Teen koulutyötä vanhuudesta ja siihen liittyvistä mielikuvista. Miten mielestänne suomalaisessa kulttuurissa suhtaudutaan ikäihmisiin ja miten itse koette vanhenemisen?
Onko vanhuus kirosana?
Midell
64339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
saisiko oppilaitoksen nimen, ja sähköpostios? Yleensä, jos ei ole provo, nuo nyt vähintäänkin kuuluu kertoa.
Vanhuus on ihanaa, vihdoinkin voi elää itselleen. Tehdä mitä mieleen juolahtaa, tai olla tekemättä
Kunnianimitys olla vanhus.
eikös aiheesta ole jo aika paljon valmista tutkimusta ?
vanhus eivät tietenkään ole kirosanoja. Tällä palstalla niitä kuitenkin käytetään hämmästyttävän paljon nimittely- tai pilkkaamistarkoituksella.
Henkilökohtaisesti en pidä suotavana yksittäisten ihmisten kesken puhua vanhuksista, ellei se asiayhteyden ja selvyyden vuoksi ole perusteltavissa. En aio ainakaan itse muuttua esim. 75-vuotiaana ihmisestä vanhukseksi, olen omanlaiseni, nimellä varustettu yksilö elämäni loppuun saakka.
Mihinkähän kouluun sitä ollaan menossa?
Eiköhän tuo liene sama, joka välillä herjaa ja välillä heittäytyy tekemään tutkimusta. Jollain lailla häiriintyneestä yksilöstä on kyse.
No kaikesta huolimatta kerron omakohtaisesta vanhuudesta. Olen vanhus, olin puolison omishoitaja muutaman vuoden, voimani uupuivat, puoliso jouti laitos hoitoon, yksin nyt yritän pätjätä, omaisia on mutta heillä omat kiireensä, eivät käy kuin merkkipäivinä jos silloinkaan, soittavat joskus puhelimella.
Tunnen olevani ylimääräin ihminen maailmassa, tietenkin kaikki toitottaa että mennä sinne sun tänne, mutta kun olen näin vanha en oikein osaa tai saa aikaseksi yksin lähteä, kun kukaan ei kutsu, pitäs yksikseen mennä tanseihin , elokuviin, konserttiin, teatteriin, mutta kun yksin ei huvia.
Harrastan kyllä liikuntaa eri muodoissa, mutta kaipaan jotain muutaki, esm, toisia ihmisiä.
Mielsetäni yhteiskunnan pitäs pitää jotenki yhteyttä vanhenevaan ihmiseen, esm kertomalla eri kerhoista, kuitenkin katsottais fyysinen ja psyykkinen vireys missä ryhmässä vanhus voisi vihtyä, siis kullekkin sopivantasoinen ryhmä.
Käsityö kerhot sun muut käsillä tekeminen voisi olla mielekästä, jossa vanha ihminen ""sulautuis"" joukkoon.
Olen selkeästi erakoitumassa, siis minut on unohdettu, yksin en jaksa etsiä ryhmää, vaikka tiedän niitä olevan olemassa.
Myös seurakunta voisi paremmin muistaa vanhuksia, tulla oikeesti ovelle kysymään kuinka vanhus voi ja jaksaa, voisi esitellä minne voisi kyseinen mummeli tai pappa lähteä, ja missä tuntis vanhus itsensä " tervetuleeksi " joukkoon.
Luulen että meitä suhteelisen pirteitä omatoimisia vanhuksia on paljon, mutta me kärsimme yksinäisyydestä, meidät on unohdettu, emmekä vielä kuole, emmekä tarvitse koti palvelua kovinkaan suuressa määrin vielä, mutta tahdomme kuulua vielä johonkin ryhmään, meillä on pitkä työ elämä takana, monella pitkä avioliitto kuten minulla, mutta nyt on jäänyt yksin, maailma on muuttunu, mummot ja papat eivät kuulu ydin perheeseen, olemme ulkopuolisia unohdettuja, vaikka kaiken olemme yhteiskunalle antaneet.
Alkuun voitaisiin perustaa vanhusten neuvola terveyskeskuksen yhteyteen, siten että vanhus tarvitessaan lääkäriä, voisi kääntyä ensin neuvolan puoleen, ja sieltä ohjattas vanhus kykynsä mukaan joko hoitoon tai harrastusten piiriin, tämä on toiveeni, toivottavasti joskus toteutuu.
