Onni alkaa 55 vuotiaana
mitä mieltä?
57433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Aina pitää kirjoittaa omat ajatuksensa mukaan!
Tällainen aloitus on roskaa.
H.
hyvä mies ettet sinä päätä mitä palstalle saa kirjoittaa!
Ei tulisi mieleenkään rutista kenenkään aloituksista.
kerron vain mitä ajattelen.
Kuten kaikki.
H.
Toiset ajattelee, ennen kuin kirjoittaa.
En minäkään pidä, että muutamat on ottaneet asiakseen sanoa mikä on hyvä aloitus, tai mihin ei saa vastata.
Ei se silti minua hetkauta. Tulee vaan "kummallinen tunne".
sinua.
Minäkin sorrun, monesti, turhan lyhyeen kommenttiin, vaikka ajatukseni kiitäisivät laajallakin alueella,
Tässäkään en arvostellut sitä, mikä on hyvä aloitus tai sitä mihin ei saa vastata.
Arvostelin sitä että aloitukseen ei liittynyt mitään henkilökohtaista, jotain omaa.
Minulle olisi riittänyt lyhyt lause:
Olen, ehdottomasti, samaa mieltä kuin tämä linkki, tai sitten : En ole samaa mieltä kuin tässä linkissä koska...
H.
kun en taaskaan ajatellut ensin.
Uskon tässä ketjussa keskustelun jatkuvan, linkin, toisen ihmisen, ajatuksiin, ei aloittajan.
Aina pitäisi kertoa omista mietteistään, täällä kun keskustelevat ihmiset, tai ainakin pitäisi.
Yhtä tylsää kuin linkki Sorsanpesän Web-kameraan, kauhea kaakatus jos muna putoo, mutta ei ihmisten välistä keskustelua.
H.
Voi sitä käyttää mielikuvitusta, jos sitä on, eikä odottaa valmiiksi katettua pöytää.
Tässä aloituksessa ei ainakaan provoa ollut, ja se koskettaa tätä ikäluokkaa.
Sen vuoksi se aloitusten tekeminen on niin vaikeaa, jos aloittaja kertoo oman mielipiteensä, jostain itselle läheisestä asiasta, osa porukasta ottaa pesäpallomailat ja moukaroivat aloittajan ajatukset suohon. no se on sitten tätä, mikäpä siinä.
se ongelma että tietää kaiken, teini-iässä taas se, että luulee tietävänsä.
Siinä välissä on sitten joitakin, joiden kehitys on jäänyt puoliväliin.
50 palstallakin on heitä. Kokemuiksien kautta on tietoa kertynyt, mutta ymmärrys niihin kokemuksiin on Teinin tasolla.
En tarkoita tässä sinua.
H.
tuota linkkiä, vaikka mieli teki.
Jos olisin avannut, olisin sortunut samaan kuin he, jotka sen avasivat.
Kirjoittamaan asiasta joka ei liity aloituksen tekijään.
H.
kysyä, mutta en kysy, ettei sun tarvitse vastata.
Jotain tuttua kuitenkin.
No no, taaskohan nostat jotenkin itseäsi.
Minä vastasin kysymykseen, joka oli jo otsakkeessa, tai toteamukseen.
kysyy nyt vain, kaikella on yleistä mielenkiintoa, jokainen ihmisen ajatus on laulun tai ajatuksen arvoinen.
H.
paitsi että minun ei tarvitse.
Olen jo.
Neitonen on hyvä vaan ja ottaa kantaa.
En minä halua sitä estää.
Minä sitten , vaan arvostelen.
H.
mie menen nyt lämmittämään saunaa ja eiköhän me tuo asia ole jo käsitelty.
Muistui vaan mieleen.
No mun ajatuksen mukaan elo paranee vuosi vuodelta.
Joten hyvinkin voin olla onnellisempi 55:sena kun tänään olen.
Toisaalta olen erittäin onnellinen jo nyt, joten elän tätä päivää enkä mieti tulevaa.
Niin no, mikä toi linkitys oli. Mitä mieltä itse olet.
ettei ole ihan noin yksinkertainen asia, jotta naps vaan, kun joku ikävuosi täyttyy, niin muutut
onnellisemmaksi.
