Kertokaa kokemuksia Jyväskylän synnäristä? Ja siis mielellään niitä ihan tuoreita kokemuksia, eikä viiden tai kymmenen vuoden takaisia... Itse olen pian menossa testaamaan paikan, mutta olisi mukava kuulla vähän jo etukäteen mitä olisi tulossa. Onko ollut ruuhkaa? Henkilökunta millaista? Niin ja miten lävistyksiin on suhtauduttu synnyttämään mentäessä?? Miten kivunlievitys? Onko saanut kaikkea ja riittävästi vai onko vain annettu synnyttäjän "odottaa" ja kärsiä?
Jyväskylän synnäri
Petma
35
3106
Vastaukset
- OnnellinenÄiti
Itse kävin pyöräyttämässä viime joulukuussa pienen tyttö vauvan. :) Kun mentiin synnärille illalla joskus 10 aikoihin, laitettiin minut käyrille n. 30 minuutiksi. Tuona aikana kukaan ei käynyt katsomassa minua. Sitten laitettiin peräruiske, menin suihkuun ja vaihdoin ihanat sairaala vaatteet päälleni. Minut vietiin lepohuoneeseen odottelemaan kunnon supistuksia. Pyysin kipulääkettä ja sain kipupiikin. Yön vietin ilman että kukaan kävi katsomassa. Aamulla sain toisen kipupiikin. Sitten odottelin melkein koko päivän itsekseni. Jossain vaiheessa laittoivat uudestaan käyrille. Supistukset olivat tässä vaiheessa erittäin kivuliaat, mutta kivunlievitystä en saanut. Illalla joskus 19 aikaan minut siirrettiin sitten kävellen synnytyssaliin. Matka kesti hetken vaikka sali oli n. 20m päässä koska supistuksia tuli kokoajan. Salissa pyysin epiduraalia jota minulle ei annettu. Kehottivat ottamaan kohdunkaulan puudutteen. Otin ja kivut jostain syystä pahenivat entisestään. En edelleenkään saanut epiduraalia. Hoitaja lähti huoneesta ja sanoi, että soita kelloa kun alkaa työnnättämään.. Kivut olivat kauheat jossain vaiheessa ja soitin kelloa ja vaadin epiduraalia. Hoitaja sanoi, että lääkäri on toisessa päässä taloa, eikä nyt pääse tulemaan.. Hoitaja lähti taas ja pyysi soittamaan kelloa kun alkaa työnnättää. Muutaman minuutin päästä supistukset loppuivat kokonaan. Soitin kelloa paniikissa, että onko vauvalle tapahtunut jotain. Hoitaja laittoi tipan kautta joka siis oli laitettu jo aikaisemmin, supistuksia kiihdyttävää lääkettä. Ja johan tuli supistukset!! Sattui niin maan perkeleesti. Tunnin työnsin tyttöä pihalle ja sitten sydänäänet laski tytöllä ja tyttö avitettiin imukupilla ulos. Kaikki oli tytöllä kuitenkin hyvin. Ehkä näin toimitaan joka synnärillä, mutta pieni paskan maku jäi kyllä suuhun tuosta henkilökunnan toiminnasta.. Mutta onnea synnytykseen sinulle ja toivottavasti sinun kokemuksesi on "miellyttävämpi" kuin minun :)
- 2*äiti
ilmeisesti toi vanha kääkkä on edelleen siellä...itse synnytin 06 ja 07 esikoisen kans meni ok imukupilla(sain epiduraalin) ja toisella oli sitten toi vanha nainen joka ei suostunut epiduraaliin ja oli muutenkin v-mäinen...nyt kun on kolmas suunnitelmissa ja tämän jutun näin niin kieltämättä pelottaa...eli hyvät on kokemukset jos kätilönä ei ole tämä ilkeä "mummeliini". harmikseni esikoinen joutui teholle ja sielläkin on muutama hoitaja aika inhottava en saanut omaa lastani pitää sylissä kun herättäisin muka hänet :( se tuntui kurjalta.mutta osastolla olivat ihania kun eivät laita "lapsetonta" ja "lapsellista" samaan huoneeseen.
- JkLäiti
2*äiti kirjoitti:
ilmeisesti toi vanha kääkkä on edelleen siellä...itse synnytin 06 ja 07 esikoisen kans meni ok imukupilla(sain epiduraalin) ja toisella oli sitten toi vanha nainen joka ei suostunut epiduraaliin ja oli muutenkin v-mäinen...nyt kun on kolmas suunnitelmissa ja tämän jutun näin niin kieltämättä pelottaa...eli hyvät on kokemukset jos kätilönä ei ole tämä ilkeä "mummeliini". harmikseni esikoinen joutui teholle ja sielläkin on muutama hoitaja aika inhottava en saanut omaa lastani pitää sylissä kun herättäisin muka hänet :( se tuntui kurjalta.mutta osastolla olivat ihania kun eivät laita "lapsetonta" ja "lapsellista" samaan huoneeseen.
Mikä sen vanhan kääkän nimi on? Olen menossa tammikuussa ja haluaisin pyytää ajoissa jotain toista jos se sattuu kohdalle.
Olen hyvin temperamenttinen luonne itse, joten en haluaisi hukata siinä tilanteessa energiaa tappelemiseen jonkun kääkän kanssa.
Voi kyllä tavarat lennellä jos käy kätilö poikkiteloin.
- jyväskyläinen2
Synnytin esikoiseni Jyväskylässä huhtikuussa. Synnytys alkoi illalla lapsivesien menolla ja soitin, että milloin pitää/saa tulla. Sanoivat, että jos kivuilta pystyn olemaan niin aamulla pitää tulla ainakin käymään. Yön aikana supistukset sitten kiihtyivätkin ja menin aamulla osastolle. Pääsin heti käyrille ja tutkittavaksi. Siinä vaiheessa kohdunsuun ei ollut vielä juurikaan avautunut, joten ehdottivat kotiin lähtöä. Suostuin ja kätilö lähti varmistamaan "kotiutuslupaa" vielä lääkäriltä. Jostain syystä luvan kysyminen kesti 1,5h (jonka odotimme miehen kanssa vastaanottohuoneessa)
Tänä aikana supistukset lähtivät kunnoilla käyntiin ja en halunnutkaan enää kotiin. Kätilö ehdotti, että kävisimme kuitenkin miehen kanssa vähän kävelemässä ennen kun kirjaavat minut varsinaisesti sisään. Kävimme tunnin verran ulkoilemassa, mutta sitten kivut yltyivät niin koviksi etten enää halunnut olla seisaallaan. Menimme takaisin synnärille. Jouduimme osottamaan ensin käytävällä n. tunnin ja sitten vielä "olohuoneessa" (siis käytävän se kohta missä tv ja kiikkutuoleja jne.) toisen tunnin ennen kuin kätilö ehti tulla ottamaan vastaan. Siinä vaiheessa kivut oli niin kovia, että olin supistusten aikana lattialla kontalleen.
