Yritän

kunpa hänellä olisikin ikävä. Ehkä hänellä onkin, mutten saa sitä koskaan tietää

yritän, mutta kauanko sitä rakkautta pitää vielä odottaa, eikö kolme vuotta jo riitä?:)

ap kirjoitti:

yritän, mutta kauanko sitä rakkautta pitää vielä odottaa, eikö kolme vuotta jo riitä?:)

3 vuotta on aika vähän verrattuna siihen miten paljon teillä tulee olemaan yhteisiä vuosia.

sudot kirjoitti:

3 vuotta on aika vähän verrattuna siihen miten paljon teillä tulee olemaan yhteisiä vuosia.

Kolme vuotta on liian pitkä aika odottaa jotain ihmistä. Yksi ainutlaatuinen elämä ja sitä ei koskaan kukaan tiedä, kuinka paljon vuosia on jäljellä yksin tai yhdessä. Joka päivä pitäisi elää niinkuin se olisi viimeinen.
Ikävöinnille ja rakkaudelle ei toki mitään voi, mutta se ei saisi estää elämästä, maailma on pullollaan ihania ihmisiä.

sudot kirjoitti:

3 vuotta on aika vähän verrattuna siihen miten paljon teillä tulee olemaan yhteisiä vuosia.

tule koskaan yhteisiä vuosia. Pitäisi vain päästä irti tästä ikävästä.

19 kirjoitti:

Kolme vuotta on liian pitkä aika odottaa jotain ihmistä. Yksi ainutlaatuinen elämä ja sitä ei koskaan kukaan tiedä, kuinka paljon vuosia on jäljellä yksin tai yhdessä. Joka päivä pitäisi elää niinkuin se olisi viimeinen.
Ikävöinnille ja rakkaudelle ei toki mitään voi, mutta se ei saisi estää elämästä, maailma on pullollaan ihania ihmisiä.

ole estänyt elämästä, mutta kukaan ei koskaan saa minua tuntemaan sellaisia tunteita, mitä häntä kohtaan tunnen....ei kukaan:(

ap kirjoitti:

ole estänyt elämästä, mutta kukaan ei koskaan saa minua tuntemaan sellaisia tunteita, mitä häntä kohtaan tunnen....ei kukaan:(

Tiedän tunteen..vaikeita asioita..mutta eihän siinä ole mitään pahaa, jos ajattelet hänestä noin, voit silti tutustua uusiin ihmisiin.

ap kirjoitti:

tule koskaan yhteisiä vuosia. Pitäisi vain päästä irti tästä ikävästä.

Ei ikävästä tarvitse välttämättä päästää irti.
Voit aina helliä häntä sydämmessäsi, vaikka hän ei olisikaan läsnä.
Älä missään nimessä kuitenkaan rajoita elämääsi !

19 kirjoitti:

Kolme vuotta on liian pitkä aika odottaa jotain ihmistä. Yksi ainutlaatuinen elämä ja sitä ei koskaan kukaan tiedä, kuinka paljon vuosia on jäljellä yksin tai yhdessä. Joka päivä pitäisi elää niinkuin se olisi viimeinen.
Ikävöinnille ja rakkaudelle ei toki mitään voi, mutta se ei saisi estää elämästä, maailma on pullollaan ihania ihmisiä.

Kukaan ei oikeasti elä niin kuin olisi viimeistä päivää. Hyvästeletkö läheiset ja tutut joka päivä? Hankitko mitään pitkäkestoist? Vain nopeita mielihyvätunteita ja otat paljon kuvia?

ap kirjoitti:

tule koskaan yhteisiä vuosia. Pitäisi vain päästä irti tästä ikävästä.

?

?? kirjoitti:

Kukaan ei oikeasti elä niin kuin olisi viimeistä päivää. Hyvästeletkö läheiset ja tutut joka päivä? Hankitko mitään pitkäkestoist? Vain nopeita mielihyvätunteita ja otat paljon kuvia?

jotain todella pitkäkestoista:)

-Quiquiriqui- kirjoitti:

Ei ikävästä tarvitse välttämättä päästää irti.
Voit aina helliä häntä sydämmessäsi, vaikka hän ei olisikaan läsnä.
Älä missään nimessä kuitenkaan rajoita elämääsi !

en päästä/pääse ikävästä irti varmaan koskaan, hän luultavasti asuu sydämessäni lopun elämääni.
Hän oli jotain ainutlaatuista:)

Miksi ei? kirjoitti:

?

tulla, liikaa esteitä...ei ehkä tarpeeksi rakkautta hänen puoleltaan...ehkä hän ei edes tiedä kuinka rakastan häntä.

?? kirjoitti:

Kukaan ei oikeasti elä niin kuin olisi viimeistä päivää. Hyvästeletkö läheiset ja tutut joka päivä? Hankitko mitään pitkäkestoist? Vain nopeita mielihyvätunteita ja otat paljon kuvia?

Voihan sen asian noinkin kääntää, mutta väärä arvaus :) et ilmeisesti ymmärtänyt ajatusta, niinkuin se oli tarkoitettu.

Voihan sitä jäädä odottamaan ja ikävöimään vaikka loppuelämäkseen ei sitä kukaan kiellä tai estä, mutta onko se ihmisen itsensä kannalta järkevää, niin se on taas toinen asia.
Ja aika ajoin on ihan hyvä kertoa läheisille ja ystäville heidän merkityksensä, koskaanhan ei voi tietää, milloin täältä häivytään rakastamasta ja ikävöimästä :)