teini- iässä (90-luvulla) minulla oli pieniä poissaolokohtauksia aika useinkin, ensin tuli euforinen mukava olo, sitten puhe sammalsi yms. ja tätä seurasi usein päänsärky kohtaukset kesti yleensä vain puoli minuuttia.
Neurologin tutkimuksiin jouduin kun kerran kohtaus oli vähän pahempi, pyörryin yms. vapinaa.
Ei löytynyt mitään mutta epäiltiin lievää epileptistä kohtausta kasvuvaiheen piikkiin laittaen...
No nyt sitten 15v myöhemmin vaimo heräsi minun hengityksen korinaan ja pakkoliikkeisiin jotka johtivat olkapään sijoiltaan menoon/murtumiseen....!!
Jotenkin loppuvaiheessa silloin teininä mulle tuli semmonen olo että pystyin estämään kohtauksen tulon jo ns. tulovaiheessa!?
Aika pelottavaa tommonen unissa tullut kohtaus jossa ittensä teloo..
Onko muilla ollut kohtauksilla näin pitkää väliä? Jotenkin nyt koittaa miettiä mikä ihme tämän vanhan vaivan taas laukaisi.
Onhan täs elämä kyllä mullistunut, naimisiin viime talvena, lapsi kuukausi sitten yms. ennemmin kyllä tuntuu että stressi on ruvennut laukeamaan kuin pahenemaan.........
Neurologin tutkimuksiin jouduin kun kerran kohtaus oli vähän pahempi, pyörryin yms. vapinaa.
Ei löytynyt mitään mutta epäiltiin lievää epileptistä kohtausta kasvuvaiheen piikkiin laittaen...
No nyt sitten 15v myöhemmin vaimo heräsi minun hengityksen korinaan ja pakkoliikkeisiin jotka johtivat olkapään sijoiltaan menoon/murtumiseen....!!
Jotenkin loppuvaiheessa silloin teininä mulle tuli semmonen olo että pystyin estämään kohtauksen tulon jo ns. tulovaiheessa!?
Aika pelottavaa tommonen unissa tullut kohtaus jossa ittensä teloo..
Onko muilla ollut kohtauksilla näin pitkää väliä? Jotenkin nyt koittaa miettiä mikä ihme tämän vanhan vaivan taas laukaisi.
Onhan täs elämä kyllä mullistunut, naimisiin viime talvena, lapsi kuukausi sitten yms. ennemmin kyllä tuntuu että stressi on ruvennut laukeamaan kuin pahenemaan.........
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lapsuus/nuoruusiän epilepsia voi parantua eli kohtaukset jäävät pois. Toisilla pysyvästi, toisilla taas ne voivat palata pitkän ajan jälkeen.
Nuo mullistukset eläämässäsi on hyvinkin voineet laukaista kohtaukset. Onnea vaan tuoreelle isälle :). Ja tuo, että se tapahtui stressin lauetessa eikä se aikana, on tuttua. Kaikki suuret muutokset suuntaan tai toiseen vaikuttavat elimistössä hormoneihin ym.
Saitko teininä lääkityksen, ja jos, oliko se jo lopetettu? Kohtauksesi on ollut todella raju. Mites tilanne nyt, oletko käynyt neurolla ja mikä tulos?
ei ollut mitään lääkitystä..
en ole neurolla ollut, sitä odotellessa ja toivoessa että menee taas ainakin 15 vuotta seuraavaan kertaan.....
Niin joo, ei mullakaan ekasta "uudesta" lääkitystä aloitettu, seuraava tuli tasan 4 kk perässä. Hyvä kuitenkin tavata lääkäri, jos lääkitykselle on myöhemmin tarvetta. Tie on helpommin auki jne.
Omalla kohdalla väli oli lähes sama, 16 vuotta. Lapsuudessa/nuoruudessa 90-luvun alussa useita kouristuksia, jotka aiheuttivat vuotava kavernooma (laskimoverisuoniepämuodostuma). Se leikattiin ja sitten nuo "puhtaat" vuodet. Nelisen vuotta sitten erään ulkomaillemuuton kynnyksellä iski uudestaan. Kyseessä ei tosin ollut ensimmäinen ulkomaillelähtö (ensimmäinen se vasta jännitti ja stressasi, varsinkin kun oli Aasian suuntaan) mutta ilmeisesti tällä kertaa pään mitta oli täynnä. Sittenhän niitä alkoi tippua ja siitä lähtien lääkityksellä. Tiedän v-tutuksesi määrän mutta tottahan se on, että alttius säilyy ja äärimmilleen venytettynä tällaista voi sattua. Tuohon asti elämässäni en ollut saanut kuin tajuttomuuskouristuksia (lapsuus lääkityksen alkuajat) ja jonkinlaisia telomisia sattui, nyt lääkityksen kanssa satunnaiset oireet ovat olleet lievempiä (joskaan ei välttämättä henkisesti).