Kyllä sulla on asiat huonosti olet vanha ja et saa aikaiseksi lähteä kun kukaan ei kutsu ja vaikka kutsuisi et kehtaisi lähteä vaan lähtisit kuitenkin..... päätä jo mitä haluat. Mene vaikka terveyskeskuksen aulaan bongailemaan ohikulkevia ; )
Hahaa,,,, heh,,, hyvä nuvo heheeeee......
Sinussa asuu selvästi piru.
Noinko toivoisit itsellesikin vastattavan, jos olisit samassa tilanteessa?
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, pitää vieläkin paikkansa, kannattaisi miettiä sitäkin.
Iva on pikkusieluisten huumetta.
Alfred Tennyson
Oletko ollut omaishoitaja?
Ihminen ei niin vain selviä uupumuksesta joka on tullut vuosien mittaisesta valppaana olosta toisen ihmisen hyväksi.
Tiedän kokemuksesta, olen myös erakoitunut pitkään jatkuneen hoitotyön takia. Tästä ei pääse irti jos ei jokin ulkopuolinen asia vaikuta elämään niin voimakkaasti että muutoksen on tapahduttava.
Kirjoittaja jolle vastasit on sentään osannut katkaista hoitosuhteen, toivon itsekin siihen pystyväni ennenkuin on myöhäistä.
Itselläni on melko usein vapaata, se on auttanut jaksamaan. Pidän kerran viikossa vuorokauden vapaata, aion vielä lisätä vapaapäiviä, sillä hoitaminen pitää seinien sisällä 24h vrk, en muuten jaksa huolehtia puolisosta enkä itsestäni niin kuin pitäisi.
Olen 66-vuotias. en ole vielä hetikään vanhus, eikä minua ole syrjitty iän takia.
Uupumus ja yksinäisyys omaishoitaja kauden jälkeen kestää vuosia. Ymmärrän hyvin sinun tilanteesi.
Hoidin miestäni viisi vuotta, hän oli hyvin harhainen ja sekava. Ystävät kaikkosivat, koska eivät jaksaneet, lapset pakenivat omaan elämään ja jäimme kahden. Yötkään eivät antaneet lepoa, mies vaelsi ja sekoili. Aamulla piti aina nousta töihin, pestä ja laittaa mies kuntoon muutaman tunnin päivähoitoa varten. Lopulta jouduin jäämään varhaiseläkkeelle koska oma terveys alkoi olla vaakalaudalla. Vuoden ehdin olla ympärivuorokautisesti mieheni kanssa, ennen kuin hän kuoli.
Ensimmäisenä leskeysvuotena olin niin uupunut, että en jaksanut lähteä minnekään. Ystävät olivat kaikki poistuneet kuvioista. Onneksi oli koira joka pakotti ulos säässä kun säässä ja lapsenlapset jotka aina välillä hoitajaa.
Kotoa ei kukaan tule hakemaan on pakotettava itsensä ulos ihmisten ilmoille.
Sinullakin on tietokone ja osaat käyttää sitä kun tännekin kirjoitat. Etsi sieltä paikkakuntasi menoja ja lähde rohkeasti liikkeelle. Nyt on kurssit alkamassa ja vielä ehtii mukaan. Kansalaisopiston kursseille/ luennoille voi ihan hyvin mennä yksin. Toisilla paikkakunnilla on alkanut RAY:n tukemaa senioreille suunnattua toimintaa.
Katso onko paikkakunnallasi sellaisen järjestön kun Vanhusten tuki ry. toimintaa, sieltä saatat löytää vähän vastaavaa mitä niin innokkaasti peräänkuulutat neuvolana. Toinen paikka on seurakuntasi senioritoiminta.
Rohkeasti vaan liikkeelle, hyvää syksyn jatkoa sinulle!
Vastaan sinulle "ihminen ei vanhus" osanottoni tilanteeseen jossa nyt olet, todellakin hoitajalle voi tulla lähtö ennemmin kuin hoidokille. Puolisoni hoitajat laitoksessa jutteli omista kokemuksistaan, monelta oli se tevempi omainen kuollut yllättäin ollessaan omaishoitajana, ja se dementikko elää vielä 10 - 20 vuotta laitoksessa hoidossa, joten me omahoitajat hoitakaamme myös itseämme, työ on raskasta, voimat uupuu yllättäin. Kohdallani sain yllättäin sairaskohtauksen, jouduin sydän leikkaukseen kaikki pääsuonet ohitettiin, yksi oli 100% tukossa toiset -80% , . Selvisin leikkauksesta, jonka jälkeen yritin vielä olla omaishoitajana, mutta huomasin toivottomaksi, en jaksanu, joten oli luovuttava.
