Mietiskelin tässä käsitettä olla oma itsensä. Eiks se ole oikeestaan aika vaikeasti määriteltävissä? Esim. onko narsku oma itsensä silloin, kun on "ihana", "huomaavainen" jne. vai silloin kun on "ilkeä", "alistava" jne. Minun mielestä tässä on kyse tulkinnasta.
Mitä muutenkaan on olla oma itsensä? Voisin olla jonkun seurassa aina kiltti ja myötäilevä. Kun kerran hermostuisin jostain, voitaisiin todeta, etten ollut oma itseni.
Ja taas toisinpäin. Jos yleensä raivoan ja vittuilen kaikille, ja sit kerran olen oikea enkeli, niin taaskaan en ollut oma itseni jonkun mielestä.
Ja mitä on olla oma itsensä OMASTA mielestä. Se on mun mielestä vielä asia erikseen.
Kaikki riippuu näkökulmista ja siitä, miten tätä maailmaa tulkitsee. Se on mun mielipide. Ja mähän oon aina täysin oikeassa. xD
Mitä muutenkaan on olla oma itsensä? Voisin olla jonkun seurassa aina kiltti ja myötäilevä. Kun kerran hermostuisin jostain, voitaisiin todeta, etten ollut oma itseni.
Ja taas toisinpäin. Jos yleensä raivoan ja vittuilen kaikille, ja sit kerran olen oikea enkeli, niin taaskaan en ollut oma itseni jonkun mielestä.
Ja mitä on olla oma itsensä OMASTA mielestä. Se on mun mielestä vielä asia erikseen.
Kaikki riippuu näkökulmista ja siitä, miten tätä maailmaa tulkitsee. Se on mun mielipide. Ja mähän oon aina täysin oikeassa. xD
Vastaukset 31
Vanhimmat
Eikö pääsiasia ole, että hyväksyy itse itsensä? Sama se mitä muut ajattelevat. Ihminen voi hillitä itseään, mutta pahankin täytyy antaa purkautua joskus pois. Jokaisessa ihmisessä asuu demoni ja enkeli. Jokainen ihminen on sekä hyvä, että paha. Inhimillisyys on hyvä pitää mielessä, kun toinen vittuilee, purkaa pahaa oloaan tai käyttäytyy sinua kohtaan ilkeästi, hän on silloin aidoimmillaan, tuo sen haavoittuvankin puolen itsestään esiin mm. alistamalla ja olemalla ilkeä. Ilkeyshän on hyvin usein naamioitunutta kateutta, omia pelkoja ja oman pahan olon siirtämistä toisen kannettavaksi.
Nimenomaan näkökulmista kaikki riippuu. Oma näkemys, ja muiden näkemys on aina erilainen. Kannattanee hyväksyä itsessään koko ihmisen käyttäytymisen kirjo, ja mieltää että muutkin ovat potentiaalisia mitä tahansa. Mutta että viihtyisimme toistemme kanssa, olisi suotavaa noudattaa 'kultaista sääntöä'
Kulta, pistätkö ne "kultaiset säännöt" tähän nähtäväksi, jotta saan ne naulata tauluksi makuuhuoneeni seinälle. Voin aina aamulla ne tarksitaa ennen liikkeelle lähtöä. Hyvä muisti nääs, mutta niin lyhyt välillä :)
:-D
Kyllä rakkaani, tässä ne on:
* Brahmalaisuus: Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa.
* Buddhalaisuus: Älä aiheuta toiselle sellaista kipua, jota et itsekään halua kokea.
* Juutalaisuus: Älkää tehkö mitään sellaista kanssaihmisillenne, jota ette halua tehtävän itsellenne.
* Kungfutselaisuus: Älä tee toisille mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.
* Taolaisuus: Pidä naapurisi saavutuksia kuin omiasi ja hänen tappioitaan kuin omia tappioitasi.
* Zarathustralaisuus: Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi.
* Markiisi de Sade: Tee toiset yhtä onnellisiksi kuin itse haluat olla (Papin ja kuolevan vuoropuhelu).