Elämässä on kaikenlaisia jaksoja, iloisia ja surullisia, ikävuosista riippumatta.
Tasaisemmaksi elämä ehkä muuttuu, kun vanhenee, mutta omat huolensa sekin tuo.
Päivä kerrallaan, perinteiseen tyyliin, se on varminta. Ymmärrys vähän lisääntyy iän myötä, kunnes toisilla alkaa vähenemään.
Kyllähän eri vuosikymmenillä, on omat kiemuransa, ja luulisi, et tos iässä olisi jo ne raha-asiatki toisella tolalla, mut ei kaikilla näin ole. Helpottamaan päinhän muuten kyllä voi olla, mut joillaki on viel murrosikäisiä lapsia, ja lapsia jotka lähtee kotoa, kuka mihinki. Joten henkistä murrosta riittää vielä monelle äidille ja isälle.
Tämä ikä on viel sellainen, et joutuu kokemaan niitä raskaita menetyksiä, viereltä sairastuu tai kuolee rakkaita ihmisiä. Itsekkin voi sairastua vakavasti.
Tuskin minulla ainakaan.Kovin oli harmaa päivä, kun täytin viisviis.
No, millä mittarilla kukin onnensa mittaa.
Onhan niitä hyviä puolia,talous nyt on ok, vaikka elää sata-vuotiaaksi.
Mutta sitä himmentää nuo kipuilevat nivelet.
Ongelmansa kullakin, ja itse ne on ratkaistava, oli ikä, mikä hyvänsä.
miun horoskooppikin sanoo, jihuuu, puolen vuojen päästä miu on onnensa kukkuloilla; kauan se kestikiin tallustelu ennen sitä ja nyt oon sit melkein perillä ... Wau!! ;-)
Ja höh mun maailma menikin sekaisin nyt kun ei tiedä mikä on mun horoskooppi.
Kumpaa mun pitää uskoa kun ne meni muuttelemaan ja tuomaan niitä käärmesjuttuja mukaan.
Kumman mukaan mun pitää nyt elämäni elää????
Ei tolla lailla saisi tehdä horoskooppiin uskovalle :))))))
nyt huolettomasti vastasikin miun kiinalaisen apinaminäni horoskoopin ikävaihe lupauksista en näitä aurinkojuttuja oikein ja aurinkohoroskoopeissa kai nousevamerkki ja varsinkin kuumerkki ovat kai enemmän sitä ikävaiheonnellisuutta ennustavia juttuja :-)) elä siis huoli, miukin molskahti pässistä siiaksi aurinkohoroskoopis eli tipahin ykkösestä viimoseks,eli oonkin alkuraivaajan tilalta jo kaiken kokenut ja oikeutettu kellustelemaan ;-)
No joo jos aatellaan mitä koiruuksille luvataan niin siellä on kyllä hyvääkin tiedossa.
Nyt vain posittivisia suuntauksia seuraamaan ja lopputulos on hyvä. Vuh vuh. *Heiluttaa häntää*
kyl keljuttaa se et miu ois muka banaaniahne ja siks miu lankeaa heti ansaan jos joku piilottaa näkyvästi banaanin ahtaaseen koloon ja sit en muka ällyis päästää kättä irti ja miusta tehtäis apinaturkki ... epäreiluu :-(
Jos koirulilla olis perhe niin silloin olis paha uudistaa kotia, mutta kun tää onkin perheetön koiruli niin voi taas sen tehdä kuin haluan.
Sitäpaitsi tiedän että jos meiän porukka asuis täällä niin seinät olis täynnään kaikkea mahdollista.
Systerin tyttö käydessään sanoi mitä haluut seinille voin auttaa laittamisessa.
Katsoin kauniita puhtaita seiniä ja sanoin Ei mitään.
Tulin ahdistuksen asunnosta tilaan ja jos seinät on täynnä tavaroita se vie kaiken tilan tunnun.
Ikkunoita on ja verhot niissä ne riittää.
ei ole seinillä juuri mitään, on paljon avaramman tuntuista.
No kello laitettiin keittiön seinälle, kun kaikki aina etsivät sitä katseellaan ja ihmettelivät,
etteikö teillä ole seinäkelloakaan.
