Purkaudun vähän... Odotan toista lastamme ja täytyy kyllä rehellisesti sanoa etten pysty nauttimaan yhtään raskaana olosta! Olisinpa kuin he, jotka oikein odottavat pääsevänsä tähän tilaan jo odotusajan ihanuuden takia. En kuitenkaan ole. Kärsin todella paljon tästä ja viikkoja on takana vasta 12 . En tiedä miten selvitä kun nyt on jo niin vaikeaa! Minulle raskausaika on lähinnä henkisesti raskasta,vaikka kyllä nämä fyysisetkin muutokset lisäävät reippaasti lisää ahdistustani :(
En kestä tätä ajoittaista pahoinvointia. Enkä sitä että jatkuvasti heikottaa ja pyörryttää! Pyöristyvä vatsa saa kylmät väreet eikä tämä jomotus rinnoissakaan näytä helpottavan! Edellinen raskausaikakin oli minulle raskas, mutta tämä on vieläkin kovempi paikka, nyt kun tiedän mitä tuleman pitää :/ Kaikki eivät nauti tästä ajasta, tiedän että teitä on muitakin. Joku varmasti ajattelee että asenteesta tämä on kiinni, mutta ei ole. Olen koittanut ajatella ja löytää jos vaikka mitä positiivista tästä mutta ei auta. Ei auta urheilu, tottakai urheilusta tulee ihana olo, mutta sekin vaivaa kun en voi urheilla täysillä! (vatsakivut) Väsymys, mielialan vaihtelut, kivut... miten näitä voi jaksaa vielä puolivuotta? Tässä pitäisi esikoinenkin hoitaa mutta olen jotenkin kireä kokoajan eikä mistään tule mitään.. Masentaa, itkettää, suututtaa.
Anteeksi tämä valitusvirsi, joillekin voi olla tosi vaikea käsittää että joku tuntee näin!? Mutta en minäkään tämän näin olisi halunnut näin menevän. Haluaisin mielelläni vaihtaa osaani jonkun sellaisen kanssa joka nauttii tästä ajasta :)
En kestä tätä ajoittaista pahoinvointia. Enkä sitä että jatkuvasti heikottaa ja pyörryttää! Pyöristyvä vatsa saa kylmät väreet eikä tämä jomotus rinnoissakaan näytä helpottavan! Edellinen raskausaikakin oli minulle raskas, mutta tämä on vieläkin kovempi paikka, nyt kun tiedän mitä tuleman pitää :/ Kaikki eivät nauti tästä ajasta, tiedän että teitä on muitakin. Joku varmasti ajattelee että asenteesta tämä on kiinni, mutta ei ole. Olen koittanut ajatella ja löytää jos vaikka mitä positiivista tästä mutta ei auta. Ei auta urheilu, tottakai urheilusta tulee ihana olo, mutta sekin vaivaa kun en voi urheilla täysillä! (vatsakivut) Väsymys, mielialan vaihtelut, kivut... miten näitä voi jaksaa vielä puolivuotta? Tässä pitäisi esikoinenkin hoitaa mutta olen jotenkin kireä kokoajan eikä mistään tule mitään.. Masentaa, itkettää, suututtaa.
Anteeksi tämä valitusvirsi, joillekin voi olla tosi vaikea käsittää että joku tuntee näin!? Mutta en minäkään tämän näin olisi halunnut näin menevän. Haluaisin mielelläni vaihtaa osaani jonkun sellaisen kanssa joka nauttii tästä ajasta :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei, mä oksennan 24/7 ja todennäköisesti tuonne viikolle 18-19 saakka. ja lopuksi tulee raskausdiabetes ja raskauhepatoosi jos menee saman kaavan mukaan. esikoinen on ollut jo monta viikkoa kuumeessa (flunssat ja rokko peräkkäin) ja mies tekee 12-tuntisia päiviä. ei ketään apuna. yleensä makaan hiljaa lattialla ja esikoinen (reilu vuoden) pomppii päällä ja katsoo tv:tä. joskus olen niin hajalla, että toivon kuolemaa. joten tilanteesi näyttää hurjan paljon valoisammalta, vaihtaisin osia milloin vain! olisi ihanaa päästä edes kaupassa käymään ilman pyörtymistä ja oksentamista. kalatiskin haju tulee jo ovella vastaan ja oksut lentää vaikka pysyisin muuten pystyssä.