Kätilö tuli ja ehfdotti lihakseen pistettävää kipulääkettä ja lepohuonetta. Suostuin (tässä vaiheessa olisin suostunut varmaan mihin tahansa mikä helpottaa kipua). Kipupiikin jälkeeen vointi tasaanti ja olin lepohuoneessa 3 tuntia ilman että kukaan kävi katsomassa. Sitten soitin soittokelloa (huolestuin kun vauva ei juuri liikkunut tänä aikana. Kätilö tuli käymään ja lupasi tulla kohta ottamaan käyrää. Hän tuli noin puolen tunnin päästä ja otti käyrää, sekä tutki kohdunsuun tilanteen. Yllättäen olinkin jo 6 senttiä auki. Tässä vaiheessa kätilö kysyi haluaisinko jotain kivunlievitystä. Sovimme kohdunkaulanpuudutteesta. Kätilö lupasi sen heti kun pääsisin synnytyssaliin.
Sitten kätilö pyysi taas vastaanotto huoneeseen, jossa sain peräruiskeen ja sairaalan vaatteet. Sekä kävin suihkussa. Tänä aikana supistukset tihenivät ja voimistuivat tosi paljon ja vaadin jo kiirehtimään kohdunkaulan puudutusta. Kätilö saattoi minut saliin ja kertoi, että heillä on vuoronvaihto. Uusi kätilö tuli nopeasti, mutta sanoi että en saa puudutusta ennen kuin on otettu käyrää ainakin muutaman supistuksen yli. Olin käyrillä taas hetken ja lääkäri tuli laittamaan puudutuksen. Kun lääkäri tutki ennen puudutuksen laittoa niin hän sanoi ettrei puudutusta pysty laittamaan, kun olen jo kokonaan auki. Onneksi supistuksetkin loivenivat tosi paljon tässä vaiheessa. Kätilö jätti meidät taas kahden miehen kanssa ja käski soittaa kelloa, kun alkaa ponnistuttaa. Olimme miehen kanssa kahden vartin verran, kunnes ponnistusvaihe alkoi. Kätilö kävi neuvomassa ponnistamisen ja jätti sitten meidät kahden miehen kanssa "harjoittelemaan" (olin tässä vaiheessa kyljelläni). Hän tuli taas vartin päästä takaisin ja yllättyi kuinka hyvin vauva oli laskeutunut niin hyvin (oli ponnistusvaiheen alussa vielä tosi ylhäällä).
Sitten hän käski ponnnistamaan puoli-istuvaan asentoon (ponnistusasennosta ei siis neuvoteltu ja en tiedä olisikokaan minusta ollut mihinkään muuhun asentoon). Vaikka olin laittanut toivelappuun etten halua epparia, niin kätilö kuitenkin leikkasi pienen epparin. Vauva syntyi n.40 min. ponnistamisen jälkeen. Sain vauvan heti kainaloon ja pääsin imettämään häntä noin tunnin iässä. Sitten kätilö otti vauvan punnittavaksi, pestäväksi jne. (mies ei saanut pestä tai pukea vauvaa, vaikka olisi halunnut), oli kuulemma niin kylmää salissa. Itse kävin suihkussa.
Jälkikäteen kuulin että ko. päivä oli ollut synnärillä tosi kiireineen. Jos vauvamme olisi synytynyt tuntia aikaisemmin, niin en olisi päässyt saliin, vaan olisin joutunut ponnistamaan lepohuoneessa.
Osastolla oli myös ruuhkaa. Hoitajat oli kiireisia, mutta neuvoivat kyllä aina kun pyysi ja olivat ihan ystävällisiä. Ruoka oli tyypillistä laitosruokaa (siis ihan syötävää, mutta mautonta). Ruoka-ajoista oltiin tarkkoja eli jos ei hakenut ruokaa silloin kun tarjoilu oli niin jäi ilman. Mitään välipalajääkaappia tms. ei ollut.- odd
ei ole kyllä mitään mieltäylentävää kuultavaa. itse vähän ihmettelen sitä, et jyväskylän kokoisessa paikassa on vain 5 kätilöä vuorossaan ja synnytyssalejakin on hyvin vähän. Pitää tosissaan toivoa et synnytän sellaisena ajankohtana, et muita ei synnärille ole.
- 2kk tyttö
odd kirjoitti:
ei ole kyllä mitään mieltäylentävää kuultavaa. itse vähän ihmettelen sitä, et jyväskylän kokoisessa paikassa on vain 5 kätilöä vuorossaan ja synnytyssalejakin on hyvin vähän. Pitää tosissaan toivoa et synnytän sellaisena ajankohtana, et muita ei synnärille ole.
mä olin tässä kesällä eräänä kiireisimmistä viikonlopuista yliaikakäynnistyksessä pari päivää osastolla ja sit saman verran lapsen kanssa, yht 5 päivää tuli vietettyä. Kokonaisuutena tykkäsin vaikka synnytys kesti ja sain pienen komplikaation toisaalle kuin alakertaan. sekä osaston kätilöt että salissa oli mukavia, ja lääkäri oli ihanan suora ja mukava. Epiduraalin laittanut nuori mies anestesiologi oli hyvä ellei loistava, ei sattunut yhtään ja jalat toimi yms lihakset tuntui. Ainoa miinus oli ettei kukaan kmuistanut kertoa miten tuota lasta hoidetaan, kuinka usein vaihdetaan vaippoja tms. kaulan poimujen puhdistuksista. Huoneet oli mukavia, parvekekin. Ruoka oli hyvää. myös imetysneuvoja olisin kaivannut lisää.
- ÄitijaTytär
2kk tyttö kirjoitti:
mä olin tässä kesällä eräänä kiireisimmistä viikonlopuista yliaikakäynnistyksessä pari päivää osastolla ja sit saman verran lapsen kanssa, yht 5 päivää tuli vietettyä. Kokonaisuutena tykkäsin vaikka synnytys kesti ja sain pienen komplikaation toisaalle kuin alakertaan. sekä osaston kätilöt että salissa oli mukavia, ja lääkäri oli ihanan suora ja mukava. Epiduraalin laittanut nuori mies anestesiologi oli hyvä ellei loistava, ei sattunut yhtään ja jalat toimi yms lihakset tuntui. Ainoa miinus oli ettei kukaan kmuistanut kertoa miten tuota lasta hoidetaan, kuinka usein vaihdetaan vaippoja tms. kaulan poimujen puhdistuksista. Huoneet oli mukavia, parvekekin. Ruoka oli hyvää. myös imetysneuvoja olisin kaivannut lisää.
Mut siellä osastollahan on joka huoneessa sellanen vihkonen missä on kerrottu juurta jaksain mitä vauvalle "pitää tehdä".. Vaippojen vaihdosta navan puhdistukseen. Itsekkin tosin sain vihkon käsiini vasta kotiinlähtö päivänä kun huonekaveri teki lähtöä kotiin ja kysyi sitten että sainko ollenkaan luettavakseni sitä vihkoa. Kun luuli, että molemmille on omat.. :/ Lukasin vihkon sitten nopeasti läpi ja olisin toivonut, että olisin saanut lukea sen himppa aiemmin..
- K-SKS synnyttänyt x2
Itselläni ensimmäinen synnytys Jyväskylässä oli positiivinen kokemus. Synnytys käynnistyi lapsivedenmenolla ja eteni melko nopeasti. Kipupiikin ja epiduraalin sain heti kun pyysin, tosin se ei vaikuttanut millään tavalla. Ponnistin yhteensä 48 minuuttia ja välillä ajattelin, että on ihme jos tästä selviän. Kahden kätilön ja episiotomian avulla sain kuitenkin pikkuiseni maailmaan. Kätilömme oli noin 30-vuotias ja aivan ihana. Sai minut ponnistusvaiheessakin nauramaan ja heittämään vitsiä. En tuntenut oloani epävarmaksi ensisynnyttäjänä. Mies sai kunnian erottaa lapsi äidistään omaksi yksilöksi leikkaamalla napanuoran ja pääsi pesuihin ja punnituksiin mukaan.
Toinen synnytys oli myöskin melko nopea, kesto noin 4 h yhteensä. Kohdunkaulanpuudutus laitettiin kun jotain apua kipuun pyysin. Kätilö oli melko vanha ja niin v-mäinen sekä minua että miestäni kohtaan. Meidän kysymyksiin hän ei vaivautunut vastaamaan mitään. Kun sanoin hänelle, että "vauva syntyy kohta", hän ei uskonut minua vaan lähti pois salista ja käski soittaa kelloa. Parin supistuksen jälkeen mieheni soitti jo paniikissa kelloa ja kun kätilö suvaitsi tulla paikalle, pää näkyi jo. Tokaisipa siihen että "ohhoh, oletpa ripeä tyttö". Ponnistusvaiheeksi merkittiin 1 min, vaikka tuskin kesti sitäkään. Napanuoran kätilö katkaisi itse nopeasti eikä edes tarjonnut miehelleni mahdollisuutta.
Siskoni synnytti viime syksynä ja onnekseen sai saman kätilön kun minä ensimmäisessä synnytyksessäni. Se kätilö oli kyllä niin mahtava, juuri oikealla alalla! Harmi kun tuo kätilö ei taida jaksaa työskennellä 24/7 :D
Jommalla kummalla kerralla jouduimme hetken odottelemaan saliin pääsyä, mutta ei kuitenkaan kovin kauaa. Lävistyksiin ei ole puututtu minun kohdalla, en sitten tiedä muista. Eli kokemuksia on sekä positiivisia ja negatiivisia, menisin kuitenkin milloin vaan uudestaan!- odd
ainakin siinä vihkosessa, joka jaettiin sellaisessa lauantain infotilaisuudessa lukee, että ottakaa lävistyskorut ja muutkin korut pois ennen synnärille tuloa..muuta en tiedä sanoa.
Ja kiva kuulla, että positiivisiakin kokemuksia löytyy!
- äääiittii
Marraskuussa 2008. Ei ollut ruuhkaa, mutta odoteltiin silti käytävällä pari tuntia kun tutkiva lääkäri oli leikkaamassa tulevaa huonetoveriani.
Käynnistyksen jälkeen oli kätilöillä vaihto, eikä minua tainnut kukaan muistaa sen jälkeen, odottelin huoneessani yksin.
Soitin kelloa kun alkoi olla tuskaista ja sain heti kipupiikin vaikka en ollut kuulema yhtään auki.
Seuraavaksi soitinkin jo kelloa 20min kuluttua ja vaadin epiduraalia, mutta kätilö onneksi tulkitsi puhinani oikein ja minulla olikin jo työntämisen tarve, joten hän kärräsi minut sängyllä saliin.
Kätilö siellä oli töykeä kääkkä jha mukana noviisi opiskelija, kääkkä suostui pitkin hampain pyyntööni että lääkäriä voisi kysyä, josko saisin toivomani pudendaalipuudutuksen. Se oli ainoa asia mitä toivoin ja sain sen.
Loppu meni hienosti ja poika syntyi 20min kuuttua. En tuntenut kipua mutta työntämisen kuitenkin.
Nyt kesällä on kuulema ollut aika hurjia kokemuksia ihmisillä, on ollut ruuhkaa.
Itse menen uudestaan taas talvella... :)- cnö
Tuo kipupiikin käyttöinnokkuus hieman huolettaa.. Onneksi en ole itse menossa Jyväskylään synnyttämään. Tavallaan se kertoo ehkä juuri siitä, että kätilöt eivät kerkiä auttamaan ja tukemaan kivunhallinnassa.
- ed
cnö kirjoitti:
Tuo kipupiikin käyttöinnokkuus hieman huolettaa.. Onneksi en ole itse menossa Jyväskylään synnyttämään. Tavallaan se kertoo ehkä juuri siitä, että kätilöt eivät kerkiä auttamaan ja tukemaan kivunhallinnassa.
Ei niillä tosiaa ollut aikaa tai halua tukea synnytäjää. Kipupiikistä meni ainakin minulla pää ihan sekaisin, en ota sitä toistamiseen.
- synnytin
Minulle jäi positiivinen kuva.synnytys sujui hyvin.Kivunlievitystä tarjottiin moneen kertaan.
pärjäsin kuitenkin kuuman suihkun avulla jossa kätilö kävi välillä katsomassa,tosin en tiedä kuinka usein,kun oli ajantaju aikalailla kadonnut.
Ponnistusvaiheessa kyseltiin toiveita asennon suhteen ja kätilö neuvoi löytämään hyvän asennon.
Isä sai leikata napanuoran ja auttaa kätilöä punnitsemaan jne.
Aamupalaa tuotiin ja sitten pääsin suihkuun johon opiskelija tuli mukaan katsomaan että pysyn pystyssä jne.
Osastolla oli ihana henkilökunta,neuvoivat imetyksessä paljon ja muussakin ja varsinkin kun tajuaa itsekin kysyä.
Varmasti heillä oli kiire mutta eivät näyttäneet sitä,ammattitaitoista väkeä.
Ruoka oli hyvää mutta oli oltava nopea että hakee annoksen ettei jää ilman kun taisi olla vain puoli tuntia aikaa ja siinä on muutakin touhua kun imettää ym.Yöllä iski kauhea nälkä,niin sanoivat että kun pyytää niin kyllä yöpalaa saa,ei tarvitse nälässä olla.- fhlo
Hienoa, että kohdallasi kaikki meni hyvin. Kyllä kätilöinä toimii oikeasti ihania naisia, joilla on piilossa työvaatteiden alla valkoiset siivet.
Mutta sitten on se toinen ääripää.. Mutta niinhän joka työpaikassa/alalla on.
- toivotonsynnyttäjä
Vastaan aika lyhyesti. En ollut tyytyväinen oxynorm-piikkiin joka annetaan ilokaasun tilalle. Sen aikana kerkesin avautua niin paljon, etten voinut saada epiduraalia ja loppuvaihe ilman kivunlievitystä oli yhtä tuskaa, en ymmärrä miten selvisin siitä! Salit oli kaikki täynnä, onneksi pääsin ennen kuin tuli "ruuhkaa". Kuulemma porukkaa odotteli vastaanotossa kun kaikki salit ja tutkimushuoneet oli varattu. Kätilö oli paikalla vain loppuvaiheessa ja tuli muutoin vai nappia mainalla vilkaisemaan oven suusta. Lääkäri puhui puhelimeen samalla kun käänsi vauvaa joka oli sisälläni. Tuntui aika paskamaiselle.. se lääkäri nimenomaan.. yritti laittaa puudutuksia kun olin täysin auki ja ei siitä seurannut muuta kuin lisää tuskaa.. ensi kerralla kun menen sinne pitää olla vähän sana valmiimpana!
- fhlo
..niin tai itse valmistautuneempi..?
- daria
fhlo kirjoitti:
..niin tai itse valmistautuneempi..?