Yksin jäätyäni vuosia hoitotyötä tehneenä elin niin eristettyä elämää, että nyt on vaikea hakeutua toisten joukkoon, "kun kukaan ei kutsu" ( heh ) eikä tunne ketään tuttua joten erakoituminen uhkaa nurkissani.
Olen kyllä aktiivinen harrastaja ulkoilun ja kuntoilun suhteen, mutta niissä piireissä ei juurikaan keskustella toisten ihmisten kanssa , tervehditään kyllä, ja muutama san vaihdetaan, mutta siinä se sitten onkin, kuntoilu on itseellistä puurtamista.
Kaipaisin, kuten tuolla ylempänä kirjoitin esm. "vanhus neuvolassa " ohjausta ikäisteni ryhmään, saman kuntoisten joukkoon ja harrastus piiriin, jokatapauksessa meitä suhteelisen hyväkuntoisia aktiivisa vanhuksia on ja tulee olemaan enenevässä määrin, meidät pitää huomata yhteiskunnan taholta paremmin, meistä ei tule avun tarvitsijoita jos meille aktiivi kerhoja "pykätään". Olemmehan veron maksajia olleet ensin työeämässä noin 40v, sitten omais hoitajina, meidät on huomattava.
Turha huudella " se on itsestä kiinni " ei ole , kun elämä on eristäny niin täydellisesti kotiin hoito työhön, joten nyt on meitä terveitä entisä omahoitajia autettava löytämään uudet harrastus ympyrät.
Minulla nuoruudessa on ollut paljon harrastuksia, joten niitten herättäminen olis helppoa, esteenä on vain vanhuus, ja tuttujen puute.
Vanhuksille tulis olla omat seurat, esm. kankaankudonta, kunto salit, käsityökerhot erilaiset, puutyöt, taide kerhot esm. maalaus eri muodoissa, tanssikerhot, ym.
Nyt tietenkin joku hoksaa onhan opistot, niin mutta niissä on nuoria, ryhmät suuria, ei niihin vanhus joka vuosia on kotona joutunu hoivaamaan muita kehtaa mennä, ( on aika tökerö nuoriin verrattuna ) jotain on keksittävä tän ikäsille, tän tasosille omat pienet ryhmät. Siksi pient ryhmät, koska ihminen viihtyy ja tulee parhaiten toimeen pienissä ryhmissä, se on tutkittua tietoa, joka sopii myös työpaikkoihin, paras työ tulos saadaan pienissä ryhmissä työskennelessä, työnantajankin kannattas paneutua asiaan paremmin.
Minusta on aivan mieletöntä itkeä uupumusta koska yhteiskunta tarjoaa apua jos on valmis maksamaan. Anoppini hoiti 68-vuotiaana appea kotona kaksi viikkoa ja kaksiviikkoa appi oli hoitokodissa. Muistakaa käärinliinoissa ei ole taskuja ja suvulle kelpaa kaikki arvokas jälkeenne.
Noin puoli tuntia sitten hain autoni autohallista ja ajoin kohti asuntoani, tiellä konttasi vanha nainen. Pysäytin autoni ja riensin apuun, paikalle oli kertynyt muitkin auttajia. Kysyin tarvitaanko autokuljetusta, ei tarvittu kaksi auttajaa lähti viemään naista kotiin.
Noin minullekin voi käydä ajattelin, mutta siihen asti kun olen vielä voimissani teen joka aamu 15 - 20 minuutin raajojen liikerata- ja venyttelyohjelman, sekä joka päivä noin viiden kilometrin sauvakävelylenkin.
Lisäksi te jotka koitte tulevanne loukatuksi aloitus on selvä provo. Taitaa olla tämäkin viesti johon vastasin provo.
---- "korppis " vissiin on vielä murrosikäinen, neuvot sen tyylisiä ? ei aikuisen kypsän ihmisen mielipide. -----
Kiitos " naapurin täti " hyvistä neuvoista, hyödynnän niitä heti , kiitos.
Tuo vastauksesi, ei ollutkaan aloittajalle. Vaan uupuneelle ihmiselle. Siinä on se ero.
Eikö vastaus kelvannut vai itketäänkö lisää uupumusta ja säästetään rahaa piirongin laatikoon lapsille jaettavaksi?
Sanoin edellisestä illalla kirjoittamastasi, viestistä. Jota nyt yritit lieventää, ja saada jotain kruunua päähäsi. Kukaan ei kysynyt sinulta, mitä näit tänään. Se ei liittynyt mitenkään tähän törkyviestiisi.