Nyt täytyy ottaa ja kommentoida. Oksuäiti nimimerkille tässäkohtaa!
Miten voit verrata omaa raskauttasi jonkun toisen ja väittää että tällä toisella olisi helpompaa? Et voi tietää mitä joku toinen käy läpi. Toiset o herkempiä kuin toiset, se vaan on niin. Et voi sanoa että "mullapa on vaikeempaa, revi siitä". Omasta kokemuksesta tiiän ettei tarvi oksentaa 24/7 mutta siltikin voi olla tosi PAHA OLLA! Siihen ei auta että "tullaan pistään vähä paremmaksi! Jos miehes ei oo apuna, se ei ole raskauden vika. Mutta masentuneisuus, itkusuus ja mitä kaikkia alkuperäinen listasikaan niin ne johtui raskaudesta! Hänhän kertoi tyyliin inhoavansa raskausaikaa, ei sitä että muksu vaatii huomiota tai että isäntä ei ole apuna. Hän kerto myös voivansa pahoin ja että pyörryttää, niin kuin sinuakin. Olisitpa voinut tukea alkuperäistä mielummin kuin tehdä kilpailua kuka voi huonoimmin.......
Ja vastatakseni itse aiheeseen: en osaa muuta sanoa kuin että meitä todellakin on muitakin jotka ei pidä raskausajasta. Yritetään jaksaa, puolvuotta menee lopulta äkkiä.. koita saada lastas välillä jonnekin hoitoon ja lepäilet itse silläaikaa. Kerro myös neuvolassa tuntemuksistas, sieltä saattaa saada jotain vinkkiä odotusajan jaksamiseen.
Joo "oksuäidiltä" kyllä aika ala-arvoinen kommentti!
Mulla on vähän samankaltaisia tunteita ku ap:llä. Edellinen raskaus otti koville, ei ainoastaan huonovointisuuden takia vaan ihan noin muutenkin. Mikään ei tuntunut hyvälle, kaikki itketti ja välillä mietin etten halua lasta jos raskaana oleminen on näin vaikeaa. Ei siinä paljon asenteet auta kun on koko ajan paha olla :(
Nyt olen taas raskaana 10 . Pahempi olo kuin ekassa raskaudessa, väsyttää, pyörryttää, masentaa. Taas se sama on alkanut ja pahempana kuin viimeksi. Pahinta on ettei kukaan ymmärrä et mulla on tosi paha olla. Esikoinen 2.v on ikiliikkuja ja levätä en voi yhtään kun mies on armeijassa :( Kaikki on vaan sitä mieltä, että raskaushan on ihanaa aikaa, mitä sä höpötät! Ei ainakaan mulle oo... Ekassa raskaudessa odotin sitä euforista olotilaa ja pesänrakennusviettiä, mut sitä ei koskaan tullut. Enkä usko et tulee vieläkään.
Nyt kuitenkin tiedän, että tämä olotila on ohimenevää, loppuu siihen kun synnytyksenjälkeinen masennus alkaa. Ei ehkä kovin lohduttavaa, mutta kun masennus menee ohi niin sit on taas hyvä olla ja elää normaalia elämää.
Jaksamisia alkuperäiselle, meitä on varmasti paljonkin. Näistä asioista vain harvemmin puhutaan.
Elikkä täällä ja ilmoittautuu yksi jolla on ihansamoja oireita kuin ap:llä. Toinen lapsi, nyt kyllä rankempi raskaus kuin edellinen ( paha olo yms. ) Ei huvita käydä missään ei edes kaupassa saati kavereilla. Vit..kun vaatteet ei mahu päälle, finnejä tulee, tukka on ihan kuin ois vaa muutama haive päässä. Ei huvita siis MIKÄÄN. Työt tökkii jne. Eli et ole ainut asiasi kanssa.
Toivottavasti olotila menee kaikilla ohi ainakin siinä vaiheessa kun vauva on syntynyt ;)
Jaksuja kaikille!!! Nim. rv 13