Sain tytön suunnitellulla sektiolla elokuussa.
Leikkaus onnistui hyvin ja oli kivuton, kauheinta oli kanyylin laitto käteen.
Olin jo 5 tunnin päästä jaloillani ja pääsin parin päivän päästä kotiin.
Kätilöt olivat sitten jotain aivan muuta...
Minullekaan ei kerrottu, että osastolla pitää hoitaa vauva koko ajan itse, vaan sain paheksuvia kommentteja ja mulkoiluja kun vein tytön kansliaan välillä.
Tajusin lukea sen vihkosen myös kotiinlähtöpäivänä, kukaan ei neuvonut lapsen hoidossa mitenkään.
Paha juttu oli myös tupakalla ja kanttiinissa käynti, vauvan kanssa olisi pitänyt ilmeisesti olla 24/7 huoneessa.
Halusin kotiin, mutta en siihen lupaa saanut vasta kuin yksi ainoa ystävällinen kätilö päästi minut lääkärin puheille, joka sitten antoi kotiinlähtöluvan.
Ruoka oli ihan järkyttävän pahaa, en syönyt koko aikana kun pari leipää (sen jälkeen kun erehdyin yhden lounaan syömään..).
Eli muistakaa:
-älä käy tupakalla
-älä käy kanttiinissa
-muista syödä tai keittäjätäti tulee kiljumaan huoneesi ovelle
-hoida lapsi koko ajan itse
-vieraita ei saa käydä
-älä parane liian nopeasti
-älä paina soittokelloa
-muista kaivaa opaskirjanen esiin jostain
-vaikka olisit jo kotiinlähtökunnossa, tulee sinun mädätä osastolla vaikka kuukausi jos lapsi ei pääse kotiin
-jos masennut tai sinulle tulee jokin ongelma, älä puhu siitä kätilöille
-älä pyydä kipulääkettä enempää kuin tarjotaan
Tässä pikku vinkkejä mitä kannattaa tehdä, että saat lapsesi sairaalasta mukaasi, minä en saanut. - toivotonsynnyttäjä
daria kirjoitti:
Sain tytön suunnitellulla sektiolla elokuussa.
Leikkaus onnistui hyvin ja oli kivuton, kauheinta oli kanyylin laitto käteen.
Olin jo 5 tunnin päästä jaloillani ja pääsin parin päivän päästä kotiin.
Kätilöt olivat sitten jotain aivan muuta...
Minullekaan ei kerrottu, että osastolla pitää hoitaa vauva koko ajan itse, vaan sain paheksuvia kommentteja ja mulkoiluja kun vein tytön kansliaan välillä.
Tajusin lukea sen vihkosen myös kotiinlähtöpäivänä, kukaan ei neuvonut lapsen hoidossa mitenkään.
Paha juttu oli myös tupakalla ja kanttiinissa käynti, vauvan kanssa olisi pitänyt ilmeisesti olla 24/7 huoneessa.
Halusin kotiin, mutta en siihen lupaa saanut vasta kuin yksi ainoa ystävällinen kätilö päästi minut lääkärin puheille, joka sitten antoi kotiinlähtöluvan.
Ruoka oli ihan järkyttävän pahaa, en syönyt koko aikana kun pari leipää (sen jälkeen kun erehdyin yhden lounaan syömään..).
Eli muistakaa:
-älä käy tupakalla
-älä käy kanttiinissa
-muista syödä tai keittäjätäti tulee kiljumaan huoneesi ovelle
-hoida lapsi koko ajan itse
-vieraita ei saa käydä
-älä parane liian nopeasti
-älä paina soittokelloa
-muista kaivaa opaskirjanen esiin jostain
-vaikka olisit jo kotiinlähtökunnossa, tulee sinun mädätä osastolla vaikka kuukausi jos lapsi ei pääse kotiin
-jos masennut tai sinulle tulee jokin ongelma, älä puhu siitä kätilöille
-älä pyydä kipulääkettä enempää kuin tarjotaan
Tässä pikku vinkkejä mitä kannattaa tehdä, että saat lapsesi sairaalasta mukaasi, minä en saanut.Siis toi kipulääke asia oli kanssa :D ne katso siinä kanttiinissa aina kummasti ja epäilevästi suhtautuivat kun tulin kysymään särkylääkkeitä. Mulle oli sentään episitomiakin tehty ja kaikki niin olis ollut ihan jees olla kivuitta. Hyvä kun ei nauraa voinut eikä istua. Omat buranat mukaan niin saa napata millon alkaa sattua ilman että ollaan kattomassa kieroon.. siis tietty hyvä, että vähän valvovat, mutta joku järki silti.. ei tarvii katsoa kuin jotain narkkaria kun käy pyytää buranaa :P
- daria
toivotonsynnyttäjä kirjoitti:
Siis toi kipulääke asia oli kanssa :D ne katso siinä kanttiinissa aina kummasti ja epäilevästi suhtautuivat kun tulin kysymään särkylääkkeitä. Mulle oli sentään episitomiakin tehty ja kaikki niin olis ollut ihan jees olla kivuitta. Hyvä kun ei nauraa voinut eikä istua. Omat buranat mukaan niin saa napata millon alkaa sattua ilman että ollaan kattomassa kieroon.. siis tietty hyvä, että vähän valvovat, mutta joku järki silti.. ei tarvii katsoa kuin jotain narkkaria kun käy pyytää buranaa :P
omia lääkkeitä mukaan.
Olen satavarma, että ainakin yksityishuoneissa on kamerat ja että kätilöt kävivät tonkimassa kaappini sillä aikaa, kun olin sektiossa (kun avain jne.piti jättää pois, niin maireasti lupasivat, että se on heillä varmassa tallessa..).
Mistä muuten olisivat tienneet tupakka-askien määrän, joita minulla oli laukussani mukana, kun tupakalla käynnistä nousi niin hirveä metakka..?
Ei siis omia lääkkeitä mukaan, voit olla vaikka narkkari, jos tarvitset buranaa! - Jkl:n synnyttäjä
daria kirjoitti:
omia lääkkeitä mukaan.
Olen satavarma, että ainakin yksityishuoneissa on kamerat ja että kätilöt kävivät tonkimassa kaappini sillä aikaa, kun olin sektiossa (kun avain jne.piti jättää pois, niin maireasti lupasivat, että se on heillä varmassa tallessa..).
Mistä muuten olisivat tienneet tupakka-askien määrän, joita minulla oli laukussani mukana, kun tupakalla käynnistä nousi niin hirveä metakka..?
Ei siis omia lääkkeitä mukaan, voit olla vaikka narkkari, jos tarvitset buranaa!Mulle tehtiin tuolla Jyväskylässä sektio pari viikkoa sitten, ja mulla oli mukana "kaiken varalta" omia lääkkeitä, niin Panacodia kuin Tramalliakin. =o) Eipä niille ollut tarvetta, sillä ainakin mä sain heti lääkettä kun pyysin sitä lisää. Sektion jälkeen saa Buranaa ja Panadolia tujumpiakin lääkkeitä tarvittaessa lisää. Nukahtamislääkettäkin sai helposti, jos siihen oli tarvetta. Mulla oli, kun olen niin huonouninen.