Kaikki turhat tavarat pois, niin on parempi, voi hengittääkin vapaammin.
Sillä lailla kuin tunturissa :))
miu katteli kerran et yks nainen oli keksinyt hienon taulu systeemin, Hänellä oli kehyksenä sellainen luukullinen ikkuna jonka luukku oli kaksi ovinen ja ovet meni viel kaksinkerroin sivuttain haitarille ja tämän korotetun luukkusysteemin sisällä näkyi vanhanaikainen ikkuna systeemi jossa yläällä oli kapeampi kokoleveuden mittanen kaistale ikkunaa sitten oli poikittaisriman alla loppuosa ikkunasta jaettu kahteen osaaan ja ikkunasta näkyi ulos tosi kaunis merellinen maisema jossa näkyi myös lohkareista kalliota ja hiukan käppyräpuita mutta tyrskyilevä merenaallokko oli pääosassa ;-)
Juuri niin.
Tunturin laella katsella kauas.
katselin eilen vuorista kuvia sieltä kreetan reissultani, ja lapista sieltä tuntureilta ja norjan vuorilta.
Tahtoo lappiin, tahtoo tuntureille :))
No tosta taas tulee mieleen se mun unen taulu jossa oli kehyksiä sisäkkäin ja viimeisessä taulussa koivu, vihreä koivu. Mutta se oli ikäänkuin kaukana kun ne kehykset joissa näkyi hieman oksia vei en sinne.
Jos osaisin maalata tekisin sen taulun
Ne kehyksetkin oli tietysti maalattu. Vaikea selittää mutta taulu oli upea. :))
tahtoo Lappiin, tahtoo tunturiin, ihan heti ;)))
Kyllä me vielä sinne mennään, usko pois, jos ei yhdessä, niin sitten erikseen.
Mutta se on todella niin uskomaton tunne, kun istuu, voi toki seisoakin, tunturin laella
ja hups, pää tyhjenee kaikista turhista ajatuksista. Se on suuri nautinto.
on miunkin toivelistalla, jospa s poksahtais päälle 55-vuotis lahjana. Kerran aikaa sitten menin öljymaalauskurssille vaan ei miu ollut sinut sen kanssa, muotokuvat menetteli mut jos sielunsilmin nähtyä maisemaa alkoi siirtää kankaalle niin tuli kyllä black-out totaalisesti ja miu pisti pensselit santaan ja unohti taiteilun ;-/
Vois jo aatellakin sitä seuraavaa vuotta, niillä busseilla.
Omaa rauhaa ja omia patikoita perillä, eikä tarviis aatella mitään illanistujaisia :))
Kunnon patikointi vehkeet mukaan :)
Sama vika. Kurssilla olen minäkin ollut mutta kun käsi ja silmä ei luo yhdessä sitä mitä sielu sanoo niin ei onnistu.
Pitäis kokeilla jotain muuta. Muunlaista maalaus kurssia.
aletaan ajoissa suunnittelemaan, määränpää pitää päättää ja sitten menoksi.
Pelkkää patikointia, ei mitään humpuukia, kuten miesten metsästystä ;)))
Mutta jos nyt ihan väkisin joku komeahko herrasmies tarttuu patikointiretkellä mukaan,
ei me voida sitä heitteille jättää. Esim. joku Kai Hyttistä muistuttava ;)
harjoitteli värisilmää silleen, viime talvena, et revin vanhoista puutarhalehdistä ja muistakin lehdistä pinsettiotteella erivärisiä ja kokoisia kukkia ja yhen kauniin perhosen, liimasin ne sitten decupace tekniikalla yhteen irtovaatekaapin seinään sommitellen (kaappi on miuta korkeempi, siitä tuli aika ihana ja kun decupace lakkaa on päälläkin reilusti niin pinta on nihkee. kaapin muut seinät ja hyllyt ovat viety jo kaatopaikalle ;-)
Ajattelin et nyt kun olen saanut tuntuman niin ensin teen pieniä kuvatauluja valmiista jutuista, pieniä kollaaseja ja sit ehkä jotain herkempää ja kun vauhtiin pääsen aloitan mosaiikkipaloilla leikkimisen ;-)
No joo sitten mä tiedänkin minne mennään, olen ollut hänen pihallaan:))
miekin hänet yhtenä kesänä Mikkelissä kesäteatterin takana ;))
Mutta Kilpisjärvelle ei tehdä näitä bussimatkoja, valitan, joudumme tyytymään kaksoisolentoon tai
korvaavaan henkilöön.
