Huostaanotto
Lukija taasen
7240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
03.09.2010 15:00
Kun viranomaiset ovat syystä tai toisesta todenneet, että äiti on kykenemätön huolehtimaan lapsestaan, käsityksen vääräksi todistaminen voi olla vaikeaa. Anin kolmivuotias poika joutui puoleksi vuodeksi eroon äidistään huostaanoton vuoksi.
Kaikki alkoi uupumuksesta. Ani, 48, oli jäänyt työstään pitkälle sairauslomalle 2000-luvun alussa toipuakseen työpaikkakiusaamisen aiheuttamasta masennuksesta ja uupumuksesta. Sairausloma muuttui myöhemmin eläkkeeksi, mikä osaltaan aloitti tämän uskomattoman tarinan, jonka päähenkilönä on pian neljä vuotta täyttävä Alex-poika.
– Hain sosiaaliviranomaisilta ja lääkäreiltä apua tiukkaan taloudelliseen tilanteeseeni ja uupumukseen avioeroni jälkeen, Ani aloittaa.
Hänelle selvisi vasta paljon myöhemmin, että tuosta ensimmäisestä avunpyynnöstä lähtien hänen perheestään on kirjattu ylös tiedonsirpaleita. Niiden muodostaman palapelin antama kuva kokonaistilanteesta on kuitenkin ollut Anin mukaan kaukana totuudesta.
– Jopa luottamuksellisiksi luulemistani keskusteluista esimerkiksi terveydenhoitajan kanssa on merkintöjä sosiaali- ja lastensuojeluviranomaisten lausunnoissa. Kyllä, olin ollut uupunut ja sanoin sen ääneen. Muun muassa sen perusteella minun on katsottu olevan kykenemätön huolehtimaan pojastani, Ani tuhahtaa.
Kommunikointiongelmia
Anin kertomuksessa vilahtelee useiden eri viranomaisten nimiä, jotka kaikki tekivät hänen perheensä tilanteesta omat johtopäätöksensä kommunikoimatta kunnolla keskenään.
Kun Ani haki toimeentulotukea tiukan taloudellisen tilanteensa takia, häntä kehotettiin muuttamaan pienempään ja halvempaan asuntoon. Myöhemmin niissä lausunnoissa, joiden perusteella Alex lopulta otettiin huostaan, todettiin yhdeksi perusteeksi perheen useat muutot.
– Tällaisia lausuntoja kirjoitettiin yhteensä noin sadan sivun verran, ja minun ei missään vaiheessa annettu niitä lukea, saati sitten korjata vääriä tietoja, Ani sanoo.
– Viranomaiset yksinkertaisesti päättivät, että olen huono äiti kuulematta minun näkemystäni asioista kertaakaan, hän jatkaa.
"En halunnut olla tarkkailtavana"
Anin esikoinen, silloin 17-vuotias tytär, sairastui leukemiaan syksyllä 2008. Arki vakavasti sairaan tyttären ja parivuotiaan pojan yksinhuoltajana oli luonnollisesti raskasta. Vielä kun lisänä olivat taloudelliset huolet, joihin Ani ei tahtonut löytää ratkaisua, voimat olivat loppua.
Huhtikuussa 2009 tilanteeseen luvattiin apua, kun äidille ja kuopukselle järjestyi paikka lepopaikkana mainostetusta perhekuntoutuskeskuksesta.
– Sain sellaisen käsitysen, että kyseessä olisi paikka, jossa voisin Alexin kanssa rauhassa kerätä voimia. Kun sain järjestettyä tyttärelleni kotihoidon, päätin tarttua tarjoukseen, Ani kertoo.
Vasta, kun Ani jo oli poikansa kanssa kuntoutuskeskuksessa, hän sai sosiaalihuollolta kirjeen, josta selvisi, että kyseessä olikin avohuollon tukitoimena järjestetty sijoitus. Sen aikana keskuksen työntekijöiden oli määrä tarkkailla äidin tapaa kohdella poikaansa; kiinnittää huomiota ruokailurytmiin ja leikkihetkiin ynnä muihin jokapäiväisiin kasvatustilanteisiin, joiden kanssa Anilla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Todellisuudessa hänen ainoa ongelmansa oli väsymys.
