Jos käyttäytyy julkisesti tuntemattomien ihmisten edessä kuin mikäkin idiootti niin onko sellainen huomionhakeminen poikkeuksetta merkki mielisairaudesta?
Käytös = mielisairaus?
sairaus_
16387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
On iso ero siinä esittääkö idioottia maksua vastaan vai omaan lukuunsa...
ei voi olla sairaus. Mielisairaus on myytti.
On luokiteltu "normaali" ja "tavallinen". Jos joku ei käyttäydy tms. niiden raamien mukaan, onko hän automaattisesti sairas? Vai voisiko hän olla hieman erilainen, kuin se massa joka luokitellaan normaaliksi?
Käytöksen tiettyyn muottiin puristaminen on ollut lisääntymässä päin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Enää ei näy eksentrisesti käyttäytyviä ihmisiä juurikaan koska heidät suljetaan heti laitoksiin. Kukaan ei uskalla poiketa harmaasta massasta.
Tosiasiassa laitospaikkoja on niin minimaalisesti, että ei sinne pääse muutoin kuin olemalla fyysisesti uhaksi muille tai itselleen. Monenlaista jengiä kulkeekin ulkona joksenkin oman onnensa ja satunnaisten auttajien varassa. Mielestäni eniten vahinkoa aiheuttavat sairaat porskuttavat läpi elämänsä vailla mitään diagnoosia tai sairaudentuntoa. Työelämässä ja perhepiirissä aiheuttavat tuhoa, mutta ovat kuitenkin yhteiskunnan arvostamia tukipilareita.
Ihan omilla jaksoluvuillaan haahuilevat tyypit tuskin ovat pitkäikäisiä elleivät käännä elämäntapansa rattia 180 astetta toiseen suuntaan.
Olen nähnyt monen monituiset tyypit, aivat arvaamattomien päähänpistojensa toteuttajat siirtyvän ns. pilvenpäälle.
sinne joutuu ihan täysin naurettavista syistä. Esimerkiksi jos asuu liian vanhana vanhempiensa luona niin se on psykoosi.
Raja menee 30:ssä, jos sen jälkeen asuu vanhempien luona niin mars mielisairaalaan.
Mikä vitun raja, ja kuka vittu nämä rajat on tehnyt?
Todennäköisesti kaikista normaaleimmat ja terveimmät määrittelee rajoja ja standardeja. Edelleen, poikkea niistä niin olet jotain muuta.
Jokaisella kuitenkin on se ikioma elämä...
Ei kai toi voi pitää paikkaansa?
Mitä sitten jos vaan sanoo ettei halua lähteä?
Ei kai sinne rauhallista ihmistä aleta väkisin retuuttamaan?
älä pelkää...
tapauksissa raja voi olla 20 vuotta. Psykiatrien mukaan viimeistään tuossa iässä pitää asua omassa asunnossa.
Vilkas mielikuvitus sulla. Ja oikein psykiatrien mukaan! Älkää hyvät ihmiset uskoko tällaisia "asiantuntijoita". Ei missään ole määrätty, kuinka kauan saa asua vanhempiensa kanssa. Saa asua vaikka koko ikänsä, jos haluaa ja vanhemmille sopii. Ei se tee kenestäkään mielisairasta. Suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin kokeilla "omien siipiensä" kantavuutta ja itsenäistyä jossain vaiheessa, tavallisimmin nuorena aikuisena. Ja suurin osa vanhemmista haluaa lastensa aikuistuttua alkaa elää taas parisuhdetta kahdestaan asuen tai omaa elämäänsä , jos on ilman kumppania. Harva sellainen keski-ikäinen tai vanhempi sinkku löytää uutta pitkäaikaista kumppania itselleen, kenen kotona ja keittiössä vielä 30-40-vuotiaat "lapsukaiset" hääräävät. Toisaalta aina on ollut peräkammaripoikia ja äitinsä kanssa koko ikänsä asuvia naisia. Eikä se kuulu kenellekään. Ikävä kyllä on myös vanhempia, jotka syyllistävät irtautumaan pyrkiviä nuoriaan. Onko vanhemman mielenterveys kohdallaan silloin, hmm.?
suomessa hyvinkin mahdollista, että joku hullu pitää niitä ihmisiä hulluina jos niin tekee,..
Monessa maassa lapset syntyvät ja asuvat vanhempiensa kja oman perheensä kanssa ja
hoitavat ne sitten hautaan asti. Mutta eihän täällä ole aikaa.., kun pitää tehä tulosta ja
jos ei niin kohta ulosTa.
Kukaan ei käyttäydy yhtä hullusti kuin rakastunut ihminen:) Mutta pakko-oireet, esim. järjestelypakko tai siivouspakko (siivottava vaikka bussipysäkki) näyttävät hulluilta. Harvoin kuitenkaan mielisairaudesta kysymys, mutta mielenterveyden häiriöstä kyllä. Huumeet ja alkoholi tekevät tietysti käytöksestä normaalista poikkeavaa.
Kahvi tekee ihmisesta maanis depressiivisesti käyttäytyvän. Valitettavasti psykiatria ei tunnusta tätä vaan antaa bipolaaridiagnoosin vaikka käytös normalisoituisi kahvin käytön loputtua. Enkä väitä että kaikki kahvinjuojat kokisi näin suurta muutosta, se on yksilöllistä. Kahvi toimii vähän samoin kuin amfetamiini.