Kyseessä oli toinen synnytys, ja eka oli alatiesynnytys, joten nyt on kokemus kummastakin "tyylistä". Lapsen voi antaa hoitoon hoitajille yön ajaksi, ja käytin tuota oikeutta kahtena yönä. Suosittelen tuota lämpimästi jos olet väsynyt/kipeä. Eipä tuon sektion jälkeen olisi voinutkaan hoitaa vauvaa ensimmäisenä yönä, koska en voinut nostella/kanniskella vauvaa.
Tuo on totta, että hoitajat on kiireisiä ainakin öisin, sillä silloin henkilökuntaa on vähän. Itse kun olin jos toista kertaa synnärillä, en enää tarttenut heidän ohjaustansa/opastustansa niin paljon mm. imetyksen suhteen.
Tiivistetysti sanottuna, 2 viikon takainen sektio (tehty perätilan takia) oli ainakin 100 kertaa helpompi kokemus kuin 3 vuoden takainen alatiesynnytys. Sektio oli lähes kivuton kokemus, ja toipuminen oli huomattavasti nopeampaa. Haava on jo nyt täysin kivuton, vaikka leikkauksesta on aikaa alle 2 viikkoa! Muistan ko. operaation ainoastaan siitä että alavatsa on tunnoton arven kohdalta. =o) Alatiesynnytyksen jälkeen "alakerta" oli kipeä vielä 5 kk synnytyksen jälkeen, ja häntäluu pitkälti yli vuoden.
Tsemppiä kaikille synnytykseen menijöille!!! - boäiti
Jkl:n synnyttäjä kirjoitti:
Mulle tehtiin tuolla Jyväskylässä sektio pari viikkoa sitten, ja mulla oli mukana "kaiken varalta" omia lääkkeitä, niin Panacodia kuin Tramalliakin. =o) Eipä niille ollut tarvetta, sillä ainakin mä sain heti lääkettä kun pyysin sitä lisää. Sektion jälkeen saa Buranaa ja Panadolia tujumpiakin lääkkeitä tarvittaessa lisää. Nukahtamislääkettäkin sai helposti, jos siihen oli tarvetta. Mulla oli, kun olen niin huonouninen.
Kyseessä oli toinen synnytys, ja eka oli alatiesynnytys, joten nyt on kokemus kummastakin "tyylistä". Lapsen voi antaa hoitoon hoitajille yön ajaksi, ja käytin tuota oikeutta kahtena yönä. Suosittelen tuota lämpimästi jos olet väsynyt/kipeä. Eipä tuon sektion jälkeen olisi voinutkaan hoitaa vauvaa ensimmäisenä yönä, koska en voinut nostella/kanniskella vauvaa.
Tuo on totta, että hoitajat on kiireisiä ainakin öisin, sillä silloin henkilökuntaa on vähän. Itse kun olin jos toista kertaa synnärillä, en enää tarttenut heidän ohjaustansa/opastustansa niin paljon mm. imetyksen suhteen.
Tiivistetysti sanottuna, 2 viikon takainen sektio (tehty perätilan takia) oli ainakin 100 kertaa helpompi kokemus kuin 3 vuoden takainen alatiesynnytys. Sektio oli lähes kivuton kokemus, ja toipuminen oli huomattavasti nopeampaa. Haava on jo nyt täysin kivuton, vaikka leikkauksesta on aikaa alle 2 viikkoa! Muistan ko. operaation ainoastaan siitä että alavatsa on tunnoton arven kohdalta. =o) Alatiesynnytyksen jälkeen "alakerta" oli kipeä vielä 5 kk synnytyksen jälkeen, ja häntäluu pitkälti yli vuoden.
Tsemppiä kaikille synnytykseen menijöille!!!kävitkin HAL-poliklinikalla, jos sulla on noin vahvat lääkkeet olleet käytössä.
Miten olet voinut imettää vauvaasi, jos olet tramalia, panacodia ja unilääkkeitä jo sairaalassa syönyt?
Sulla on käynyt ilmiömäisen hyvä tuuri, että olet päässyt nyytti kainalossa kotiin, onnea siitä! - Jkl:n synnyttäjä
boäiti kirjoitti:
kävitkin HAL-poliklinikalla, jos sulla on noin vahvat lääkkeet olleet käytössä.
Miten olet voinut imettää vauvaasi, jos olet tramalia, panacodia ja unilääkkeitä jo sairaalassa syönyt?
Sulla on käynyt ilmiömäisen hyvä tuuri, että olet päässyt nyytti kainalossa kotiin, onnea siitä!Mulla oli mukana Panacodia ja Tramallia, mutta en tarvinnut niitä, joten en myöskään käyttänyt niitä. Olen kyllä tietoinen siitä että esim. nukahtamislääkkeen jälkeen ei saanut imettää 6 tuntiin, ja tuosta muistutteli myös sairaanhoitajatkin.
- äiti....
Jkl:n synnyttäjä kirjoitti:
Mulla oli mukana Panacodia ja Tramallia, mutta en tarvinnut niitä, joten en myöskään käyttänyt niitä. Olen kyllä tietoinen siitä että esim. nukahtamislääkkeen jälkeen ei saanut imettää 6 tuntiin, ja tuosta muistutteli myös sairaanhoitajatkin.
Jaa a mikän ei ole sitten muuttunut 13 vuoden aikana. Samaa töykeää kohtelua ja välinpitämättömyytä. Itseäni ei "arvostettu" kun jouduttiin sektioon 3 käynnistyksen jälkeen, silloin huonekaverini oli "kunigatar" kun oli ponnistellut lapsensa alateitse. Eikä huoneissa ollut mitään opastetta lapsen hoidosta mutta tälle "kunigattarelle" neuvottiin kädestä pitäen miten se hoito tapahtuu, itse tyhmänä odottelin vuoroani jota ei koskaan tullut. Onneksi on maalaisjärki ja ei ollut vaikeuksia hoidoissa. Tein ristinmerkkiä kun lähin ja sanoin että onneksi en tänne enää koskaan joudu tulemaan (olin jo 40v) kun sain ainokaiseni.
- odd
äiti.... kirjoitti:
Jaa a mikän ei ole sitten muuttunut 13 vuoden aikana. Samaa töykeää kohtelua ja välinpitämättömyytä. Itseäni ei "arvostettu" kun jouduttiin sektioon 3 käynnistyksen jälkeen, silloin huonekaverini oli "kunigatar" kun oli ponnistellut lapsensa alateitse. Eikä huoneissa ollut mitään opastetta lapsen hoidosta mutta tälle "kunigattarelle" neuvottiin kädestä pitäen miten se hoito tapahtuu, itse tyhmänä odottelin vuoroani jota ei koskaan tullut. Onneksi on maalaisjärki ja ei ollut vaikeuksia hoidoissa. Tein ristinmerkkiä kun lähin ja sanoin että onneksi en tänne enää koskaan joudu tulemaan (olin jo 40v) kun sain ainokaiseni.