No nyt sanoit toisen sanan, ja se on mosaiikki.
Se on yks mikä mua kiinostais, mosaikki työn tekeminen.
Harmittaa siinä mielessä kun on vuorotyö niin ei voi mihinkään sitoutua kunnolla.
No se onkin ainoa asia mikä siinä haittaa.
Lampunvarjostin kurssin kävin helsingissä ja se oli kans ihan kiva.
Voihan se olla että jo ens vuonna tekevät, maailma muuttuu Ancelliseni! :))
en mie ole mitään huomannut.
Ihan totta, katsellaan ja kuulostellaan, kysellään ja seuraillaan tilannetta.
Missähän minun rinkka mahtaa olla, jos alkaisin jo pakkaamaan ;))
yli 10 akryyliväreillä. Kandee mennä johonkin taide-ryhmään. Jos, ei kokemusta. Sieltä on hyvä aloittaa. Saa hyviä neuvoja mitkä ovat ollennaisen tärkeitä;)) Eri järjetöt täälläkin niitä järjestävät. Olin monta vuotta maalamassa ryhmässä missä vetäjänä nuori taide-alan pitkälle opiskellut nainen jolla omia näyttelyitä jo takana. Mukavinta tuossa ryhmässä oli. Että, kun sali oli iso ja isot ikkunat mistä valo pääsi sisään ja se että, työt saattoivat jättää sinne myös väliin kuivumaan. Kuitenkin mukavin oli kun samaan tilaan tulivat harjoittelemaan Suomen vanhin balaikkaryhmä;))) Musiikki ja maalamaaminen yhdessä ovat nautinto.
Kannattaa satsata kunnollisiin väreihin ja pensseleihin. Niillä saa parempaa jälkeä.
Tsemppiä ja rohkeutta, et tiedä mikä taiteiteilija sinussa asuu jos, et kokeile;))
Ystävällisesti
Taideryhmä se oli jossa sen opiskelun aloitin yli vuoden jaksoin kokeilla, mutta kaikista ei yksinkertaisesti ole siihen. Siellä oli ihan oikea opettaja meitä opettamassa. Ja paljon sitten nämä muutkin yrittivät parhaansa mukaan kannustaa.
Paljon heidän kanssaan kuljettiin myös eri taidenäyttelyissä, ja muissa kulttuuri riennoissa.
aina väliin minäkin. Tuossa ryhmässä kun aloitin niin, silloin oli kyllä tärkeää saada se tuki myös sieltä pidempään maallaneilta tavallaan se kannustus... (ainakin minulla). Nyt ei enää tyhjä valkoinen kangas pelota. Tuo olen opetellut kyllä systemaattisesti että, tämän pohjan vähän värikkäämmällä pohjavärillä ensin maalaan. Ei niin pelota se aloittaminen kun kangas muu kuin valkoinen...Monesti työ minullakin sitten kaikkea muuta valmiina kuin se mikä alunperin oli aihe;)) En osaa maalaa ns. kuvasta kuvaan...vaan tuo maalaus kyllä moneenkin kertaa elää siinä tehdässä...;))
piti käydä välisä kyläilemässä ;-) mosaiikki on jotain jolla miu koristelis mielellään vaikka isonkin seinän ;-) -- Lasijutut (tiffany) on miulle liian vaikeita, mutta hyvä siu, kaikenlainen näppäryys on hyvää elämässä
mutta tuo olikin brittiläinen tutkimus...mitäpä ne tietää palstalaisten onnellisuudesta?
:)
kun oppii sivuuttamaan pikku murheet ja ulkoapäin tulevat huolet lopettavat vainoamisensa. (Kuinka paljon itsestä riippumattomia huolia loppujen lopuksi on?) 55 vuoden ikä saattaa olla monella ajankohta, jolloin huolet päästävät otteensa ihmisestä tai ihminen päästää oman otteensa huolistaan. Joillakin se ajoittuu aikaisempaan ajankohtaan, joillakin myöhempään.