– Eikö se ole ihan luonnollista? Eivätkö kaikkien pienten lasten vanhemmat ole väsyneitä? hän kysyy.
– Ja se uupumus, johon hain apua vuosia aikaisemmin, oli jo voitettu ennen Alexin syntymää, hän tarkentaa.
Kun asian oikea laita selvisi Anille, hän pakkasi pian tavaransa ja lähti kotiin, minkä viranomaiset katsoivat huonoksi äitiydeksi.
– Keskuksen johtaja sanoi minulle muun muassa, että yksikään äiti, joka rakastaa lastaan, ei jätä tällaista tilaisuutta (lepojaksoa kuntoutuskeskuksessa) käyttämättä, Ani kertoo.
Puolen vuoden huostaanotto päättyi oikeussalissa
Alex otettiin kiireellisesti huostaan heinäkuussa 2009, ja lopullinen huostaanottopäätös tehtiin loppukesästä.
– Perusteluina käytettiin niitä sirpaletietoja, joita minusta oli kirjattu ylös vuosien mittaan eri lausuntoihin. Joukossa on myös paljon asioita, jotka pitivät paikkansa, mutta koska jokainen tieto on irroitettu asiayhteydestään, lausuntojen perusteella minut saatiin näyttämään epäkelvolta huoltajalta, Ani kertoo.
Hän muistuttaa, ettei itse saanut missään vaiheessa lukea häntä itseään koskevia lausuntoja ja korjata tai selittää niissä olevia tietoja. Vasta lakimiehen avustuksella hän pääsi käsiksi kyseisiin dokumentteihin, joiden sisältö oli järkytys.
– Papereista sai muun muassa sellaisen käsityksen, että minulla on useita miesystäviä, en osaa huolehtia raha-asioistani enkä pysty takaamaan lapselleni pysyvää ja turvallista kotia. Ja että matkustelen holtittomasti ympäri maata ja raahaan pientä lasta mukanani, ettei Alexilla ole yhtään pysyvää suhdetta kehenkään aikuiseen ja niin edelleen, Ani luettelee.
Tosiasia kuitenkin hänen mukaansa oli, että missään vaiheessa Alexissa ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä siitä, että hän olisi voinut huonosti. Mutta sitä viranomaiset eivät voineet tietää; osa heistä tapasi Alexin vain kerran, mutta he olivat silti valmiita todistamaan, että huostaanotto on aiheellinen.
Huostaanottoasia käsiteltiin lopullisesti hallinto-oikeudessa viime helmikuussa, ja vasta siellä Ani sai äänensä lakimiehensä avustuksella kuuluviin. Hänen onnistui todistaa huostaanottoa tukevat lausunnot epätosiksi, ja oikeuden päätökellä Alex palautettiin kotiin äitinsä luokse välittömästi.
Kuvien henkilöt eivät liity juttuun.
huostaanotto, joka junailtiin eri valheväittämien ja oletusten pohjalta.
Onpa taas yksi uskomaton ja törkeä tapaus. Säälittää pieni lapsi, jota on käytetty heittopussina ja jolle puoli vuotta erossa äidistään on todella pitkä aika ja traumatisoivaa. Saatika äidille! Onneksi tarina loppui onnellisesti, mutta ilman taistelua ei olisi varmaankaan näin käynyt.
Toivoisin tämän selkeästi kirjoitetun tekstin sivuilleni, jos jutun äiti antaisi siihen luvan.
Mahdollisesti jatkossa tulen kokoamaan jutuista kirjan (tietenkin jokaisen luvalla) ja nämä tapaukset tultaisiin saattamaan ylempien tahojen tietoon.
Aloitteilla olevat sivuni löytyvät täältä:
http://huldahuoleton.nettisivu.org/
Selasin aloituslinkkiä, jossa löytyy useita eri tarinoita, lastensuojelusta, huostaanotoista etc.