Minä synnytin tuolla vajaa kaksi viikkoa sitten, ja kokemukset on vain positiiviisia. Tietysti välillä on osastolla kiirettä ja hetken joutui odottamaan mutta niinhän se menee miltei joka paikassa. Yövuoroissa on hurjan vähän porukkaa ja luulisi maalaisjärjellä ajattelevan ihmisen tajuavan että jos osasto on täynnä (44 äitiä vauvat) ja yövuorolaisia joku 5 henkilöä niin ei ihan sillä punaisella sekunnilla aina voi saada palvelua. Aikuisen ihmisen pitäisi osata odottaa. Muutenkin tuntuu että täällä kirjoittaneet ovat luulleet menevänsä johonkin täyshoitoon, missä kaikki tehdään puolesta ja omaa vauvaakaan ei tarvitse hoitaa. Minä sain apua aina kun kysyin, samoin kipulääkkeitä. Monesti se vaan on niin että sitä metsä vastaa, mitä sinne huudetaan. Jos käyttäydytte kun kusipäät ja olette töykeitä niin sellaista kohtelua yleensä saa sitten myös osakseen.
- äiti...
odd kirjoitti:
Minä synnytin tuolla vajaa kaksi viikkoa sitten, ja kokemukset on vain positiiviisia. Tietysti välillä on osastolla kiirettä ja hetken joutui odottamaan mutta niinhän se menee miltei joka paikassa. Yövuoroissa on hurjan vähän porukkaa ja luulisi maalaisjärjellä ajattelevan ihmisen tajuavan että jos osasto on täynnä (44 äitiä vauvat) ja yövuorolaisia joku 5 henkilöä niin ei ihan sillä punaisella sekunnilla aina voi saada palvelua. Aikuisen ihmisen pitäisi osata odottaa. Muutenkin tuntuu että täällä kirjoittaneet ovat luulleet menevänsä johonkin täyshoitoon, missä kaikki tehdään puolesta ja omaa vauvaakaan ei tarvitse hoitaa. Minä sain apua aina kun kysyin, samoin kipulääkkeitä. Monesti se vaan on niin että sitä metsä vastaa, mitä sinne huudetaan. Jos käyttäydytte kun kusipäät ja olette töykeitä niin sellaista kohtelua yleensä saa sitten myös osakseen.
Minä en koskaan odottanut mitään palveluja ja lapseni hoidin kokoajan ekaa vuorokautta lukuunottamatta itse. Kelloa en muista koskaan soittaneeni, ise sairaalassa työskentelevänä tiedän kyllä sairaalojen toiminnan. Mutta silloin eriarvoinen kotelu oli läpinäkyvää ei kaikilla mutta muutamilla hoitajilla. Työhön kun työhön leipääntyy mutta "asiakkaille" sitä ei tarvi näyttää.
- PLÖH!
daria kirjoitti:
Sain tytön suunnitellulla sektiolla elokuussa.
Leikkaus onnistui hyvin ja oli kivuton, kauheinta oli kanyylin laitto käteen.
Olin jo 5 tunnin päästä jaloillani ja pääsin parin päivän päästä kotiin.
Kätilöt olivat sitten jotain aivan muuta...
Minullekaan ei kerrottu, että osastolla pitää hoitaa vauva koko ajan itse, vaan sain paheksuvia kommentteja ja mulkoiluja kun vein tytön kansliaan välillä.
Tajusin lukea sen vihkosen myös kotiinlähtöpäivänä, kukaan ei neuvonut lapsen hoidossa mitenkään.
Paha juttu oli myös tupakalla ja kanttiinissa käynti, vauvan kanssa olisi pitänyt ilmeisesti olla 24/7 huoneessa.
Halusin kotiin, mutta en siihen lupaa saanut vasta kuin yksi ainoa ystävällinen kätilö päästi minut lääkärin puheille, joka sitten antoi kotiinlähtöluvan.
Ruoka oli ihan järkyttävän pahaa, en syönyt koko aikana kun pari leipää (sen jälkeen kun erehdyin yhden lounaan syömään..).
Eli muistakaa:
-älä käy tupakalla
-älä käy kanttiinissa
-muista syödä tai keittäjätäti tulee kiljumaan huoneesi ovelle
-hoida lapsi koko ajan itse
-vieraita ei saa käydä
-älä parane liian nopeasti
-älä paina soittokelloa
-muista kaivaa opaskirjanen esiin jostain
-vaikka olisit jo kotiinlähtökunnossa, tulee sinun mädätä osastolla vaikka kuukausi jos lapsi ei pääse kotiin
-jos masennut tai sinulle tulee jokin ongelma, älä puhu siitä kätilöille
-älä pyydä kipulääkettä enempää kuin tarjotaan
Tässä pikku vinkkejä mitä kannattaa tehdä, että saat lapsesi sairaalasta mukaasi, minä en saanut.Minusta on ihan ymmärrettävää ja fiksua, että siellä osastolla viipyy pidempään jos ei jaksa vielä itse hoitaa lastaan täysin. Eikä se ole moite, synnytyksestä toipuminen on yksilöllistä, mutta jos ei jaksa hoitaa lasta niin kuka vastuullinen ihminen sellaisen kotio päästää? Puhumattakaan siitä, jos jaksaisi, mut ei vaan koko ajan huvittaisi.
- daria
PLÖH! kirjoitti:
Minusta on ihan ymmärrettävää ja fiksua, että siellä osastolla viipyy pidempään jos ei jaksa vielä itse hoitaa lastaan täysin. Eikä se ole moite, synnytyksestä toipuminen on yksilöllistä, mutta jos ei jaksa hoitaa lasta niin kuka vastuullinen ihminen sellaisen kotio päästää? Puhumattakaan siitä, jos jaksaisi, mut ei vaan koko ajan huvittaisi.
"Eikä se ole moite, synnytyksestä toipuminen on yksilöllistä, mutta jos ei jaksa hoitaa lasta niin kuka vastuullinen ihminen sellaisen kotio päästää? Puhumattakaan siitä, jos jaksaisi, mut ei vaan koko ajan huvittaisi. "
Entäs jos olet saanut väärää tietoa neuvolasta, että sairaalassa kuuluu levätä, ja kätilöt hoitavat kyllä vauvan?
Ja että saat kotiin kyllä lähteä kun olet kunnossa, vauvaa voi käydä hoitamassa osastolla?
Minä sain ja noudatin näitä neuvoja, hoidin kyllä lastani ja erityisesti sen jälkeen kun huomasin naama norsunv.....a olevat ilmeet.
Eipä auttanut :(
äiti... on oikeassa siinä, että kohtelu on todella epäarvoista ja "huonoa päivää" ei tarttisi potilaille näyttää.
Enkä muuten käyttäytynyt kuin kusipää, vaan olin ystävällinen (ehkä liiankin) kaikille.
- jkläläinen88
Hyvinpä tutulta kuulostavat puheet täällä ilkeästä vanhasta kääkästä. Olin parisen vuotta sitten täällä Jyväskylässä synnytysosastolla operoitavana, ja minua tutki kätilö joka oli sellainen vaihdevuosi-ikäinen kukkahattutäti. Kiharretut lyhyet hiukset ja silmälasit. Puhui minulle hyvin töykeään sävyyn ja suorastaan piti pilkkanaan. Minäkin olin silloin niin hölmö etten tehnyt tästä valitusta, sillä hän olisi sen todellakin ansainnut. Mutta eiköhän hän ole moitteita saanut sen jälkeenkin. Hänen nimeään en enää millään muista, kun joku sitä täällä kysyi.
- Ksss-ksss
Onko edelleen niin, että Jyväskylässä ei anneta ilokaasua vaan Oxynormia kipuihin? Näin ainakin ilmenee parin vuoden takaisisista keskusteluista, kun googlettelee.
