Järki sanoo että ei saa olla ihastunut, se vain satuttaa. Monia vuosia olin kylmä, itsekäs. Kylmyys sattui vähemmän. Nyt aloitin lukion ja jostakin syystä tunteet ovat alkaneet palata. Minuun sattuu taas... Sattuu vielä enemmän, koska tiedän ettei hän ole kiinnostunut. Ja itsekin leikin vain... En edes varmaksi tunnista tätä tunnetta, kun kaikki on ollut niin kauan lukon takana sisälläni.
Onko tämä oikeasti ihastusta vai huomionkipeyttä? Sillä saattaa olla, että juuri se, että hän ei ole kiinnostunut minusta, satuttaa minua. Haluaisin hänen olevan kiinnostunut... Mutta miksi haluaisin? Ehkä olen vain itsekäs ja haluan omia näinkin mukavan ihmisen. Mutta ehkä olen silti enemmän sitä mieltä, että tämä on ihastumista. En halua uskoa sitä, ja siksi kiellän sen. Kiellän myös itselleni. "En itse ole kiinnostunut hänestä, joten on hyvä ettei hänkään minusta..." Mutta jollakin tasolla tiedän tämän olevan valetta. Haluan vain itsekkäästi uskoa tähän ajatukseen, koska se ei satu yhtä paljon. Lopputulos kuitenkin on, että sattuu vain enemmän... Tällainen itselleen uskottelu ei enää auta, ja haluan lukita tunteet takaisin sinne syvälle, mieluummin vielä syvemmälle kuin mistä ne ovat nyt pulpahtaneet esille. Osaako kukaan auttaa minua turruttamaan tunteeni taas horrokseen?
Jotta tämä tuska loppuisi...
Onko tämä oikeasti ihastusta vai huomionkipeyttä? Sillä saattaa olla, että juuri se, että hän ei ole kiinnostunut minusta, satuttaa minua. Haluaisin hänen olevan kiinnostunut... Mutta miksi haluaisin? Ehkä olen vain itsekäs ja haluan omia näinkin mukavan ihmisen. Mutta ehkä olen silti enemmän sitä mieltä, että tämä on ihastumista. En halua uskoa sitä, ja siksi kiellän sen. Kiellän myös itselleni. "En itse ole kiinnostunut hänestä, joten on hyvä ettei hänkään minusta..." Mutta jollakin tasolla tiedän tämän olevan valetta. Haluan vain itsekkäästi uskoa tähän ajatukseen, koska se ei satu yhtä paljon. Lopputulos kuitenkin on, että sattuu vain enemmän... Tällainen itselleen uskottelu ei enää auta, ja haluan lukita tunteet takaisin sinne syvälle, mieluummin vielä syvemmälle kuin mistä ne ovat nyt pulpahtaneet esille. Osaako kukaan auttaa minua turruttamaan tunteeni taas horrokseen?
Jotta tämä tuska loppuisi...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä siinä horroksessakaan ole niin kauhean kiva elää. Ei se että toivoo jonkun rakastavan itseään ole yhtään huomionkipeyttä, tai jos on, se on ihan inhimillistä.
Minulle taas tämä horros sopii paremmin kuin hyvin... :/