Kävin aikanaan KTM-tutkinnon yliopistossa ja ehdin olla 3 vuotta työelämässä ennen esikoisen syntymää, nyt esikoinen jo 1v5kk ja toinen vauva jo tulossa pian ja töihin ei ole enää minkäänlaista hinkua...viihdyn todella hyvin kotona ja haluaisin olla mahd.pitkään kotona ja hoitaa omat lapseni itse (vähintään että nuorin 3v). Mies tekee myös vaativaa työtä ja en usko, että meidän arkielämästä tulisi mitään jos molemmat olisivat vaativissa töissä ja mies sanonut (olemme naimisissa ja yhteiset rahat) että voisin olla kotona vaikka niin pitkään kuin itse haluan. Itse olen kasvanut perheessä, jossa painostettiin hankkimaan hyvä tutkinto ja työ ja että kotiin ei kenenkään nykynaisen tulisi jäädä...vaikka itse olen aina sydämessäni tiennyt, että haluaisin olla kotiäiti pitkään jos minulla on joskus lapsia. Toisaalta mietityttää myös se, että miten työllistyn ikinä enää takaisin työelämään jos olen vaikka 8 vuotta putkeen kotona ja meneekö koulutukseni aivan hukkaan? Koko ala ja työ tuntuu aivan turhalta, vaikka siitä maksettiin ihan hyvin. Tuntuu, ettei ajatuksiani ymmärrä kukaan ja kaikkien mielestä töihin pitäisi mennä mahd.pian ettei tipu työelämästä pois ja koulutus mene hukkaan. Onko täällä muita kork.koulutettuja, jotka jääneet kotiäideiksi ja miten olette työllistyneet myöhemmin?
kotiäidiksi haluava ekonomi
erfxcz
3216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heippa!
Itse en ole korkeasti koulutettu vaan aivan tavallinen ammattiopiston kävijä :D Olen ollut jo kotona 2vuotta ja aion olla varmaan viel 3vuotta jos toinen iltatähtönen tulee. Olen itse miettinyt ihan samaa asiaa työelämästä, että pääseekö töihin enää jne. Tuntuu että monikaan ei arvosta kotona olemista vaan on tullut kyselemään että koskas töihin jne...aivan kuin tässä nyt vain laiskoteltaisiin. En jaksa kuitenkaan ottaa stressiä mitä muut ajattelevat, ajatelkoot mitä haluavat. Tänä päivänä katsoessani nykyajan lapsia, haluan ehdottomasti olla kotona hoitamassa omaani. En sano tätä siksi että muissa lapsissa olisi jotain vikaa, vaan siksi että haluan itse kasvattaa lapseni ja nähdä kun hän oppii uutta. En itse koe hyväksi asiaksi laittaa pientä lasta vieraalle hoitoon, kun hän ei osaa viel puhua ja kertoa mitä hoidossa tapahtuu. Se on kuitenkin niin lyhyt aika jonka aikaa lapset ovat pieniä, niin haluan nauttia joka hetkestä. Eipähän tarvitse myöhemmin katua että kunpa en jäänyt kotiin. Vasta sitten kun lapsi on kasvanut sen verran että osaa puhua ja kertoa asioista sekä on valmis hoitoon niin häne sinne pääsee. Muita lapsia käymme tapaamassa ystäviemme luona tai puistossa.
Raha, no eihän se ole mikään mahtava summa minkä kotiäitinä olosta saa, mutta en halua pistää rahaa etusijalle. Mieheni on hyvin palkatussa työssä ja tulemme toimeen hänen palkallaan sekä säästöillä jos oikein tiukka paikka tulee. Ei sitä tule kauheasti shoppailtua lapsen kanssa, sillä säästyy rahaakin. Mielestäni lapsen ei tarvitse olla pyörimässä kauppakeskuksissa vaan enemmin pihalla touhuamassa.
Töitäkin on tarjottu monesti jo kotona olon aikana ja moni voi pitää hulluna että en ole niitä ottanut vastaan. Miehenikin on sanonut että jos haluan töihin hän jää kotiin lapsen kanssa. En vaihtaisi kotona olemista mihinkään, kyllä sitä töihin kerkee vielä tässä elämässä. Jos kukaan ei töihin huoli niin se on sitten sen ajan murhe, sitten täytyy lähteä vaikka opiskelemaan:)
Kannattaa nauttia siitä lapsen kanssa olemisesta jos vain on mahdollisuus siihen:)
tässä vaiheessa valtavan pitkälle meneviä suunnitelmia tehdä, tilanteet saattavat niin muuttua muutamassa vuodessa. Kannattaa nyt ensin katsoa siihen asti kun nuorin sen 3v. Sitten voi kummasti kaipailla jo takaisin töihin-ainakin minulle kävi niin, mitä en olisi ikinä uskonut, mutta riippuu tietenkin miten "haastavat" lapset ja millainen tukiverkosto on yms.. Omassa tuttavapiirissä monet pitkälle koulutetut ovat siirtyneet joihinkin muihin tehtäviin-jotka usein lapsiperheelliselle äideille armollisempia ainakin työaikojen suhteen, esim.diplomi-insinööri opettajaksi. Alasta tietenkin riippuu, mutta yleensä on hyvin sijoituttu. Uskon, että lapsiin kannattaa panostaa,( sitä ei varmaan kukaan kadu). Etenkin kun lukee lehdistä näitä sairastuin 40v syöpään-juttuja, saa vähän suhteellisuuden tajua. Jää kotiin ja nauti. Sinullahan harvinainen tilaisuus kun mies vielä rohkaisee ja pärjäätte taloudellisesti. Aivan mahtava juttu-melkein kateeksi käy!!!!
Tilanteen mukaan. Jos haluat olla kotona ja miehesti on samaa mieltä, ole ihmeessä niin pitkään kuin jaksat. Voihan olla että jossain vaiheessa mieli muuttuu. Itse olen tutkintoni lisäksi opiskellut äitiyslomilla lisää, ja työllistynyt kyllä kolmen pienen lapsen äitinäkin.