Kuulostaa turhan tujulta mömmöltä tuo Oxynorm meikäläisen pollalle ilokaasusta ainakin sanotaan, että auttaa keskittymään hengitykseen kivunlievityksen lisäksi. Toivon mahdollisimman luomusynnytystä (la 3 viikon päästä), mutta tuota ilokaasua olisin kiinnostunut kokeilemaan tarvittaessa.
Olisi kiva kuulla lisää tuoreita synnytyskokemuksia Jyväskylästä! - onsekanssapaikka
Ksss-ksss kirjoitti:
Onko edelleen niin, että Jyväskylässä ei anneta ilokaasua vaan Oxynormia kipuihin? Näin ainakin ilmenee parin vuoden takaisisista keskusteluista, kun googlettelee.
Kuulostaa turhan tujulta mömmöltä tuo Oxynorm meikäläisen pollalle ilokaasusta ainakin sanotaan, että auttaa keskittymään hengitykseen kivunlievityksen lisäksi. Toivon mahdollisimman luomusynnytystä (la 3 viikon päästä), mutta tuota ilokaasua olisin kiinnostunut kokeilemaan tarvittaessa.
Olisi kiva kuulla lisää tuoreita synnytyskokemuksia Jyväskylästä!Jokunen kuukausi sitten tuolla synnyttäneenä en voi muuta sanoa, kuin että hyvin laittavat asiat tärkeysjärjestykseen.. Synnytyssalissa tärkein asia tuntui olevan, että saadaan leuasta lävistys pois (en itse saa sitä pois ilman "työkaluja" ja muut korut olin jo ottanut pois), vaikka tyttö masussa oli ollut ilman vesiä ja liikkumatta jo edellispäivän aamusta, sydänäänien heiketessä. Salissa käytiin vain kysymässä että joko sait lävistyksen pois ja nostamassa oksitosiinitipan määrää, tuskissani sain olla ilman mitään lievitystä. Muutenkaan en voi kun taas ihmetellä tätä lävistysvihaa, kun kuitenkin kätilöillä itsellään oli kaikki mahdolliset korvakorut, helminauhat ja sormukset yllä.
Synnytyksen jälkeen taas jos oma terveydentila yhtään kiinnostaa, niin kannattaa pyytää ihan KAIKKI paperit mukaan. Itse jälkikäteen pyysin paperini ja selvisi yhtä jos toista "kivaa", mistä kukaan ei puhunut yhtään mitään. Esimerkiksi että tyttö oli todellakin hädässä jo edellispäivänä ja asialle ei tehty mitään. Synnytykseni olikin sitten todella vaikea ja repesin pahoin. Kauhulla olen odottanut jos tytölle jäikin jotain vammoja hapenpuutteesta ja _todella_ pahasta (viidestä!) imukuppivedosta!
Osastolla taas sitten kannattaa muistaa, että vaikka olisit kuinka kipeä, niin särkylääkkeitä ei saa. Periaate kai on, että kolme kertaa vuorokaudessa saa, eli noin niinkuin kahdeksan tunnin välein. Itse sitten kehtasin seitsemän tuntia edellisen satsin jälkeen pyytää lääkettä, niin sain vittuilua takaisin, enkä lääkettä. Viikon olin osastolla ja kaikki päivät ja yöt meni itkiessä kipua. Olinkin synnytyksen jälkeen kaksi kuukautta istumatta ja todella kipeä.. Voi olla, että tyttö jäikin viimeiseksi lapsekseni. Niin pahan trauman sain...
Mutta siis noin niinkuin muuten kohtelu oli aivan ok, enkä siis ollut napit vastakkain yhdenkään hoitajan kanssa. Olen sitä tyyppiä, joka ei sano ääneen huonosta kohtelusta, vaan märehdin sitten itsekseni asioita.. Kehuja tuli hoitajilta, että olen hyvin itsenäisesti hoitanut kaiken vauvan kanssa. - Ksss-Ksss
onsekanssapaikka kirjoitti:
Jokunen kuukausi sitten tuolla synnyttäneenä en voi muuta sanoa, kuin että hyvin laittavat asiat tärkeysjärjestykseen.. Synnytyssalissa tärkein asia tuntui olevan, että saadaan leuasta lävistys pois (en itse saa sitä pois ilman "työkaluja" ja muut korut olin jo ottanut pois), vaikka tyttö masussa oli ollut ilman vesiä ja liikkumatta jo edellispäivän aamusta, sydänäänien heiketessä. Salissa käytiin vain kysymässä että joko sait lävistyksen pois ja nostamassa oksitosiinitipan määrää, tuskissani sain olla ilman mitään lievitystä. Muutenkaan en voi kun taas ihmetellä tätä lävistysvihaa, kun kuitenkin kätilöillä itsellään oli kaikki mahdolliset korvakorut, helminauhat ja sormukset yllä.
Synnytyksen jälkeen taas jos oma terveydentila yhtään kiinnostaa, niin kannattaa pyytää ihan KAIKKI paperit mukaan. Itse jälkikäteen pyysin paperini ja selvisi yhtä jos toista "kivaa", mistä kukaan ei puhunut yhtään mitään. Esimerkiksi että tyttö oli todellakin hädässä jo edellispäivänä ja asialle ei tehty mitään. Synnytykseni olikin sitten todella vaikea ja repesin pahoin. Kauhulla olen odottanut jos tytölle jäikin jotain vammoja hapenpuutteesta ja _todella_ pahasta (viidestä!) imukuppivedosta!
Osastolla taas sitten kannattaa muistaa, että vaikka olisit kuinka kipeä, niin särkylääkkeitä ei saa. Periaate kai on, että kolme kertaa vuorokaudessa saa, eli noin niinkuin kahdeksan tunnin välein. Itse sitten kehtasin seitsemän tuntia edellisen satsin jälkeen pyytää lääkettä, niin sain vittuilua takaisin, enkä lääkettä. Viikon olin osastolla ja kaikki päivät ja yöt meni itkiessä kipua. Olinkin synnytyksen jälkeen kaksi kuukautta istumatta ja todella kipeä.. Voi olla, että tyttö jäikin viimeiseksi lapsekseni. Niin pahan trauman sain...
Mutta siis noin niinkuin muuten kohtelu oli aivan ok, enkä siis ollut napit vastakkain yhdenkään hoitajan kanssa. Olen sitä tyyppiä, joka ei sano ääneen huonosta kohtelusta, vaan märehdin sitten itsekseni asioita.. Kehuja tuli hoitajilta, että olen hyvin itsenäisesti hoitanut kaiken vauvan kanssa.No hui, olipas kamala kokemus! Miten ihmeessä lävistys muka vaikuttaa synnytyksen kulkuun ainakaan yläpäässä! Aika erikoista meininkiä... Toivottavasti sinulla ja tyttärelläsi alkaa kuitenkin arki rullata mukavasti eikä jälkiseuraamuksia ilmene!
Itse olen kyllä melko napakka suustani ja aion kyllä sanoa suoraan, jos meininki ei miellytä. Toivoisin kovasti mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä, hirvittää kyllä etukäteen, jos meininki on noin medikalisoitunutta... Täytyy kai vain yrittää pysyä tiukkana, vaikka saisikin sitten veemäisen ämmän maineen.