Sinäkö tiedät ihmisten varallisuuden? Aika hyvin, vaikka useimmat, kuten sinäkin, kertovat eläkkeidensä pienuudesta.
Sano mitä tykkäät en minä myös, enkä lievennä olen viela samaa mietä kuin eilenkin illalla.
Tähän ikään luulisi jo kaikilla on se verran omaisuutta, josta voi luopua jos fyysiset voimavarat ja rahat ovat lopussa.
Ei kun pitää kituuttaa sillä kun saa korkeimman kruunun.
Onko kaikki, siis k a i k k i aivosolut käytössä???? Epäilen suuresti.
Mietippä itse, jos tulisitkin avuttomaksi jo alle 50-v, niin sinähän et ole, mutta kuitenkin. Meitä ihmisiä on niin moneksi. Minä tulin avuttomaksi 32-vuotiaana, selvennykseksi, että mieheni on syntynyt 1935 ja on nyt 75-vuotias.
Voitko edes arvailla, miksi (minkävuoksi/takia) on muuttunut eläkeläinen viriili mies, kävelijä, puunhakkaaja, metsästäjä ja kalastaja äkäiseksi vanhaksi (pappa) mieheksi, joka ei hyväksy edes 4-v pojan (lapsenlapsensa) riehuntaa, vaan odottaa häneltä jotain "siivoa käytöstä" ?!!!????
Nyt herättelen kysymystä siitä, kuinka ihminen muuttuu, kun rakkain (vihatuin) on viereltä pois. Kun on montavuotta eletty yhdessä ja olkoon nyt rakkain, niin on pois.
SE ON TYHJYYS.
Ei sitä täytetä mummo/pappakerhojen toiminnalla ja kukapa tuollaiseen ihan ensimäisenä ryntääkään?
On aivan eriasia, kun aikuisiällä vaihdellaan kumppaneita, niin ei niitä surra kovinkaan pitkään.
Juu, Korppis tuntuu möläyttelevän aivan älyttömiä. Sopisi tosiaan uhmaikäiselle nuorelle paremmin nuo viestit, kuin kypsyneelle naisihmiselle.
Koeta keksiä oma nimimerkki äläkä tunge iholle ; ( vaikka kuinka haluaisit.
Mitä itsekkäämpi nimimerkki, sitä suloisempi soppa!
Nimimerkki "naista myöden".
Naiset ne vasta iholle tunkeekin, vaan en ole sellainen tyttö lainkaan, hyi....hui.
Tuo aforismisi ei auvennut.
Jo on korppi haaskalla!
Eikö hän olle kiinnostunut meidän 60 seksielämästä? Se se vasta vinhaa ja vauhdikasta on kuuluu olennaisena osana suomalaisten ikäihmisten kulttuuriin tai ainakin mielikuviin ; )))
Jos ei satu olemaan vielä niin dementtinen, että vanhat hyvät ajat palutus mieleen, heh , keksi jotain muuta mukavaa, tähän aikaan sopivaa.
Ei mennyt perille illan kevennykseni.
HUOKS ; (
Muuten olisi kiva leikkiä sellaista peliä, että istuttaisiin vuoron perään rollaattorin huili-istuimella ja pukattaisiin vauhtia mäen päältä, katsottaisiin kumpi pysyy kauemmin istuimella ; ))) Niin kun huru-ukot aikoinaan Suomifilmissä.
--- heh, no tämä oli sentään jokin YRITYS heh hyvä -----
heh heh heh yrittänyttä ei laiteta heh heh...
Mitä mieltä olet ?????? jos pantas NAURUKSI koko vanhus ongelma, nauretaan vahuudelle,,,, jospa se ongelma katotoais yhteiskusnasta ! ????
Tottapuhuen, laitokset on tupaten täynnä demtikkoja, jotain pitää todella keksiä, ettei meistä tule dementiikoa, siis on keksittävä jotain koko yhteiskunnan parhaaksi !
Turha eristää vanhukset yhteikunasta, meistä tulee vain riea, jos ei keksitä hyödyntää aktiivisia vanhuksia !
Vanhusten neuvolasta voi alottaa, ja kerhoja pystyyn !
Kuolema saappaat jalassa ei laitoksessa !
Ihan samalla lailla voisimme ottaa taas kerran käsiteltäväksi miksi tänne hyysätään terveitä Afrikan pakolaisia etuuksiamme syömään. Kaikki se raha joka menee heidän ylöspitoon on pois esim. vanhusten hoidosta. Burganaiset lastenvaunuilla rollaattorien ohi.