Jokaisen elämässä löytyy aihetta onnellisuuteen, kunhan vain keskittyy oleelliseen. Niin kauan kun vertaa omaa elämää muiden elämään ja vaatii, että kaikilla muillakin menee yhtä huonosti kuin itsellä, niin ihan varmasti ei ole onnellinen. Se kateus, se kateus! Monen kohdalla se on ainut este onnellisuuden kokemukselle ja omasta elämästä nauttimiselle.
Kohdallani asteettainen työelämästä vetäytyminen 53v -> 57v merkitsi samalla haasteiden ja niin myös onnistumisen ilojen vähenemistä.
Onnellisuus on käsitteistössäni hyvin voimakas ilmaisu ja voi esiintyä vain hetkittäin.
Käytän mieluummin "termiä tyytyväisyys" ja se todella lisääntyi mainitsemanani ajanjaksona.
Vähäisempi riippuvuus ulkoisista tekijöistä ja lisääntynyt oman elämän hallinta siihen liittyvine mahdollisuuksineen mielijohteiden toteutukseen ovat kai minulle avainasioita.
Tärkeimmät asiat tyytyväisyydessäni ovat aika ja energia parisuhteen sekä terveyden ja kunnon hoitamiseen.
Nuorempana oli enemmän haasteita ja onnistumisten antamia onnen hetkiä.
Toisaalta oli myös sellaisia takaiskuja jotka nykyisestä, tasaisesta elämästä puuttuvat.
Kun ei odota kohtuuttomia niin vähäänkin voi olla tyytyväinen.
Taas näitä typeriä tutkimuksia jossa jokin asia on otettu irrallisena ihmisen elämän kokonaisuudesta. Ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa niin moni tekijä, eikä sitä voida selittää miten se alkaa, loppuu tai kestää. Keski-ikäinen joutuu tyytymään kohtaloonsa ja tämä ehkä joidenkin mielestä näyttää siltä, että viisvitonen on onnellinen, kun painelee Lapin rauhaan nauttimaan elämästään. Tosiasiassa hän lähtee epätoivoisena hakemaan nuoruuden lähdettä löytääkseen Kaamasen tieltä sen Jounin, joka myy sitä poronsarvesta tehtyä potenssilääkettä ja mistä lie jäkälistä tehtyä nuoruuden eliksiiriä.
olen käynyt Lapissa kymmenkunta kertaa, enkä ole mitään Jounia enkä Aslakkeja sieltä etsinyt.
Toinen vain nauttii luonnon rauhasta ja erityisesti Lapin luonnosta.
Mitä ikkäämpi sitä tyytymättömämpi ja katkeroituneempi ihminen. Sitä pahempi tapaus mitä enemmän näyttää muorilta jo viiskymppisenä. Miehet pysyy nuorekkaampina ja leikkimielisimpinä pidempään mutta miksi naisesta tulee jo niin varhain muorimainen vittuilija? Miksi kuvittelet jonkun olevan juuri epätoivoinen jos haluaa löytää itsensä vaikka hakemalla rauhaa? Jos koko elämä on ollut suorittamista ja toisten haaveiden täyttämistä niin johan on aikakin joskus päästä omaan rauhaankin niin ettei kukaan ole vaatimassa yhtään mitään. Näen heti kenellä yli viiskymppisellä naisella ei ole miestä, on se niin vittumaisen näköinen ämmä ja vittuilee ihan kaikille jos ei ole kiinnostunut hänen lapsenlapsistaan mistä jaksaa jaarata tuntikausia. Sellainen kuvatus elää vain lastensa perheen kautta ja mitään muuta elämää ei ole kun kukaan ei sellaista siedä. Olen nähnyt kaikkea muuta kuin tuollainen tutkimus antaa ymmärtää et kyllä ne ovat ihan humpuukia tai jos niillä koitettaisiin ohjata edes yli viiskymppiset tuntemaan itsensä onnellisiksi niin sehän helpottaisi meitä nuorempia edes hieman.
