vituttaa kun äitini laittaa kylmässä ilmassa minut kävelemään monta kilometriä ja vielä kuumeessa. en oikeesti jaksa edes kävellä niin pitkää matkaa ja melkeen tulee jo itku potku raivarit kun ärsyttää niin paljon kun se vois ihan hyvin hakee minut autolla mutta ei, haluaa vaan kiduttaa minua ;( olen sanonut asian hänelle etten yksinkertaisesti jaksa!! mutta ei usko. se on nii vitun ärsyttävää kun kipeenä joutuu kävelemään 10002 kilometriä ja koko ajan niistää kun nenä valuu ja yskittää ja mitä vielä?! minulla on lievä tietokone riippuvuus ja se ei haittaa ketään miten paljon oon koneella, niin alkaa jo pikkuhiljaa nyppiä se että en pääse koneelle kun kestää pitkään mennä sinne kotiin ja sitten ei ehdi olemaan koneella kun pitää tehdä jotain muutakin ja sitä muuta ei kerkee tekemään kun pitää mennä sitten nukkumaan. elämässä ei ole mitään muutakaan iloa. minulla ei ole kavereitakaan vaikka kuinka yritän niitä saada. kaikki on minulle niin ilkeitä ;( kaikki menee huonosti. keksin jonkun harrastuksen että siitä olisi jotain iloa. eli teen biisejä ja laitan niitä nettiin. no sitten käy niin että olin soitellut niin paljon että äänitteitä on n. oisko jotain 100 niin ne KAIKKI katoaa ;( tuntui että olen menettänyt ihan kaiken. siis ihan ihan kaiken. itse kuuntelin biisejäni ja ehkä vähän tykästyin. ja sitten ne poistuu mp3 sesta enkä enää osaa soittaa niitä. myös huvikseni siirsin pari kuvaa huom! siirsin ja nekin poistu siinä samassa eikä niitä ole enää missään. siinä meni rakkaan lemmikkini kuvia ;( ne oli niin kauniita ja myös videot jossa soittelin että muistan miten ne biisit soitetaan. masennun aina pienistäkin vastoin käymisistä kun niitä tulee joka hetki. sanon vanhemmilleni väärin, tai jotain niin rupeen harmittelemaan sitä ja se tekee minusta kokoajan huonomman. miksi edes olen täällä? kun eihän minusta ole hyötyä ;( teen aina väärin ja minulle huudetaan, kukaan ei usko että tein sen vahingossa tms. sama jos kuolisin kun kukaan ei minusta tykkää. olen yrittänyt netissäkin tutustua kun lulin että niin olisi helpompi löytää kaveri. netissä puhunkin vähän enemmän kun irlinä. koulussa en puhu oikeastaan yhtään. pari sanaa vain oppitunnilla jos ope kysyy vastausta. no niistä netti kavereista niin ne aina on jäänyt siihen että se toinen kysyy minulta minusta ja minä hänestä. sitten ne kyllästyy minuun eikä enää edes vastaa! ;( ihan hullua enää edes ajatella että miksi olen täällä.
hyvästi
kaikkien vihatuin
2160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei... Ei se ystävien saanti ole niin helppoa. Itse olen kärsinyt vuosia yksinäisyydestä ja syrjäytymisestä. Minulla on yksi ikäiseni ystävä ja hänkin edustaa kauniinpaa sukupuolta.
Asiasi eivät ole vielä kuitenkaan niin huonosti :) Kenenkään ihmisen ei pitäisi kuolla nuorena saati onnettomuudessa. Olen todistanut 2 itsemurhaa muutaman metrin päästä vaikka ihminen oli täysin tuntematon niin silti se riipaisee ja karmii ja kummittelee ajatuksissani. Mietin mikä heillä oli ? miksi he tekivät sen ?
Ihmettelen myös sitä miksi ihmiset ovat oikeasti niin ilkeitä. Olen ollut työpaikka kiusattu/halveksittu/syrjitty. Mutta nielin kaiken tuon... Toisaalta se tuhosi itseni, olen kuollut ja kylmä sisältäni. En osaa edes laittaa tunteitani ymmärrettävään muotoon enään. Tunteeni kulkevat ajatuksissani vain kuvina, esineinä ja tapahtumina.
Mutta hei tsemppiä! :) Kyllä ne asiat helpottavat kun pääseeo maan rauhaan ja omaan kotiin :)
voin olla juttuseurana sinulle jos haluat, kirjoittele minulle dawg87(miukumauku)suomi(kaksneljä)piste(finland)
jutella? oikeesti? se ois tosi kiva! kun joku ees jaksas jutella kanssani. tai no jos edes jaksat :/