- 34v äippä
Itse synnytin toukokuussa 2010 Jyväskylässä. Synnytys oli ensimmäinen ja kesti 25h. Siinä ajassa minulla ehti olemaan 7 eri kätilöä, mutta onneksi puolet niistä oli opiskelijoita jotka ehtivät seuraamaan tilaani jatkuvasti.
- marmutoi
En ole vielä edes raskaana, mutta lukemani kauhujutut kyllä saavat miettimään taas toisen kerran. Lapsentakoiässä olen (30) ja kaikki elämässäni toivottaisi tervetulleeksi jälkikasvua, mutta tuo synnytys pelottaa minua niin paljon, että olen lykännyt ja taas lykännyt asiaa vuoden toisensa perään.
Jos siellä kerta ollaan noin välinpitämättömiä ja kipuihin ei suhtauduta kunnolla, niin taitaa tämä tyttö jättää lapsenteon kokonaan. Äitini ja siskoni sairastivat molemmat esikoisen kohdalla vaikean synnytyksenjälkeisen masennuksen (tosin äiti epäilee, silloin ei asiasta puhuttu eikä tunnustettu) ja saivat todella pahat henkiset traumat huonoista synnytyskokemuksistaan. Minä olin juuri tuollaisen synnytyspoli helvetistä -kokemuksen vuoksi saada kaapimesta, mutta onneksi äidille tuli joku kaikki-elämä-on-arvokasta-mentaliteetti ja minä sain tulla maailmaan.
Eikä minua päästettäisi varmaan edes sektioon, jos noin kusipäitä ollaan. Kai ne neuvolassakin yhtä mulkkuja ovat.. ja vielä suuremmalla syyllä kun olen kuulemma synnyttäjän mallinen. Tai niin ainakin anoppi ja kylän akat väittävät, että näytän hyvältä synnyttäjältä...
Jos oikeasti Jyväskylän synnäri on noin helvetillinen paikka, niin olisikohan mahdollista käydä jossain muualla synnyttämässä? Heti, kun poltot alkaa niin ajaisi Kuopioon tai Tampereelle? Tai vaikka hotelliin majoittuisi lasketun ajan tuntumassa?
Voiko Jyväskylässä synnyttää Puistoklinikalla? Luulisi, että yksityisessä sairaalassa saisi hoidonkin...?
Älkää vaan kettuilko, pelkään koko touhua niin julmetusti etten voi sanoin kuvailla.
En minä mitään mieltäylentävää puolitaiteellista kokemusta siitä synnytyksestä haluaisikaan, melonia ahterista sinne lähdetään työntämään eikä mitään elämystä kokemaan - mutta jos kätilöt ovat mulkkuja, tukea ei voi saada ammattihenkilöstöltä eikä kivunlievitystä saa edes vaatimalla, niin aika heikoilla kantimilla ollaan.. - äiti K-SKS
Ihmiset tuppaa helpommin kertomaan negatiiviset kokemukset kuin positiiviset. Itselläni on kymmeniä ystäviä/tuttuja, jotka ovat Jyväskylässä synnyttäneet enkä muista että kukaan olisi valittanut mitään. Itselläni siis kaksi kokemusta sieltä ja ne positiivisia kokemuksia. Älkää siis turhaan näiden takia lykätkö lastenhankkimista, mielestäni jokaisesta asiasta saa paljon negatiivisia asioita esille kun alkaa netistä jotain tutkimaan.
Daria: mä en voi millään käsittää miten sä olet edes voinut kuvitella, että kätilöt hoitavat SINUN lapsesi kokonaan?! Luulisi, että raskausaikana kasvat ottamaan vastuuta ja tiedostat sen että sieltä syntyy sinun oma lapsesi, josta huolehdit monta monta vuotta heti syntymän jälkeen.
Itse sain erinomaisen opetuksen (esikoiseltani) osastolla ja hoidin kummankin lapsen täysin itse. Oman suihkuni ajaksi vein vauvani nukkuvana kätilöiden silmien alle. - apuja kaipaa
Täälläkin negatiivinen muisto jyväskylän keskussairaalasta. 07 syksyllä synnyttämässä kävin ja yhtä helvettiähän se oli. Kätilö otti vastaan pisti käyrille. Pääsin sitten ammeseen.. ja taas pistettiin käyrille. Ja sanottiin, että aamuvuorolainen tulee kohta niin saat kivunlievitystä. Tunti odoteltiin ja sitten tämä toinen kätilö tuli ja pisti käyrille TAAS, eikä antanut kipulääkettä. "ota tuosta ilokaasua, kyllä se siitä". Kivut oli sietämättömät, oksensin koko ajan, enkä pystyynyt muuta tekemään kun itkemään ja vaikeroimaan. nooh sainpa sitten kohdunkaulan puudutetta, jota annettiin hienot KOLME kertaa, vaikka ei kertaakaan auttanut ja asiasta kyllä sanoin. Loppujen lopuks sain spinaalin taisin olla 6cm auki, noh eihän siinä ponnistusvaihe tuli ja meni. Enhä minä mitään tuntenut kun spinaali vaikutti vielä.. Ymmärtääkseni spinaalia ei edes suositella annettavaksi ensisynnyttäjälle. Siinä sitten tunnin äherrettyäni jotakin, (vaikka ei ollut harmainta hajua mitä teen.) autettiin imukupilla.Vanha akka sieltä jäi mieleen(oisko ollut sama vanha kääkkä, kenestä täällä puhuttu), joka melkeinpä huusi minulle "elä huuda, keskity siihen ponnistamiseen", Eli ihan hissunkissun olisi pitänyt olla vaikka sattu niin maan perkeleesti.. ja ihan hyvä jos oisin edes osannut ponnistaa.
Noooh, osastolle päästyämme olin aivan hukassa.. kyseessä siis esikoinen, enhä minä tiennyt edes miten pylly pestään kakkojen jälkeen ja valitettavan usein jouduin kai soittamaan kelloa, koska kätilöt olivat todella töykeitä, Ja kerran kellon soittamisen jälkeen kun kesti niin kauan, kun kukaan ei tullut menin ovelle katsomaan olisiko siinä näkynyt ketään näin hoitajan ja toinen hoitaja oli muutaman metrin päässä(minä siis heidän välissä) pyörittelivät toisillee silmiä.. eli tyylillä "taasko se tarvii jotain". Ei minua kukaan tullut neuvomaan yhtään missään asiassa kun osastolle päästiin, olin aivan hukassa ja olisin jotain neuvoa edes tarvinnut lapsen syöttämisestä ja juuri tuosta pyllyn pesusta... ja fiilis jäi että kyllä kaikki pitää itse osata.
Tälläistä minulla, anteeksi karski kielenkäyttö ja pitkä virsi :D toivottavasti selvän saa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 937768
- 403732
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘1021876- 241180
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html321033Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,28983Rakastuminenhan on psykoosi
Ei ihme että olen täysin vailla järkeä sen asian suhteen. Eipä olis aikoinaan arvannut, että tossa se tyyppi menee, jonk53827Olisinko mä voinut käsittää sut väärin
Nyt mä kelaan päässäni kaikkea meidän välillä tapahtunutta. Jos mä sit kuitenkin tulkitsin sut väärin? Se, miten sä käyt31782Tähän vaivaan ei auta kuin kaksi asiaa
1. Tapaaminen uudestaan tai 2. Dementia Anteeksi kun olen olemassa🙄60749Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia10740