Kysmyksessä on käsittääkseni MTV3 ja Studio 55:n yhteistyö.
Tavoitteena on ehkä nostaa julkisuuteen lastensuojeluun, perheiden auttamiseen liittyvät nurjat puolet, joidenka taustalla löytyy ehkä asiantuntemattomuus, mielivalta ja sossujen halu näyttää "kaapin paikka".
Katsokaa ensi maanatain MOT ohjelma. Aihena soossujen toiminta huoltajuusriidassa.
Älkää antako lasta isälle.
Aikaisemmmissa MOT ohjelmissa on käsitelty sossujen ja oikeuslaitosten mielivaltaa huoltajuuskiistoissa.
Epäilys ja rangaistus. Sinun lapsesi eivät ole sinun. Ei valitusoikeutta. Turvakoti tuomarina. Lääkärit tuomarina.
Toivottavasti MOT ohjelmassa nousee vihdoinkin esiin, se tosiasia, että kysymyksessä on eräiden tahojen mielikuvavääristymä, joka sai alkunsa Jenkeistä parikymmentä vuotta sitten.
Tätä ei vielä ymmärretä, koska asioita on salailtu, piiloteltu ja vääristelty 70- luvulta lähtien.
Googlaa > velemuistot hajoittavt perheitä < , tai > valemuistot < ,saat jonkinlaisen kuvan, minkälaisiin mielikuviin , asenteisiin, ennakkoluuloihin, vainoharhaisuuteen rakentuvat lastensuojelu, huostaanotot, pakkohuostaanotot.
Mikäli ei tunne lähihistorioriaa viimeisten 20-30 vuoden ajanjaksolta, ei voi myöskään ymmärtää miksi olemme ajautuneet nykyiseen tilanteeseen.
Ehkä asiat paljastuvat aikoinaan, mutta sitä ennen monet lapset ja nuoret joutuvat "järjestelmän uhriksi".
Ottakaa kantaa ja kertokaa oma tarinanne, jos olette joutuneet mielivallan uhriksi.
Tarinoita on toistakymmentä.
Linkki.
Annoin lapseni lastenkotiin ja ja liftasin ympäri Suomea. kysymyksessä on kaiketikin Liftraiäidin tarina.
http://www.studio55.fi/tositarina/artikkeli.shtml/1160731
---
Ahaa, kiitos linkistä! Mielenkiintoista luettavaa jota ei kylläkään mielellään lukisi.
Anin tai kenenkään muun perheen kaltainen kohtalo
ei ole hyväksyttävää suomalaisessa yhteiskunnassa.
Kuitenkin vaikka nämä Aninkin perheen kokemat viranomaishelvetit
ovat viranomaisten taholta laitonta eli rikollista toimintaa
niitä tapahtuu Suomessa päivittäin.
Suomessa on yli 16 600 lasta ja nuorta kotinsa ulkopuolella sijoittettuna, huostaanotettuna.
Kuinka moni heistä on Anin perheen lapsen kaltaisia tapauksia.
Vähintään kaikki hallinto-oikeudessa puretut, lastensuojeluviranomaisten aikaansaamaat "huostakeitokset" pitäisi tutkia käräjäoikeudessa
ja kaikki rikollisesti toimineet viranomaiset pitäisi tuomita
ihan kuten muutkin rikolliset tuomitaan tässä maassa.
Mikään ei ole puolustus eikä käy lailliseksi syyksi sille,
että lapsia ja nuoriakin revitään lain vastaisesti, rikollisesti kodeistaan ja perheistään ja läheistensä läheisyydestä.
Ei yhtään mikään.
______________
p.s edelleenkin vuoden 2009 tilastotieto kodin ulkopuolisista sijoituksista puuttuu Stakesin sivuilta
(jo kesäkuussa on pitänyt julkaista vuoden 2009 tilastoluvut,
mutta nythän onkin vasta syyskuu ......!)
http://www.stakes.fi/FI/Tilastot/Aiheittain/Lapsuusjaperhe/lastensuojelu.htm