Tuon suuntaista olen itsekin ajatellut, mutta eihän sellaista sovi ääneen sanoa. Minun silmään pistää kurjuuden pakko, jota edellytetään, jos haluaa kuulua ikäistensä joukkoon. Varsinkaan naisporukassa ei ole soveliasta erottua. Syyksi oletan naisiin iskostetun keskinäisen kilpailun toveruuden sijaan, ja kovimmat kilpailijat kieltävät kilpailevansa. Kun joku on kisansa suosiolla luovuttanut, niin hän "Niskavuoren vanhan emännän ikitiedolla" velvoittaa muutkin naiset soveliaasti vanhoiksi haaskoiksi, josta poikkeaminen rangaistaan merkitsevillä eleillä ja pahimmillaan hutsuksi leimaamisella.
Heh, mitäs mä sitten 25:sena sieltä hain kun silloin oli poika ystäväkin mukana.
Kyllä se on niin että Lappi vie toiset ihmiset ja toisia ei.
Ja minä kuulun niihin jotka jo nuorena on sinne sydämensä jättäneet :))
tutkimuksista. Otanpa kuitenkin leikisti tosissani koska tuntuu mukavalta ajatella kaiken kivan olevan vielä edessä. Kun ei mene huonosti nytkään, niin miksiköhän tämä elo tästä vielä muuttuukaan ;)))
henkinen tilanne seestyy, mutta entäpä fyysinen tilanne...
Olen aika kyllästynyt kaikenlaisiin "tutkimuksiin" - välillä saa syödä sitä ja tätä - äkkiä huomataankin, että juuri päinvastoinhan asia on. Oma järkikulta varmaankin ratkoo ja oma keho viestittää, mikä on hyväksi ja mikä ei. Aloittajaa en nyt siis mollaa, vaan noita ikiaikaisten ja alati kelkkaansa kääntävien tutkimusten tekijöitä! He vain sekoittavat herkkien ihmisten päät!!!
ja miettiä, onko siinä itua, ja koskeeko se nimenomaan sinua. Vinkkejä kannattaa tietenkin ottaa siltä ja täältä. Kyllä niissä tutkimuksissa aina jotain jujuakin on. Kaikkia ohjeita ei tietenkään kannata ottaa omikseen. Jos verenpaine on matala, voi syödä suolaa ja juoda kahvia huoletta. Jos ei ole diabeetikko ja vatsakas, niin voi syödä makeita hedelmiä. Jos liikkuu tarpeeksi, voi syödä enemmän kuin sohvaperunat. Jos vielä tässä iässä kolesterolien välinen suhde on hyvä, ja huono kolesteroli on matalalla tasolla, niin omia ruokailutottumuksiaan ei tarvitse muuttaa kolesterolipotilaiden perässä pelkästä myötätunnosta. Näin minä ajattelen, enkä näe uusissa tutkimuksissa mitään ongelmaa.
Jos geenistö on toisin päättänyt niin elintavoillakaan ei voi vaikuttaa tulokseen.
Ainakaan kohtuuden puitteissa.
Läheiseni oli perusterve.
Elintavat olivat erittäin terveelliset.
Ei koskaan tupakkaa ja alkoholia harvoin ja erittäin pienissä määrin. Enimmillään lasillinen viiniä tai vajaa 0,33-pullollinen siideriä.
Paino vakio 52kg / 164cm.
Ulkoilua, liikuntaa, alhainen leposyke yms.
Kuitenkin jossain kaukana, sekavassa sukutaustassa piili geeni joka yllättäen ilmaisi itsensä 52-vuotiaalle ihmiselle joka ei ollut sairastanut nuhakuumettakaan ainakaan 15-vuoteen.
Itse olin korventanut tupakkaa posket klommolla, pitänyt osaltani huolen valtion alkoholiverotuloista ja ollut liikuntaa harrastamatta 38-vuotta.
Seurauksena rutka verenpaine- ja kolestrolilääkitys.
Puolen vuoden elämäntapamuutosten ja liikunnan aloituksen jälkeen arvoni olivat erinomaiset ilman lääkitystäkin.
Ja ovat pysyneet jo 6-vuotta.
En halua väittää etteivätkö elämäntavat ja tilanteen vaatimat toimenpiteet ole hyödyllisiä mutta jos kortit on aikanaan epäoikeudenmukaisesti jaettu niin ei sille hittojakaan mahda!