Miten opiskelu voikaan olla niin yksinäistä? Siis minä oon niin monessa hommassa mukana ja saan seuraa kunhan vaan meen kouluun niin 1000:sta ihmisestä jokainen suunnilleen tuntee minut kun oon kuitenkin järkkäämäss kaikkea mahdollista tapahtumista kissanristiäisiin. Minä oon se jonka puoleen moni kääntyy. Miksi ihmeessä oon silti niin yksinäinen. Jäätävä masennus alkaa aina syksyisin, ei siksi että oisin yksinäinen vaan se vain tulee aina. Nou mäter vat. Huoh... asiaahan ei paranna yhtään se että juuri päättyi erittäin ihana suhde ja toipuminen siitä vielä jatkuu. Toivon vain että tämä on ohimenevää. Onko moni muukin AMK:ssa opiskeleva yksinäinen? En ainakaan usko että oisin joku ihmeen ongelmatapaus. Onko tämä yleistä?
En minä mikään komia ole mutten mitenkään huononkaan näköinen ole. Siitä saan aian muistutuksen ku joku nipistelee aina salaa perseestä baarissa. Ei se sekkään kyllä kivaa ole, mieluiten tulisivat juttelemaan.
En minä mikään komia ole mutten mitenkään huononkaan näköinen ole. Siitä saan aian muistutuksen ku joku nipistelee aina salaa perseestä baarissa. Ei se sekkään kyllä kivaa ole, mieluiten tulisivat juttelemaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse kaipaisin aikuisempaa opiskelua. En jaksaisi yhtään noita jatkuvia juttuja opiskelija-bileistä ja baari-reissuista. Mua ei pahemmin semmoinen kiinnosta. Vituttaa kun pitää olla pakolla tekemässä kaikenmaailman ryhmätöitä asioista, mitkä voisi hoitaa nopeammin ja helpommin yksin. Osa on fiksua porukkaa osa taas aika lapsellisia tyhjäpäitä. Mitään aitoa kontaktia ei kyllä tunnu syntyvän. Pelkkää pinnallista hengailua.