädyin henkisesti niin pahoin että kuolemakin olisi ollut vain helpotus. Se oli se hetki, katkera ja paha, kova isku poskelle, kun tajusin tämän elämän todellisuuden. Vaikka sinä muuttaisit kantaasi asiassa, mitä tuskin teet, minä en ole enää saatavilla sinulle. En voisi koskaan elää puhtaalla omalla tunnolla. Te olette luodut toisillenne ja mikä minä olisin rikkomaan teidän onnenne. En mikään. Olen jo nyt rikkonut jotain.. En halua aiheuttaa hänelle mitään pahaa, tuskaa, hän on liian hyvä ihminen kärsiäkseen mistään.
En viitsi katsoa sua silmiinkään enää kuten ennen haimme toistemme katseita. Pelkään sun näkevän miten minuun sattuu ja koskee, syvälle sydämeen. Katson sinua vasta sitten kun olen ensin mielessäni siihen valmistautunut. Kovetan itseni ja ajatukseni ja sen jälkeen voin katsoa sinuun ja hymyillä. Niin et näe sisimpääni.
En haluaisi päästää susta irti koskaan, mutta en olisi halunnut näinkään käyvän. Vasta tänään annoin sen tulla, itkun..ja se merkitsee vain yhtä asiaa, luovuttamista. Annan periksi mahdottomuudelle.
(Miehelle)
Olen hyväksynyt sen katkeran tosiasian ettei me oikeasti todellakaan ikinä tässä elämässä tulla saamaan toisiamme. Viime kerta kun kaikki porukasta oli koolla, jäädyin henkisesti niin pahoin että kuolemakin olisi ollut vain helpotus. Se oli se hetki, katkera ja paha, kova isku poskelle, kun tajusin tämän elämän todellisuuden. Vaikka sinä muuttaisit kantaasi asiassa, mitä tuskin teet, minä en ole enää saatavilla sinulle. En voisi koskaan elää puhtaalla omalla tunnolla. Te olette luodut toisillenne ja mikä minä olisin rikkomaan teidän onnenne. En mikään. Olen jo nyt rikkonut jotain.. En halua aiheuttaa hänelle mitään pahaa, tuskaa, hän on liian hyvä ihminen kärsiäkseen mistään.
En viitsi katsoa sua silmiinkään enää kuten ennen haimme toistemme katseita. Pelkään sun näkevän miten minuun sattuu ja koskee, syvälle sydämeen. Katson sinua vasta sitten kun olen ensin mielessäni siihen valmistautunut. Kovetan itseni ja ajatukseni ja sen jälkeen voin katsoa sinuun ja hymyillä. Niin et näe sisimpääni.
En haluaisi päästää susta irti koskaan, mutta en olisi halunnut näinkään käyvän. Vasta tänään annoin sen tulla, itkun..ja se merkitsee vain yhtä asiaa, luovuttamista. Annan periksi mahdottomuudelle.
(Miehelle)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oih.. Nyt tuli taas valtavat:::UUUH.,,,,.... Nappaan yhden serotoniininestäjän, mums. :/ Nyt taas helpottaaa. ____________-_____________--___________-_____________-_-_______-__________oho______
-_-
avautua tänne. Kauhee marttyrin viesti. ja itkeäkin oikein piti. Säälipisteitä, uuuuuhh!!!!
helvetin takia tänne ei saa avautua. Mitäs itse täällä teet? Taidat olla vainoharhainen ja kuvitella kaikkea..
tukses on turha, sääli pisteitä saat sinä
ja älä kirjoita enään mitään !!!!!!!!!!!!!!!!!!
tilanteessa, voimia sulle vain.
Tänne on oikeastaan turhauttavaa kirjoittaa, koska sanat eivät koskaan kohtaa sitä oikeaa kuulijaa
ja jos kuka joskus toivoisi rohkaisua ja myötätuntoa, sitä nyt aika harvoin on täällä tarjolla.
Ennemmin noita toisenlaisia, kuten säkin olet saanut.
Mutta onnea sulle ja voimia. Kyllä kai aikakin jotain muuttaa ja auttaa. Siihen mäkin uskoni laitan,
vaikka erilaisessa tilanteessa tosin.