Roikuin hysteerisesti palstalla alkuaikoina ja elin sumussa, kun koko uudelleensairastuminen tuntui aivan käsittämättömältä ja hullun epätodelliselta. Nyt siihen on jo tottunut. Itselleni on valitettavasti sanottu, että kakkossairastumisessa lääkityksestä ei pääse koskaan eroon mutta tällaista tää nyt on.
eipä siinä sitten mennyt kuin kuukausi kun mentiin taas piipaa-autolla arvauskeskukseen olka sijoiltaan...
Ja taas kouristuskohtaus tuli juuri nukahtamisen kynnyksellä.
Olkapäähän tarvittiin jo sitten peltiä ja ruuvejakin:/
Ortopedi sai potkittua neurologiin vauhtia (sanoi että tän miehen olkapää ei kestä enää yhtään tämmöstä!)
Nyt sitten aloitettiin deprakine-lääkitys(500 500mg) ja neurologi sano ettei saa katsoa pimeässä tv:tä!?
onkos tämä lääke hyvin teillä estänyt tämäntyyppisiä kohtauksia??
sivuoireista ei oikein vielä tiedä kun leikkaus oli vasta hetki sitten mutta jotenkin aika "sumuisenväsynyt" olo kyllä on!?
Tässä voi kai sanoa, että "tiedän miltä susta tuntuu".
Toi TV-asia liittyy varmaankin siihen, että jos satut olemaan vilkkuvaloherkkä niin voipi laukaista kohtauksen. Yleensä sitä testataan aivosähkökäyrän yhteydessä. Esim. mulla lapsena aiheutti tuo testi mutta nyt uudessa aallossa ei ole inahtanutkaan.
Lääkkeethän pyritään määräämään sen mukaan, mikä on kohtauksen alkuperä (ei niinkään kohtauksen ilmenemisen mukaan, se voi olla ihan sama lopulta). Deprakine on muistaakseni suoraan yleistyviin (pesäke ei ehkä selvillä) kun taas paikallisalkuisiin on yleensä toisentyyppiset lääkkeet. Aina jako ei ole noin selvä mutta nyrkkisääntönä. Itselläni on selkeä paikallisalkuisuus (joka yleistyy molemminpuoliseksi, saan symmetrisiä (tajuttomuus)kouristuksia), joten syön ihan eri kamaa, lääkkeet toimineet yleisesti ihan hyvin. Lisäksi tuota Deprakineä määrätään naisille vähemmissä määrin, koska iso osa saa munasarjaongelmia.
Mulla väsymys on kestänyt luokkaa 4 kk, alussa oli kaikkein pahin kun tyhjästä lähdettiin. Nostot menee nykyään "jopa" kolmessa kuukaudessa pahimman väsymyksen puolesta. Käytännössä koko ajan on väsynyt, ellei unta saa 9-10 tuntia yössä, yritä mahdollistaa pitkät unet varsinkin, jos käyt töissä! Pari kk saattaa mennä muistilappuhelvetissä, kun päivää pidempää ei asiat tunnu päässä pysyvän. Tää on tietty yksilöllistä mutta varsinkin kohtauksen jälkeen aivot huutaa lepoa ja paljon unta toipuakseen.
no nyt on oltu kuminauhat päässä neurologin eeg-tutkimuksissa.
Ja tuli lappi kotiin mistä ei vaan kyllä ymmärrä hölkäsenpöläystä!
"eeg:ssä ei yleishäiriötä eikä puolieroa, vasemmalla lateraalisesti erittäin niukkaa keskijaksoista rikkonaisuutta, jota pohditaan lieväksi paikallislöydökseksi"??
En tiiä tietävätkö vielä itsekkään missä viiraa, toivotaan et lääkkeet puree ja big brotheria en enää
uskalla katsoa kun kohtaukset tullut aina jos olen sen katsonut!? Eikä kyllä jää aukkoa sivistykseen:)