Etsin omat aktiviteettini enkä odota yhteikunnan tulevan apuun.
Korvessa on vanhusten kerhoja, jotka ovat keskittyneet yksinomaan vanhusten tarpeisiin. Lisäksi aktiivisille ikäihmisille on ihan riittävästi opistotoimintaa, taideiden, kielten ja kädentaitojen harjaannuttamiseen ja samalla toiminta on linkki sosiaalisiin kontakteihin. Yksin ei tarvitse olla.
Eutanasia voisi olla ratkaisu tietämättömänä makaavien vanhusten arvokkaaseen pois siirtymiseen.
Ystäväni Kreikassa haluaisi tulla Suomeen ja matkustella miehensä kanssa, mutta he eivät voi lähteä minnekään niin kauan kuin yhdessä huoneessa makaa miehen äiti täysin pyöriteltävissä ja tietämättömänä.
Hollannissa eutanasia on laillistettu.
Suurin osa täällä kirjoittavista on hyväosaisia. Kontakteja kodin ulkopuolelle ja kauemmaksikin maailmaan löytyy tietotekniikan avulla, aikuisten oikeesti et ole yksin.
Sääli ja urputus pois.
johtopäätöksiä, Korppis. Kyllä jutut meni jakeluun ja hauskaa oli. Se on vaan se, kun ei nauru kuulu, eikä sitä aina kerkiä tehdä raporttia näistä fiiliksistä...
Olisitpas kuullut meikäläisen naurun tänä aamuna ihan livenä täällä kotona.
Etsin kuumeisesti kännykkääni kun piti tilata aika hammaslääkäriin. Ei löytynyt, joten kävelin vastaanotolla ja tilasin ajan jatkoin Petterin luo kysyäkseni josko hän oli vahingossa kännykkäni illalla pöydältä taskuunsa laittanut. Ei ollut, sovimme, että kun pääsen kotiin Petteri soittaa ja soittihan hän, kuulin musiikkia juoksin keittiöön, sieltä se kuului.... jääkaapista...voipaketin takaa. ; )
Niin, se seksikö sunkin elämästä puuttuu, kun on helvetin kova tarve iskeä ilkeää tekstiä?
Onnellisen, tyytyväisen ja tyydytetyn ihmisen ei ole tarvetta heittää paskaa toisille.
Onnellisesti tyytyväisen ja tyydytetyn ihmisen, "keittiö" psykologinen analyysi realistisesti elämään suhtautuvan palstaa lukeneen ja sieltä aloituksia selailleen ja niistä vinkkejä saaneen kommenttiin. Seksi on aikas usein aiheena ja tapanani ei ole niihin osallistua, kuin huumori mielessä jos sittenkään. Seksi kun on jokaisen niitä yksityisimpiä alueita jonne ei sinun sovi tunkeutua ; )) vaikka kuinka utelias oletkin.
Siis "sääli ja urputus pois"? Tämäkö olisi reseptisi masentuneelle? Ja entäs se varallisuus, että jokaisella on?
Niin, no joo, oli minun entisellä johtajallani (intialainen), joka oli pedannut sänkynsä ja kaskummaa, patjan alla olikin ollut rahaa! Niitä hän veteli taskuistaan tukuttain. Lupasin tulla petaamaan hänen sänkynsä, ..ei luvannut, olihan hänellä nuorempiakin, mutta eivät näköjään osanneet edes säkyä pedata!
Itselleni "tuputetaan" eläkettä tilille 1.096/€ kuukaudessa, josta maksan vuokran, sähkön, puhelimen ja netin. Ne ovat pakollisia ja ruokailukulut ovat oman harkintani mukaan. Laskeskelin muuten eilen, että ruokaan menee vähemmän per/kk, kuin tupakkaan, mikä olikin "ylläripylläri" minulle. Onneksi vuokra on edullinen.
Nuo säästöt "sukanvarressa" on jo aikoja sitten annettu lapsille. En ollut ennustaja, kuten ei Sibeliuskaan, kun vaimo tiedusteli hänen kotiin tuloaan. Minä en aavistanutkaan, että jouduin muuttamaan kodistani vuokralle ja kauas tuttavista, koska vuokrataso sen ratkaisi.
