Olen jo pitkään miettinyt että onko lesboilla yleensä paljon läheisiä miespuolisia kavereita? Itse en ole koskaan oikein osannut miesten seurassa olla, eikä minulla näin ollen ole yhtäkään todellista ystävää vastakkaisesta sukupuolesta. Mites on teidän laitanne?
mies puoliset ystävät
uteliasulla
11610
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
muutamia miespuolisia kavereita löytyy, lähinnä työn kautta,vajaa 10, yksi läheinen lapsuuden tuttu ja loput onkin sit homoja ja jotain kavereiden/sisarusten poikaystäviä, joiden kaikkien kanassa kylläkin tuun hyvin ellen opa loistavasti toimeen. Suurin osa läheisistä ihmisistä on kutenkin naisia, lesboja ja heteroita suht sama määrä, ettei mitään lesbojengi elämää kuitenkaan.
kaksi parasta ystävääni ovat miespuolisia!
minulla on miespuolisia ystäviä kuin naisia. Tulen paljon paremmin miesten kanssa toimeen, sillä heillä on tapana olla samanlaisia suorapuheisia, kun taas naiset vetää maissipellon nenään jos sanoo jotain suoraan...
Tai ehkä mulla on vaan ollut huono tuuri, kun naiset joihin on tutustunut, ovat olleet kaksinaamaisia paskoja.
On yksi erittäin hyvä miespuolinen ystävä, hänet olen tuntenut jo kouluajoilta. Lisäksi muutamia kavereita, joiden kanssa olen joskus ollut samassa työpaikassa ja sen jälkeen on pidetty yhteyttä, ja silloin tällöin on lähdetty porukalla baariin.
Paras
Vähän sama juttu kuin aloittajalla... Sinänsä tulen kyllä miesten kanssa toimeen ja yhteisiä juttujakin voisi olla, mutta... Ehkä se on kommunikointityylin erilaisuus, mistä johtuen suhtaudun useimmiten miehiin vähän varauksellisesti. Olen melko analyyttinen, enkä lainkaan jutunheittäjä-tyyppiä. Enkä nyt tarkoita, että niputtaisin kaikki miehet samaan kategoriaan, elämääni on kyllä mahtunut muutama läheinenkin mies.
eilen oikein purin ja nielaisinkin, 6 minuutin muna.
paras ystäväni on miespuolinen, vähän minua vanhempi. yleensäkin tulen itse paremmin juttuun miesten kanssa.
Niin menettekö hänen kanssaan syvällisempiinkin suhteisiin, toisin sanoen annatteko hänelle myös jos pyytää?
miksei poisteta myös vastauksia!
Minulla on oikeastaan vain yksi miespuolinen ystävä, kaikki muut miehet elämässäni ovat sitten joko työkavereita tai kavereiden poikaystäviä. Tutustuin tuohon ainoaan miespuoleiseen ystävääni lukiossa jonka jälkeen muutimme molemmat tänne Helsinkiin opiskelemaan, oudossa uudessa kaupungissa meistä sitten tuli melko hyviä kavereita, alkuun lähinnä siksi että emme tunteneet ketään muita täältä ja me molemmat olimme melko huonoja hankkimaan uusia kavereita. Tässä vaiheessa aloitimme myös kaksi hieman "erikoista" harrastusta joiden parissa viihdymme yhä yhdessä. Jossain alkuvaiheessa mies saattoi olla ehkä hieman ihastunut minuun, mutta tiesi minun olevan lesbo, eikä välillämme ole koskaan ollut mitään seksuaalista. Nykyisin kun yliopistokin on jo päättynyt ja olemme molemmat hankkineet uudet kaveripiirit, niin tapaamme lähinnä noiden harrastusten merkeissä ja joskus harvoin käymme kylässä toistemme luona.
Hävettää kyllä myöntää että jossain vaiheessa pidin ystävyyttämme tiiviisti yllä lähinnä vain siksi koska olin alkanut pitämään miestä ns. back-up vaihtoehtona. Ihan vain siksi että jos tästä "lesboelämästä" ei olisikaan tullut mitään ja olisinkin halunnut perustaa sen perheen miehen kanssa, niin tuosta miehestä olisin varmaan saanut (ainakin tuolloin) hyvän miehen itselleni. Mutta onneksi tuo kaikki on jo taaksejäänyttä elämää, miehellä on ollut avovaimo jo vuosia ja minäkin olen ollut kohta vuosikymmenen ajan vakaassa suhteessa naiseni kanssa ja olen varma etten koskaan lapsia halua että se siitä back-upista, mutta ystäviä olemme edelleen.