-wiki-
Hyvä, iskostan nuo kaikki takaraivooni ja kenties jonakin päivänä opin käytännössä toteuttamaan sen, minkä aina teoriassa olen tiennyt. Paavalihan sanoo: "Sitä hyvää mitä haluaisin tehdä, en tee, mutta sitä pahaa, jota en haluaisi tehdä teen". Mieli kyllä on altis, mutta liha heikko. Niin se vaan menee. Mitä enemmän ymmärtää todellisen rakkauden merkityksen, sen lähempänä totuutta on.
Kiitos rakkaani, kultainen sääntötaulu roikkuu nyt seinälläni
Eikös sun pitänyt häipyä täältä....? Ainakin jos omiin sanoihisi olisi luottamista....näemmä ei oo...
Kumpaa haluat täytettyjä kesäkurpitsoja vai täytettyjä paprikoita? Ehkä laitan sinulle molempia, kun et kumminkaan osaa naisena päättää. Häivynkin, etkö huomannut että olin poissa? Perskeles, kun yritin niin varovasti takaisin tulla, ettet vaan olisi huomannut, mutta vainuhan sinulla on kuin ajokoiralla,...sellaisia me naiset ollaan, huomataan, kun toinen nainen (vihollinen) astuu reviirille. Tapellaanko? :))
Ole hyvä kultaseni :)
Paavali oli viisas mies. 'naisen ruumis kuuluu miehelle, ja miehen ruumis naiselle'. Estää tehokkaasti vallankäytön 'sillä' alueella. Tosin sitä pitää myös molempien noudattaa. Vaan noudattaako ihmiset..
edelleen samat...en ole huomannut että olisit ollut poissa. Olit täällä viimeksikin, kun kirjoitin ja kun nyt tulin uudelleen olet täällä edelleen....uhosit viimeksi poistuvasi kokonaan täältä.
Vihollinen ja reviiri - tapellaanko!!? Hae hyvä ihminen ammattiapua noihin ongelmiisi....
Toisaalta oman ruumiin koskemattomuuttakin pitää toisen kunnioittaa, tuo näkemys antaa tilaa myöskin vallan väärinkäytölle, jos ei ymmärrä mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Rakkaudessa ei tarvita sääntöjä, vai tarvitaanko? hmm..niin ehkä ne säännöt ovat hieman toisenlaiset, perustuvat vapaaehtoiseen haluun tehdä toinen onnelliseksi ja sitä kautta kokea itsekin tulevansa onnelliseksi. Tjaa,...kaikenlainen noudattaminen on aina ihmiselle vaikeaa, siinä joutuu taipumaan toisen tahtoon, mutta sen voi tehdä kahdella tavalla, joko tuntea alistuvansa tai tuntea, niin mitä?
Ei se enää hyödytä, olen toivoton tapaus :) Mutta, ihana huomata että sinäkään et ole muuttunut, etkä saanut terpaltasi apua, ah,...ollaan siis edelleen täällä hoitamassa mielenterveyttämme. Parasta terapiaa. ;)
Projektiivinen identifikaatiosi ei edelleenkään toimi minuun.
Vitsi olen hyvä kokki! Kolme isoa kesäkurpitsaa veneiksi ja kaksi isoa punaista halkaistua paprikaa täytettynä kesäkurpitsa- jauhelihasipuliriisillä, maustettu carrylla, mustapippurilla, suolalla ja paprikajauheella, päälle olympia sulatejuustoa ja uuniin. Ah, niin hyvää..tälläinen paniikkihäiriöstä kärsivä tarvitsee erikoisruokavalion ;)
Niin,..projektiivinen identifikaatio, aivan... sille me olemme sinun kanssa täysin immuuneja, kuten olet huomannut. Ei tehoa vahvoihin persooniin, siinä olen kanssasi samaa mieltä.
...vielä, että vain sinä käytät kyseistä projektiivista identifikaatiota minuun...koska et ole minusta "vapaa". Todennäköisesti aiheutan sinulle jonkin epämiellyttävän tunteen (=pelkoa, ahdistusta, kateutta jne.) läsnäolollani - et pysty antamaan minulle tilaa. Ensimmäisenä mieleesi tulee reviirit, vihollinen ja tappelu...
tullut ensimmäisenä mieleeni, kunhan vitsailin. Ehkä sinun pitäisi opetella nauramaan joillekin asioille. Ihme, että vieläkin olet minun suhteeni noin skeptinen. Minulla ei ole sinuun mitään sidoksia, ei yhtään mitään. Voit aivan vapaasti ja huoletta olla, en tunne sinua kohtaan minkäänlaisia negatiivisia tunteita, uskoisit jo.