Minulle on erittäin omakohtainen tuntemus tuosta yksinäisyydestä, vaikka ympäristö kuhisee kaikenlaisia akvititeettejä, en itse jaksa niihin osallistua. Olen toki käynyt teatterissa, elokuvissa ja yhteisessä ruokalassakin, mutta kaikkihan ovat minulle vieraita. Olen muukalainen "ulkoavaruiudesta", koska puhetapanikin sen heti todistaa.
Ihanaa oli sun kertomus aamujumpasta! Voi hiivatti! Kun minä yritän edes yhtä jalkaa tai kättä nostaa ylös/alas aamulla, vaikka vain vuoteessani, niin ajatukseni on heti. Mitä turhaan. Nyt voin nauttia elämästäni ponnistelematta mihinkään. Ja näinhän se päivä menee, (lainaus) "aika kuluu aatellessa, päivä päätä käännellessä". Oli aika, kun ei voinut edes päätä kääntää, sillä hiekkapussit oli molemminpuolin ja raudat poskipielissä (kallossa) joten päänkääntelykin oli e h d o t t o m a s t i kielletty.
Naapurini sanoin ;"saahan siitä puhua", mutta taas toisen; "muista se ja paina se mieleesi". Molemmat hyviä ja toisaalta hyvin merkityksellisiä. Miettikääpäs tosi elämään, eikä politiikkojen suuhun.
Kirjailija "korppis", tai joku toinen, voisit/e)ko/ ystävällisesti, (tai vaikkapa vihoissasi) korjata kirjoitus virheeni. Olisi sitten minulla pähkäilyjä illaksi.
Minua on aina hämännyt tuo kirjoitustaitoni oikeellisuus, vaikka lukemaan opin jo 5-v. Mieheni taas on väittänyt, että lukemiseni ymmärtämistä en ole koskaan hallinnut!! Siis en ymmärrä.
lääkäriksi saati lääkärihoitajaksi tai oikolukijaksi, mutta entisenä opettajana karttakepillä sormille näpsäyttäjäksi kylläkin. Tosin nyt ei ole tarviskaan ; )
Olen sitä mieltä, että olemme oman sänkymme petaajia.
Jos et kehtaa treenata et kehtaa, mutta silloin ei saa valittaa jos laiskuuttaan ei pääse liikkumaan. No, et valittanut kirjoitit vaan, että nautit elämästä ilman ponnisteluja. Kerroin tuossa aikaisemmin kontallaan katua ylittäneestä vanhuksesta, kun näin hänet siinä autoni edessä,kauhistuin, olinko se minä, tulevaiduuden kuvajainen itsestäni.
Yritän pitää kunnostani huolta. Ikävää oli huomata kun muutin kirkolle mökiltä ja aloin taas sauvakävelyn niin polvet pitivät sellaista kitinää, että hirvitti. Aloin tekemään kyykkyyn ja ylös liikettä käsissä viiden kilon painot. Ei vikise enää vaan alkaa jo askel kulkemaan.
Jokainen taaplaa tyylillään ; )
Jos olisit lääkäri, olisit todella tympeä lääkäri. Ja olisit sitäpaitsi heittänyt minut jo roskiin kun olin koomassa käänneltävä ja hoitsujen pestävänä kun paskoin tiedottomana alleni. Nyt kuitenkin toipunut siinä määrin, että joitain työpäiviä on takana, ja huomenna kokopäiväinen työsarka edessä.
Niin kun minusta ei ole paskojen pesijäksi eikä suolijen sisään työntäjäksi...huh..ei ei ; (
Hyvää työsarkaa sinulle. Itse lähden kolmen viikon päästä Keski Eurooppaan ; ) Tein juuri välietappien hotellivarauksia. On se niin ihana olla vapaa ilman työn velvotteita ; )
Joo, ruikuti ruikuti ruikuti... että köyhä ja pieni eläkäe ja vähätuloinen tunnon.
Asiahan on niin kertoipa teille mitä tahansa itsestään se on satua tai ei sittenkään ehkä se onkin totta ; )).
Että sillätavalla se käsitys toimii että voi pyörtää aiemmat puheensa, muttei vahingoissakaan ole omien puheiden antama viesti. Se on aina toisen "syy".
Näin minä sen näen täältä koneeni päätteltä, että lukee viestit kuten lukee ja ymmärtää kuten ymmärtää vaikka ei ymmärtäisi mitään.
Miksikähän te armon loukatut rouvat, ette uskalla käyttää omia nikkejänne?
Mikäs sinua siinä niin loukkaa, että muutkin käyttää omaa nikkiään, niinkuin parhaakseen näkee?