Mielestäni tästä kirjoituksestasi huokui läpi ajattelevan ihmisen omantunnon kysymykset, ja suru siitä, että ei ole saanut sitä, mitä olisi halunnut. Pettymys. Niitähän elämäämme mahtuu. Aikuiset ihmiset oppivat sietämään pettymyksiä, se on sitä kypsymistä.
Hyvä, että pystyt noin selkeästi pukemaan tunteesi sanoiksi. Se on jo paljon nykymaailmassa. Tunteita ei kannata säilöä, vaan ne tulee elää läpi. Itke kun itkettää, surusi on sinun. Mielialalääkkeitä tuputetaan kaikkeen vaivaan. Onko tämä ihmiselämän ihanuus ja kurjuus vain lääkityksellä selvittävissä, niin kuin joku tuossa ivallisesti(?) ehdotti? Ei tietenkään. Mielestäni toisen ihmisen surua voi kunnioittaa, vaikka suru ei liittyisi kuolemaan.
Toinen kysymys on omatunto: se seuraa ihmistä kaikkialle ja se on kullakin omansa. Sitä ei voi vaihtaa, varastaa, laittaa naulaan tai unohtaa. Se on kunkin ihmisen henkilökohtainen tuomari. Nykyään se vain unohtuu helposti, on niin paljon houkutuksia. Mutta onneksi se kolkuttelee, muuten tämä maailma olisi aika lohduton paikka.
Kirjoituksestasi kuulsi, että on ollut kolmio-asetelma, sinä ja kaksi muuta henkilöä. Hienoa, että olet havainnut, mistä joudut luopumaan ja miksi olet surullinen. Mielestäni rakkaus tahraantuu, jos sen joutuu varastamaan toiselta. Lisäksi tuollaisissa usein unohtuu, että sitä joutuisi katsomaan silmiin muitakin, kuin sitä henkilöä, jonka on napannut toiselta: entinen puoliso, lapset, sukulaiset jne. On hyvä, että (joillain) ihmisillä järki pelaa, sillä kolmiodraamoista voi olla sellaiset seuraukset, joita ei voi ennakolta käsittääkään. Kyse on kuitenkin myös muiden ihmisten tunteista, joita ei voi tietää ennakkoon.
Kannattaa varmaan myös miettiä sitä, mikä on ajanut tuohon asetelmaan: onko vailla jotain sellaista, jota ei ole alunperin itselleen suonutkaan? Jotkut ihmiset eivät kykene aitoon kumppanuuteen, jossa ollaan läsnä toiselle. Varatut ihmiset ovat siinä mielessä "helppoja", ts he eivät ole oikeita kumppaneita, läsnä kaikkine puolineen, vaan unenomaisia sankareita ja sankarittaria. Tulevat ja menevät miten haluavat. Kuka haluaa sellaista?
minulle.
Tutun oloisia asioita siinä kuitenkin oli...
Olen pahoillani, jos satutin sua. En mä halua satuttaa ketään ja kaikkein vähiten sua. Sä olet yksi tärkeimpiä ihmisiä mulle. Haluan olla sun kanssa tekemisissä oli tilanne mikä hyvänsä.
Ehkä kaikki asiat olisi voinut tapahtua jotenkin toisin...en tiedä. Enkä tiedä olisiko mikään kuitenkaan paremmin kuin nyt...
Mutta nyt sinäkin tiedät miltä tämä on tuntunut minusta jo pitkän aikaa. Mä olen elänyt noita tunteita jo kauan...
Sua en haluaisi missään nimessä menettää, jos se on mahdollista.
Edelliselle. Ei ole minulta. En ole osallistunut tämän ketjun kirjoituksiin. Tunnistat nimimerkistä.
En tunnista. Eli en kirjoittanut sinulle tai sitten jostain syystä en vaan tunnista nimimerkkiäsi...
Kirjoitin tämän myös sen vuoksi ettei "minun hän" luulee aloittajan tekstiä tai muita vastauksia minun kirjoittamaksi. Hän kyllä tunnistaa tuon nimimerkin, ts. minut sen takaa.