Ehkä kysymys ei olekaan projektiivisesta identifikaatiosta välillämme, vaan sinun paranoidisesta harhaluulostasi, että toimin niin, koska itse tunnet pelkoa minua kohtaan?
Mitä jos sinä pysyt asiassa, niin ei tule niitä epämiellyttäviä tunteita kummankaan taholta?
oli se, miksi olet täällä kun kerroit poistuvasi täältä iäksi....? Sekin varmaan minun paranoiaani, että niin tulit oma-aloitteisesti ilmoittaneeksi....
Miksi edelleen yrität muuttaa minua, jos en ole sinulle mikään uhka? Edellä olevassa viestissäsikin jälleen kerran yrität sitä - luot mielikuvia minusta.... Jos olisin sinulle niin yhdentekevä kuin mitä samassa viestissäsi väität, et esittäisi tuollaisia lainkaan vaan antaisit minun olla juuri se, mikä olen.
Välillämme on kysymys juuri siitä kuin edellä kuvasin.
Ja taas asian vierestä! Eikös tällä palstalla kirjoiteta narsismista ja nyt ketjun aiheena on,: Mitä on olla oma itsensä?
Nyt taas ketjujen vierittelyjä epäolennaisuuksiin tarrautuen. Ja hetken verran on jotakin keskustelua , mutta sitten taas sisäänlämpiävää hölyn pölyä.
ei tietääkseni ollut se, miksi olen täällä vaan taisi liittyä ihan muuhun. Mikset pysy asiassa saati mietit turhanaikasesti omaa itseäsi ja sitä miten kaikki aina liittyy sinuun. Minulla ei ole mielenkiintoa miettiä sinua tai sitä mitä sinä haluat olla. Ole ihan mitä lystäät, kunhan annat muidenkin olla sitä mitä ovat. Eikö ole tasapuolista ja reilua?
Tosiaan, täällä ei enää haluta olla, eikä ole mitään järkeä palatakaan siinä olet oikeassa.
puheenollen...SINÄ LUPASIT HÄIPYÄ TÄLTÄ PALSTALTA - eikä se liity minuun millään tavalla. Sinä vain et kyennyt huutoosi vastaamaan (yllätys) ja pysymään pois - siirsit sitten keskustelun taas minuun ja käytät niin vimmatusti projektiivista identifikaatiota tässäkin, että ihan hirvittää....
Pidä seuravalla kerralla vähän pienempää meteliä lähtemisestäsi.
PS. Aloitukseen en ole vastannut.
"Minkä vuoksi Lotta ei olisi tervetullut tänne? "
- Kuka tuollaisesta puhui muu kuin sinä? Hän itse ilmoitti dramaattisesti jättävänsä palstan - mutta hah - ei pysynyt poissa....
Kyllä, niinkuin sanoit! Kun mies ja nainen rikkoo ruukun, ja heistä tulee yhtä, juuri rakkaus on se yhdistävä voima. Ei sääntöjä, vain toisen huomioiminen ja tarpeiden huomioonottaminen. En kiellä itseäni sinulta. Olen sinun. Rakastan sinua. En hylkää sinua, luotan sinuun, seison rinnallasi niin myötä- kuin vastamäessä.
Edellämainitun on toimittava molemminpuolin, muuten se ei ole täyttä rakkautta. Sitoutuminen!
=)
...EN tunne sinua.
Tunnekuohussa...minkälainen on henkilö, jonka tämä palsta saa tunnekuohuun? ...Muuta elämää ei sellaisella ihmisellä voi olla...
Kolikon kääntöpuoli, pitääkö ihmisellä olla muuta elämää, ilkikurimus?
No, täällä olevat tekee jokainen vaikeaa palapeliä toisista, kokoaa sitä kuvapuoli alaspäin.
Kolmannen asteen yhteys-elokuva. Minkä asteen yhteys meillä kaikilla täällä on toisiimme? Siksihän me täällä olemme, yhteyden takia, kukin omasta sellistämme (henkisestä), eikö?
Vankeja.
Vapaat ei täällä viihdy.
Kun on yksinkertainen ajatuksenjuoksu niin ei tarvitse rasittaa päätänsä turhalla pähkäilyllä.Silloin kun on yksin niin silloin on oma itsensä ja tunteet ja ajatukset ovat omia.
