eikä mieluummin soitella puhelimella ja näin tutustua huomattavasti nopeammin jos ei voida heti tavata?
Itse soitan aina hänelle, mutta hän vaan haluaa kirjoittaa, eikä soittaa.
Itse soitan aina hänelle, mutta hän vaan haluaa kirjoittaa, eikä soittaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ainakin minulle tuollaisesta käytöksestä tulee mieleen, että hän salaa jotain tai sit on vain niin ujo,ettei uskalla soittaa.
halua heti ja tässä suhteeseen.
Jollekin voi olla helpompaa kirjoitella ja pitää hiukan etäisyyttä.
Tietysti yks vaihtoehto on että jos muija ja lapset on kuulolla, on vaikea lemmestä luritella.
Kaikenlaista
Kaikki eivät viihdy puhelimessa. Yleensä tälläiset henkilöt eivät myöskään ole ns. puheliaita eli ovat siinä mielessä varautuneita. Kun kirjoittaa silloin kun on sopiva aika niin ulosanti on paljon parempaa ja ajatukset jäsentyneitä. Jos siis haet höpötyskaveria niin tälläisestä kaverista et sitä saa.
Ei ole siis mitenkään merkki etteikö henkilö sinusta pitäisi ja haluaisi tutustua.
itse ole puhelias yli 40 mies, mutta en kovian paljoa pidä kännykään puhumisesta. Työasiat on tietysti pakko hoitaa, mutta muuten juttelen mieluiten kasvotusten. Kaikki eivät vain pidä kännyköistä, muttei se välttämättä
tuppisuuna olemista tarkoita.
Vastaan vain joka kolmanteen puheluun, joskus en siihenkään.
Ei kannata rynnättä eronneen miehen syliin! Usein käy että teillä vain fyysistä rakkautta,kestää vuoden tai alle.Jos haluat todellista onnea etsi se muualta!
neitsyys on yliarvostettua naisten keskuudessa.
sen vaimo hoitaa puhelinmaksut ja sinulle rimpauttelu ei välttämättä herätä laskun maksajan kaikken lämpimimpiä tunteita?
Itse olen nainen 40 ja mielummin kirjoittelen kuin puhun puhelimessa ennen tapaamista. Syitä:
a) työssäni joudun olemaan paljon puhelimessa, joten vapaa-aikana puhelimessa puhuminen on ihan tervan juontia
b)kirjoittaa voi silloin kun haluaa /ehtii/ on sillä tuulella
c)mieluummin siirryn kirjoittelusta tapaamiseen suoraan, koska silti vaikka kirjoittaessa tuntuisi, että toinen on täydellisesti sitä mitä etsin, niin tavatessa voi silti käydä niin, ettei ole mitään intoa jatkaa tutustumista. Jos sitä ennen on jo puhuttu paljon puhelimessakin, niin tuntuu paljon ikävämmältä sille joka ei "kelpaa" mitä tutummalta toinen on jo alkanut tuntua.
En tiedä sitten miehistä mitä ajattelevat, voisivatko jopa ajatella samoin?
Samat sanat, puhun työn puolesta niin paljon puhelimessa, että vapaa-ajalla suhtaudun puhelimeen nihkeasti. Toki voidaan joskus soitella tai sopia asioista, mutta mihinkään puhelinjaaritteluun ei musta oo. Tekstiviestit on kiva yhteydenpitomuoto myö.s
Ai niin, olen tavallinen 40-nainen, enkä mikään jöröttäjä. Mieluiten puhun kuitenkin kasvotuksin.