Ei ole kirosana, se on aivan asiallinen sana yli kuusikymppisistä. pidän aivan luonnolisena sanan vahus.
Eihän työnantajatkaan tahdo huolia enään töihin yli viisikymppisiä.
Nyt kun iän mukanana on tullu joukko vakavia sairauksiakin, niin on tuntunut, että romukoppaan tässä joutaisin, mutta koen positiivisesti yllättyneeni, että kohteluni senkuin vain paranaee, jos vertaa siihen, miten suhtauduttiin minuun naisena esim. 20 vuotta sitten.
Ja se, että joka suunnalla tunnutaan narisevat terveyskeskuksista, mutta siinäkin olen enemmän kuin positiivisesti yllättynyt. Kerrassaan kohtelu on parantunut kymmenkertaisesti. Ja jos lääkäriä olen tarvinnut, olen aina sen saanut. Perjantainakin oli mukava todeta, että omalääkäri tunee jo mun sairausepisodini, eikä sitä sidontatilanteessa tarvinnut alkaa selittelemään.
Ja mikä mukavanpaa, kommunikointi lääkärin kanssa käy e-mailina. Senkuin vain lähetän viestiä, että pitäis ottaa taas se ja se kontrollinäyte, tai röntgenkuva yms. Aina on järjestynyt.
Jos reseptiä tarvitsen, e-maililla viestitän ja homma hoituu. Tämä tiettenkin edellyttää, että on omalääkäri, joka tuntee potilaan ja muistaa ilman että alkaa lukemaan koko sairausepisodia läpi.
Esim. viestitän, että olen syönyt nyt sen kuurin, ja käynyt viljelynäytteessä, mutta edelleen se bakteeri istua näköttää, jatkanko, jos niin, kirjoitatko jatkoa?
Ei tarvitse heikosti liikkuvana läheä viemään reseptiä, ja sitten hakemaan se varta vasten kahdenpäivän kuluttua.
Vanhuus-sana kertoo siitä, että olemme eläneet jo melkoisen kauan. Kaikki eivät koskaan saa sitä sanaa omalle kohdalleen. Eri asia, minkä ikäisestä sitä sanaa sopii käyttää. On eri-ikäisiä vanhuksia monessa mielessä. Siitä riittäisi juttua vaikka kuinka, mutta jääköön tämä tähän.
Ihmettelen tuota sepustustasi koulutyöstä!
Täysin tarpeetonta koska jokainen ymmärtää sen perättömäksi.
No, harmitonta kuitenkin.
Vanhuus ei voi sanana olla kirosellainen!
Vanhusta voisi siinä tarkoituksessa käyttää mutta sanomisen kohteesta riippuu tuleeko siitä kirosana vai ei.
Vanhuusrajan veto lienee niin vaikeaa että olisi parempi olla käyttämättä sitä täsmällisemmässä mielessä.
Itse käytän mieluummin ilmaisuja ikäri, ikääntynyt, tytön hupakko, mamma, mummeli, papparainen jne.
Minua voi vapaasti kutsua miten tahansa, nimitys ei minua muuta.
Loukkaamistarkoituksessahan voi herjata minkä ikäistä tahansa.
Itse en ole kokenut mitään ikäsyrjintää muistuttavaakaan mutta ylipäätään meillä suhtautuminen ikääntyneisiin poikkeaa eteläisempien kulttuurien asenteista.
Siellä vanhemmille ihmisille, ilman ikärajamääritteitä, ollaan huomaavaisempia.
Vanhenemisesta on turha filosofoida. Jokainen tietää ja tuntee sen kohdallaan samansuuntaisesti mutta eri asteisena.
Kimmoisuuden ja voimatason väheneminen, välinpitämättömämpi suhtautuminen joihinkin elämän ilmiöihin ja toisaalta pienempi viitseliäisyys ulkopuolisten huomioon ottamisessa ovat kohdallani selviä, ikääntymiseen liittyviä ilmiöitä.
Kalenteri- ja biologinen ikä ovat eri asioita.
Jälkimmäiseen saattaa tulla pikainenkin muutos.
Ensin mainittu vaan jyrää.
Aloituksen tekijä tiesi täsmälleen aiheen vetävyyden. Koulutyö no jaa, mutta täytyy sanoa jakoa on tapahtunut. Tutkimuksen yhteenvetokaan ei liene vaikeaa sillä.....sairaat ja raihnaiset vanhukset ja reippaat ja aktiiviset ikäihmiset. Vieläkö saataisiin otantaan mukaan ne ikäänsä huomattavasti nuoremman näköiset 60:set, joilla on kaksikymmentä vuotta nuoremmat sulhot kainalossa. Silloin tulisi lisähajontaa aloittajan lopputyöhön ; )
Ei onnistu järkevästi.