Oma itsensä voi olla harvojen luotettavien ihmisten kanssa.
käyttäytymisroolit on päällä silloin kun on töissä tai muuten vieraampien ihmisten parissa, silti voi olla itsensä, mutta kunnioittaa toisia ihmisiä ja pääsee itse helpommalla kun ei päästä vieraita ihmisiä iholle.
Ei se mulla ainakaan niin ole mennyt, että jos olen hermostunut niin mulle ei ole todettu, että en ole oma itseni.
Silloin kun on oma itsensä niin ei käytä energiaansa miettimällä millainen on oikeastaan itse silloin kun on oma itsensä.
Liika pähkäily vaan monimutkaistaa asioita.
Mutta jos HALUAA pähkäillä, mitä on olla oma itsensä. Minua nimittäin huvittaa se, että tuo käsite on nopeasti ajateltuna todella helposti selitettävissä... Mut kun alkaa miettiä vähä enemmän, niin huomaa ettei se olekaan niin yksiselitteistä, kuten ei mikään muukaan tässä maailmassa. :D
Mun mielestä jokainen luo oman mielikuvan siitä, milloin itse kukin on oma itsensä.
Ehkä tää asia mietityttää mua siksi enemmänkin, koska taidan olla välillä kuin kameleontti. Muutun sen mukaan, missä seurassa olen. Siksipä ei ole yksiselitteistä sanoa, milloin olen oma itseni. :P
Jotkut persoonat tuntuvat olevan aina samanlaisia, he eivät muutu ilmeiltään, eleiltään ja he näyttävät aina omilta itseltään. Kuitenkin heilläkin voi olla piilossa se toinen ja kolmaskin puoli, joka voi tulla esiin harvoin esim. ykisnäisyydessä tai sellaisen ihmisen seurassa, jolla on samanlainen kiinnostuksen kohde kuin heillä ja ihmseen, johon heillä on vahva luottamus.
Sitten on persoonia, jotka muuttuvat seurassa kuin kamelontti eikä heistä ota selvää milloin he ovat oma itsensä. He ovat alttiit vaikutteille, siitä mitä heistä ajatellaan ja millaisen kuvan he itsestään antavat sille henkilölle, jonka kanssa juuri ovat tekemisissä. Tälläisillä ihmisillä on yleensä huono itsetunto, he eivät halua näyttää todellista minäänsä, paljastaa sisintään, tulla "nähdyksi". He haluavat peittää todellisen minuutensa, koska pelkäävät arvostelua ja väheksyntää.
Aidoimmillaan jokainen on omassa yksinäisyydessään ja sellaisen ihmisen seurassa, johon voi tuntea luottavansa täydellisesti. Hyvän itsetunnon omaavat vahvat persoonat eivät kaipaa näyttelemistä tai toisen ihmisen miellyttämistä kokeakseen itsensä hyväksytyksi. Itselle on tärkeää hyväksyä itse itsensä. Arvostus ja itsensä hyväksyminen ei lähde toisten hyväksynnästä vaan siitä, että kokee itse itselleen olevansa tärkeä, arvokas ja rakas. Itsensä rakastaminen ei ole itserakkautta vaan tärkeää itsestä huolehtimista ja hyvinvointia.
Summa summarum:
Olla oma itsensä on yhtä kuin hyvä itsetunto.
Eikö olekin kiusallista jos ihminen on oma itsensä? Miettikää sitä!
Siis ihailtavan syvällistä pohdintaa! Ihailtavaa älykkyyttä! Kamalan hankala ja vaikea kysymys! Tohon ei kyllä pysty vastaamaan kukaan muu kuin älykäs narsisti.
Mutta jos siitä huolimatta yrittäis:
Olla oma itsensä = olla sellainen kuin on teeskentelemättä mitään muuta.
"Olla oma itsensä = olla sellainen kuin on teeskentelemättä mitään muuta. "
Vaatii täydellistä itsensä tuntemista, joka lienee mahdotonta(?) Jokin asia/tapahtuma/lause/kohtaaminen laukaisee sussa reaktion, mitä itsekin ihmettelet jälkeenpäin 8-)
Miksi ylipäätään pitäisi näytellä jotain muuta kuin on? ? ?