Mä taisin keksiä kaiken ikioman pienen pääni sisällä. Kun kiinnostuu jostakusta ihmisestä, sitä alkaa keksimään fillereitä niihin kohtiin, joihin faktat ei riitä... Keksinötulemana omanlaisensa tarina, joka usein valitettavasti poikkeaa todellisuudesta... Nyt ärsyttää, keljuttaa. Voi tyhmyys. Itsensäkokoilun harjoitus vuorossa seuraavana. Saan kait siinä jonkin sortin diplomin pian. Kehno mieli.
Iuuuh... not.
Failed.
5424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysyitkö häneltä koskaan miten asiat oikeasti ovat vai teitkö tulkintoja asioista kysymättä häneltä?
Pitäisikö sun kuitenkin jutella hänen kanssaan asioista ennen kuin ajattelet mitään mistään?
Väärät mielikuvat ja tulkinnat ovat usein seurausta siitä ettei kommunikoida, tämä on oma havaintoni.
Mitä sä mielestäsi tulkitsit väärin? Ja oletko varma siitäkään..
En puhu, en pukahda. En varmaankaan ole tulkinnut mitään väärin, käännös vain ei toiminut oikein ;) Totta tuokin, että kommunikoinnin puute on syynä aika monenmuotoisiin ongelmiin. Luulempa vain, että hän on sen tyylinen ihminen, että tietää myös sen. Tarkoitan siis, että hän olisi käyttäytynyt eri tavalla tai ottanut itse asioita puheeksi, jos niistä haluaisi keskustella tai saada asioihin tarkennusta. En mä tahdo tästä tunteesta kauempaa pitää kiinni. Ei siinäkään ole mitään järkeä, kun tosiasiat näyttävät olevan eri tolalla.
No jos olet noin päättänyt kysymättä häneltä niin ei kai tässä muuta voi ulkopuolisena todeta.
Jos et puhu tunteistasi hänelle ja olet noin torjuva, niin voi olla että hänkään ei sitten uskaltanut koskaan puhua sun kanssasi. En tiedä minkälainen suhde teillä oli, tai tuttavuus.
Kyse ei sitten ollut suuresta rakkaudesta jos noin vain luovut tunteistasi puhumatta hänen kanssaan mistään. Et kai näiden nettijuttujen perusteella mitään johtopäätöksiä asioista tee? Täällä on sotkijoita ja matkijoita vaikka miten paljon.
Selvitä asiat irl, jookos.
Kyllä mä järkeilyni ja johtopäätökseni teen ihan keskinäisen kanssakäymisen perusteella. Niin ja ei, kyse ei ollut suuresta rakkaudesta. Sellaisen syntyminen tarvitsee aikaa... potentiaalia olisi toki saattanut olla. En välttämättä ole kaikkeuden avoimin ihminen mitä tulee tunteista puhumiseen tai niiden näyttämiseen. Siihen on syynsä. Valitettavasti tahtotilasta huolimatta en voi tuolle itseni yksityiskohdalle mitään.
...se toinen ihminen ei kuitenkaan ole sellainen kun kuvittelet, eikä siis uskaltanutkaan syystä tai toisesta ottaa asioita puheeksi? Sinuna en luovuttais vielä, vaan selvittäisin tilannettä vielä, eihän sitä koskaan tiedä mitä kaunista siitä saattaa syntyä. Tai sitten ei, mutta... Mitä sä häviät? Jos sä kerran tunnet jotain, miksi sä haluat heti päästää siitä irti?