Lapsi on maailman ihanin asia josta täytyy olla kiitollinen ja iloinen. Olen hoitovapaalla ja rakastan olla lapseni kanssa kotona. On ihanaa nähdä kun hän kasvaa ja oppii uusia asioita, hän on kuin iso aurinko joka loistaa vaikka päivä olisi muuten musta. Hän saa minut nauramaan aivan pienellä asialla, esim. tekemällä jotain hassua. Joskus kuitenkin tulee päiviä jolloin oloni on sellainen että tunnen olevani tarpeeton ja mietin pitäisikö jo mennä töihin, sitten saatan alkaa miettimään eri mahdollisuuksia työ ja kouluelämässä...vaikka sisimmässäni tiedän että en missään tilanteessa halua laittaa pientä yli vuoden ikäistä lastani hoitoon. Miehenikään ei häntä hoitoon halua ja asia on siis selvä, mutta miksi tunnen silti välillä näin?
Onko tämä joku äitiyden vuoristorata ja täysin normaalia?:) Monet ovat sanoneet että töitä kyllä ehtii vielä tekemään, ja se on aivan totta. Olen huolissani siitä että jos olen nyt kotona vielä toisen lapsen kanssa 3 vuotta niin entä jos en saakkaan töitä, olen hoitoalalla..tai jos en saa itseäni enää lähtemään töihin...Kummallisia asioita äitiys herättää vaikka mielessään ja sydämessään tietää mitä varmasti haluaa, hoitaa omaa lastaan.
Olisi kiva kuulla teidän muiden äitien kokemuksia aiheesta ja tuntemuksista. Millasta on olla esim. muutama vuosi kotona ja kaipaako sitä työelämää jne...
Onko tämä joku äitiyden vuoristorata ja täysin normaalia?:) Monet ovat sanoneet että töitä kyllä ehtii vielä tekemään, ja se on aivan totta. Olen huolissani siitä että jos olen nyt kotona vielä toisen lapsen kanssa 3 vuotta niin entä jos en saakkaan töitä, olen hoitoalalla..tai jos en saa itseäni enää lähtemään töihin...Kummallisia asioita äitiys herättää vaikka mielessään ja sydämessään tietää mitä varmasti haluaa, hoitaa omaa lastaan.
Olisi kiva kuulla teidän muiden äitien kokemuksia aiheesta ja tuntemuksista. Millasta on olla esim. muutama vuosi kotona ja kaipaako sitä työelämää jne...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis hei olet juuri oikea ihminen hoitamaan lapsesi kotona !!! Jos et jaksa olla aina kotona ja kotipihassa mene puistoon. Ja jos et jaksa aina olla puistossa mene kerhoon. Kerhotkin on tosi mukavia ja kahvilat. Ootko jo kerinny kokeileen mamma kahvilaa ???
Lapsi saa parhaan alun elämälleen äitinsä helmoissa, kunhan äiti on raitis. Lapsi tarvii rintamaitoa tai korviketta ja äidiltä se homma käy. Jos ei imetä , isäkin voi hoitaa lasta. Mutta 1, vuosi on hyvä olla äidin kanssa ihan kokonaan. Ja äkkiä se 3 vuotta vierähtää pienen lapsen kanssa kotona. Eikös tarhaankin oo mukava viedä kolmevuotias sisä siisti lapsi.
Jos et jaksa ihan koko aikaa olla lapsesi kanssa siis kolmea vuotta. Voit viedä hänet puistoon. Puistossa on tätejä, jotka huolehtivat lapsista, jotka pärjäävät hetken ilman äitiä. Tosin kaikki äidit eivät halua pienminä luovuttaa lapsiaan hoitoon. Eikä se ole mitenkään pakollista. Puistossakin voi olla paljon lapsia. Toki olisi hyvä jos mummo voisi joskus huolehtia lapsesta, jos äidillä on isän työpäivänä pakollinen meno.
Joo eli hyvää jatkoa sun kotona viihtymiseen, laitat vaan paikat siihen kuntoon, ettei muksu putoa ja loukkaa itseään tai syö mitään väärää tai jää mihinkään puristuksiin huonekalujen alle tai vedä mitään sähkölaitteita päällensä. muista myös piilottaa huoleellisesti kutimet ja pistää tulpat pistorasioihin, jotka ovat vapaina!!!
Pojilla ja tytöillä on hiukan eroa kasvatettavina, et vielä kertonut, kunpi sinulla on. Ehdottomasti suosittelen siis kotiinjäämistä, kun se on mahdollistakin. Hyvää jatkoa teidän kotielämään !!!!!!!!!
en tiedä onko molemmat viestit provokoneelta, mutta jos ap on aito, niin tsempitykset täältä, mä ainakin oon kotona niin pitkään ku mahollista
äiti 2 tyttöä
p.s. jos toi viesti yllä oli sust vähän outo, niin älä ihmettele täällä on kaikenmaailman vitsiniekkoja liikkeellä...