Olisi pitänyt olla valmis pohja rajattuine kysymyksineen joiden vastausten yhteenveto olisi ollut valmiina ohjelmassa laskettavana.
Minusta tuo alkulätinä on täysin tarpeeton! Olisi mennyt suoraan aiheeseen!
Apuuuuvvaaaaa,,,,, olen erakoituva vanhus, alle seitkyt ,,,,,,,, APUUUUVVVAAAAA ........
Pyhän kolminaisuuden yksi kulma pettää.
Nykyään elimistön rappeutuminen rajoittaa valintoja.
Kuntoilu - "seurustelu" - alkoholi kolmiosta minun on jätettävä alko pois jos aion kahden muun toimivan normaalisti.
Kuntoilun pudottaminen heikentää kahta muuta ja "seurustelutauko" ei auta kummassakaan muussa.
Eikä tilanteeseen ole odotettavissa kohenemista!
"normaalin" määrittelysi.
Mielestäni noihin asioihin ei ole yhteisesti hyväksyttyä, yhteistä standardia.
Itse kullakin "normaali" on henkilökohtainen käsite.
Kuntoilua ajatellen normaalini on se kuormituksen taso josta on selkeästi hyötyä kunnon kannalta.
Jälkipäivän tunnelmissa salille meno saattaa ikäiselleni olla jo vaarallistakin.
Tuo toinen asia on "normaali" silloin kun se toimii minua tyydyttävällä tasolla. ( Henkilökohtaista sekin )
Lieneekö häpeä tunnustaa että minulla se valitettavasti on vaihtoehto alkoholin kanssa läträämiselle.
Kuntoilu on minulle välttämätöntä kahdesta muusta nauttimiseksi, eriaikaisesti.
Nuorena ei rajojen suhteen ollut niin nuukaa!
"Seurustelutauko" ei anna lisätehoa tai -nautintoa kumpaankaan muuhun.
.
"Itse kullakin "normaali" on henkilökohtainen käsite".
Totesit, ettei tilanteeseen ole kohennusta odotettavissa ja normaali myös vilahti tekstissäsi. Sillähän minä leikinpäin ja sellaisena helppona ratkaisuna ehdotin, että päivität omat normaalisi niin, että tilanne kohenee laakista.
Mutta helpot ratkaisut ja tilastoilla tms. kikkailut eivät taida olla sinun juttusi.
Helppoahan tää ei aina ole kellään, mutta mulla onneksi alkoholi joskus parantaa "suoritusta".
"Midell"
Mielikuva: hymmmm, jaaa, vanhus on yksinäinen, unohdettu, sairasteleva riesa, välttämätön paha, kun ei eroonkaa pääse, köyhä, apua tarvitseva, mutta kukaan ei tuu kysymään kuinka voi voisko olla avuksi.
Suhtautuminen: suomessa suhtaudutaan ikäihmisiin neutraalist, välttämätön paha, mieluusti unohdetaan omanonnensa nojaan, --------------
Itse: koen vanhenemisen suurena suruna, elämä on eletty, puoliso kuollut, lapset ei kiireiltään ehdi eikä jaksa muistaa , ei mitään odotettavissa, olemme yhteikunnan riesa, yhteikunnalla sijoitus vaikeuksia, olemme turhakkeita, unohdettu vanhus, vielä omatoiminen, mutta kuinka kauan, kuka tulee katsomaan jos kupsahdan, ehkä viikojen tai kuukausien päästä joku huomaa
ettei näy liikettä.
Muuten harva on vastannu aloittajan kysymyksiin, tässä yksi vastaus, kelpaako ! ?
Kannattaa olla vanhusten kavereita. Juuri tuli tietoa,että 35% kaikista säästötileistä on yli 75 vuotiailla.
Paljonko oli omistettuja osakkeita, siis prosenteissa?
Entä muuta omaisuutta? Vaikka vain verotusarvoltaan, vaikka sekin on mitätön todellisesta arvosta.
Amispelle teki persefarkuissaan oikein hyvän aloituksen.
Keljuttaako kun koulun pihalla ei saa polttaa ?
Pian on perjantai ja voit vetää taas lärvit.
tuota vielä tiedä.
ettei toimi kirosanana. Ehdin jo vähän mallata. Voi vanhuuden vanhuuden vanhuus! Ei toimi ei.