Paljon maksaa

Hei, syöpää pelätään tolkuttomasti. Paljon on turhaa pelkoa.
Syöpä on sairaus siinä missä joku flunssakin ja molemmista voi selvitä.
Sanoo tässä syövän läpikäynyt melkein kymmenen vuoden takaa.
Sitäpaitsi ei syöpä ole ainoa pelottava juttu. Elämässä voi tapahtua muitakin ikäviä juttuja.
Itse ajattelin aikanaan, että olin onnekas kun minulla olikin syöpä, joka on parannettavissa, eikä jotakin muuta.
Paljon huonompi olisi ollut tilanteeni, jos olisin esim. joutunut liikenneottettomuuteen ja menettänyt siellä liikuntakykyni.
Mitä siis siitä, että sairastuin aikanaan syöpään. Toivuin siitä ja voin jatkaa elämääni eteenpäin ihan niinkuin sitä syöpää ei olisi ollutkaan.

Matka jatkuu kirjoitti:

Hei, syöpää pelätään tolkuttomasti. Paljon on turhaa pelkoa.
Syöpä on sairaus siinä missä joku flunssakin ja molemmista voi selvitä.
Sanoo tässä syövän läpikäynyt melkein kymmenen vuoden takaa.
Sitäpaitsi ei syöpä ole ainoa pelottava juttu. Elämässä voi tapahtua muitakin ikäviä juttuja.
Itse ajattelin aikanaan, että olin onnekas kun minulla olikin syöpä, joka on parannettavissa, eikä jotakin muuta.
Paljon huonompi olisi ollut tilanteeni, jos olisin esim. joutunut liikenneottettomuuteen ja menettänyt siellä liikuntakykyni.
Mitä siis siitä, että sairastuin aikanaan syöpään. Toivuin siitä ja voin jatkaa elämääni eteenpäin ihan niinkuin sitä syöpää ei olisi ollutkaan.

En kannata tällaisia varmuuden vuoksi tutkimuksia. Ihan niinkuin joku kirjoittaja jo tuossa sanoikin, etteivät ne tutkimukset kuitenkaan ole kaiken kattavia. Elämässä voi tulla muitakin vaikeuksia tai sairauksia kuin syöpä, joka ei ole suinkan niistä koettelmuksista pahin. Miksi siis haaskata rahojansa siihen ikäänkuin varmuuden vuoksi, sillä ei ne lääkäritkään osaa sanoa kuin tämänhetkisen tilanteen. Kymmenkunta vuotta eteenpäin niin tilanne voi olla ihan toinen.
Nauti mielummin elämästä ja siitä mitä sulla tällä hetkellä on.
Jos sitten ongelmia tulee eteen, niin selvitä ne sitten yksi kerrallaan, oli se sitten syöpää tai jotakin muuta.
Yleensä asioilla on tapana selvitä tai järjestyä jotenkin, joten elä tätä päivää
Ja ...

Matka jatkuu kirjoitti:

Hei, syöpää pelätään tolkuttomasti. Paljon on turhaa pelkoa.
Syöpä on sairaus siinä missä joku flunssakin ja molemmista voi selvitä.
Sanoo tässä syövän läpikäynyt melkein kymmenen vuoden takaa.
Sitäpaitsi ei syöpä ole ainoa pelottava juttu. Elämässä voi tapahtua muitakin ikäviä juttuja.
Itse ajattelin aikanaan, että olin onnekas kun minulla olikin syöpä, joka on parannettavissa, eikä jotakin muuta.
Paljon huonompi olisi ollut tilanteeni, jos olisin esim. joutunut liikenneottettomuuteen ja menettänyt siellä liikuntakykyni.
Mitä siis siitä, että sairastuin aikanaan syöpään. Toivuin siitä ja voin jatkaa elämääni eteenpäin ihan niinkuin sitä syöpää ei olisi ollutkaan.

Ku isä kuoli eilen illalla keuhkosyöpään.. vasta toukokuus todettiin, tammikuus alko oireilla, mut luultiin astmaks tk:ssa!! ikää isällä 47..vai pitäiskö mun nyt sit vaan käydä tutkituttaaa keuhkot ja rinnat kun nainen olen?

kinnero kirjoitti:

Ku isä kuoli eilen illalla keuhkosyöpään.. vasta toukokuus todettiin, tammikuus alko oireilla, mut luultiin astmaks tk:ssa!! ikää isällä 47..vai pitäiskö mun nyt sit vaan käydä tutkituttaaa keuhkot ja rinnat kun nainen olen?

Sinun kannattaisi varata aika ihan yleislääkärille ja puhua huolestasi, hän myös tietää onko aiheellista tukia ja mitä. olisi ainakin hyvä, että sinunkin potilaspapereihisi tulisi merkintä isäsi keuhkosyövästä. Keuhkosyöpään voi itse vaikuttaa helposti: ei tupakointia eikä mitään sellaisia töitä, joissa altistuu erilaisille pölyille (en puhu nyt huonepölystä :) vaan kivi tai tuhkapölystä ja sen sellaisesta)

Vain lääkäri voi valottaa tässä asiassa sinua. Voihan olla, että isäsi syöpätyyppi ei ole ollut sellainen, jonka tiedetäisiin olevan perinnöllistä laatua. kannattaa myös ottaa mukaan mahdollisimman paljon tietoa isäsi syövästä, keuhkosyöpiäkin kun on monenlaista tyyppiä.

Meillä on suvussa tosi paljon ihosyöpää ja menin juttelemaan oman lääkrini kanssa omasta riskistäni ja näyttämäänparia outoa luomea. Lääkäri kirjoitti lähetteen ihotautilääkrille keskusteluun ja luomitsekkiin, hänkään kun ei osannut sanoa luomistani mitään. Jos suvussani ei olisi niin paljon melanoomaa, olisi vain otettu joku luomista pois ja patologille määritykseen.

Joten ehdottomasti kannattaa käydä juttelemassa, eihän ole järkevää, että elät koko lopuelämäsi miettien mikä on riskisi ja pleäten jokaista mahdollista oiretta (se on ihan luonnollista kun läheinen on menehtynyt nuorena)