no nyt

jiuhyg kirjoitti:

kävin romahduksen laidalla. nimittäin tuntui etten jaksa käydä töissäkään, kun aina vaan väsytti, iltasin en mitään jaksanut tehdä, tähän on selvä syy olemassa. naapurini ja sukulaiseni sairasti syöpää melkein 2 vuotta ja on nyt haudattu 2 viikkoa sitten. tuntui että stressi laukesi enkä jaksanut kuukauden aikana tehdä kuin aivan välttämättömimmät työt.nekin varmasti rimaa hipoen. onneksi työtoverini olivat sen verran ymmärtäväisiä, että ymmärsivät mistä on kyse...nyt yritän pyöräilyn avulla saada itseäni kasaan henkisesti ja fyysisesti.vaihtelevin tuloksen, mutta on tässä suuri stressi pois, vaikka surua se ei vie pois. on ollut käsittämättömän rankkaa tämä 2 vuotta ja nyt tilanne on ohi. pois, en ota uskoakseni, vaikka suru on läsnä myös kamala stressi on pois, että mitä jos kuolee , mitä sitten. no, nyt alkaa jo helpottamaan tämä elämä, kun ei tarvitse muuta tehdä kuin surra. ja käydä töissä ja harrastaa liikuntaa.en ole vieläkään täysissä voimissani varmaan kuukauteen, mutta pikku hiljaa täältä tullaan taas, kohti iloisempia ja voimakkaampia aikoja. Olen oikeasti niin väsynyt, niin väsynyt ! koittakaa työtoverit vielä ymmärtää vähän aikaa...olin kovan paineen alla, ette tiedä sitä....olin niin uupunut vielä 2 viikkoa sitten, mutta tunnen voimistuvani kuitenkin.olette tekin olleet heikossa tilassa , nyt on minun vuoroni olla heikko.tälläisille asioillehan ei voi mitään, ne tulee jonkun kohdalle. tällä kertaa naapuriini ja sukulaiselleni.tuntuu aivan uskomattomalta että tilanne on oikeasti lauennut, siis oikeasti lauennut ja sitä hirvittävää painetta ympärillämme ei ole enään. olen heikoin työntekijä varmasti tällä hetkellä, mutta uskallan väittää että parhaimmillani kuulun kärkikaartiin. en vielä, mutta pikkuhiljaa jaksan kohdata vastuuni paremmin..jopa paremminmitä ennen tätä tilannetta.olin myös niin järkyttynyt siitä sairaudesta mikä meitä varjosti, ja sain kuulla aika epäreilujakin lausahduksia minuun päin, sairaus uuvutti kaikki läheiset...se oli aivan jotakin kamalaa..ymmärrän heitä, mutta ilkeitä lauseita tuli... annan sen anteeksi, kovassa paineessa olitte tekin..kovemmassa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä