Moikka
Kiinnostaisi tietää kuinka moni bipo pärjää työelämässä ja moniko on sairaslomalla tai eläkkeellä? Kertokaahan tilanteitanne:)Myös olisi kiva tietää kuinka pitkillä s-lomilla olette olleet tämöän vuoksi.
Itse olen nyt sairaslomalla ollut kohta 2kk,saa nähdä jatkuuko...Vähitellen alkaa Abilify purra, mutta en koe vielä olevani työkuntoinen vaikean masiksen jälkeen.
Tsemppiä kaikille, meitä on monta täällä!
Kiinnostaisi tietää kuinka moni bipo pärjää työelämässä ja moniko on sairaslomalla tai eläkkeellä? Kertokaahan tilanteitanne:)Myös olisi kiva tietää kuinka pitkillä s-lomilla olette olleet tämöän vuoksi.
Itse olen nyt sairaslomalla ollut kohta 2kk,saa nähdä jatkuuko...Vähitellen alkaa Abilify purra, mutta en koe vielä olevani työkuntoinen vaikean masiksen jälkeen.
Tsemppiä kaikille, meitä on monta täällä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen lukion opettaja. Sairaslomaa ollut joskus viikon verran unettomuuden takia, sairaus diagnosoitiin v-99
Olen ollut 4v osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Joka 2. vk töitä ja joka 2. vapaata. Toimii pääsääntöisesti hyvin, kunhan välttää turhaa stressiä. Välillä pitkiä, jopa 6kk sairaslomia, lähinnä masennuksen takia, nyt kuitenkin jo 9kk töissä ilman sairiksia, eli hyvin menee ainakin nyt.
diagnoosi 2008, siitä asti sairaslomalla ja sen jälkeen kuntoutustuella
toissa olen olut koko elamanion olut ihan painiainen koko elama, mutta en tiennut mita mau vaivaa. Nyt bipolaari diagnosoittu ja saan deprakine. Olen karsinut ihan kamalasti koska aina ajatelin etta mulla olisi jonku masennus, ei mutta. Katsotaan miten menne, mutta elamaa tuntuu todella parempitaman lakitus jaalkeen.
Teen epäsäännöllistä kolmivuorotyötä. Lääkityksen kanssa se on vähintään haastavaa, mutta kotona ollessa olo vaan pahenee
Minä olin poissa työstä 5 vuotta ja 2 kuukautta lähinnä kaksisuuntaiseen liittyvän vakavan masennuksen vuoksi. Yritin kaksi kertaa itsaria ja kerran olin sairaalahoidossa. Palasin entiselle työnantajalle uuteen, minulle räätälöityyn työhön työkokeiluna kautta (3 kk) ja sitten osa-aikatyöhön 4 tuntia/pv ja saan samalla osatyökyvyttömyyseläkettä. Olen pärjännyt työssäni omasta mielestäni hyvin. Masennusta on ollut, mutta olen sinnitellyt työssä, koska säännöllinen rytmi (=aamulla töihin ja on noustava ylös) pitää minut kuosissa. Olen hakenut työnantajaltani myös koulutustani vastaavaa kokoaikatyötä, mutta sitä riskiä työnantaja tai oikeammin esimies ei uskalla ottaa. Ja ikäkin kuulema on riskitekijä, olen 51-vuotias nainen. Eihän sitä kloskaan ääneen sanota sairausasioita syyksi, mutta rivien välistä se on aina luettavissa.
Paljon vaikuttaa työssä olemista se, miten työyhteisö ottaa vastaan. Minulla on tilanne, että vain työparini tietää mitä sairastan ja tietysti esimiehet. Kasvojen menetys ja minuuden menetys (vrt. E. Goffman) on aina olemassa ja aina silloin joutuu tekemään kovasti töitä sen eteen, että on "uskottava".
Minulla on työssä olemista helpottanut myös se, että minulla on mielestäni varsin rankka lääkitys. Olen joskus ajatellut, että minut on lääkitty tylsäksi.
Ymmärtääkseni tilanne on se, että kaksisuuntainen mielialahäiriö johtaa usein eläkeratkaisuun. Mutta tuskin ihan ensimmäisten jaksojen jälkeen. Tsemppiä sinulle.
Toivoa on!
Ei juuri siihen ammattiin/ toimintaan, mitä itse toivoisit.
Itse olen sairastunut parikymppisenä ja vielä kymmenien vuosien jälkeen tahdon kertoa, että elämä on elämisen arvoista. Ei se työ ole kaikki ihmisen elämässä! Tuota läksyä opettelen aina vaan.
Unelmissani on yhteisö, johon mahdutaan me kaikki. Nyt voin hyvin, myös lähimmät lukijani.
Hyvää elämää rakennetaan..