Olen ajatellut jo pitkään tutkimuksiin hakeutumista, mutta ongelma on siinä, että olen vasta 16. Kannattaako edes yrittää vielä tässä iässä vai käännytetäänkö heti kättelyssä kotiin kasvamaan? Olen käsittänyt asian niin, että alaikäisenä voisi kyllä hakeutua tutkimuksiin, mutta mitään leikkauksia tai hetun vaihtamista ei voi tehdä ennen täysi-ikäisyyttä.
tutkimuksiin?
std_
5400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hetun vaihtaminen on ainoa juttu, johon laki vaatii täysi-ikäisyyttä, tutkimusten ja hoitojen rajoittaminen täysi-ikäisiin on mun ymmärtäkseni "vain" vakiintunut käytäntö. Viime aikoina on ollut puhetta että nuortenkin kannattaisi hakeutua tutkimuksiin koska laillista estettä sille ei tosiaan ole. Lääkäri jolta pyydät lähetettä saattaa kieltäytyä ikään vedoten, mutta jos saat lähetteen niin kaipa sinut sitten tutkimuksiinkin otetaan?
Vaikka et onnistuisikaan pääsemään, se että olet yrittänyt tutkimuksiin on varmasti hyvää näyttöä vastaisen varalle.
Kannattaa kysellä Transtukipisteestä tai Trasekista.
tutkimuksiin kannattaa ja saattaa hyvällä tuurilla päästäkin.
mutta mitään hoitoja eli hormooneita, leikkausta, muita oheis operaatioita ja hetua ei vaiheta ennenku on täyttänyt 18v.
se lukee iha laissa.
Ei laissa kyllä mitään taida hormoneista lukea, niinkuin ei diagnoosistakaan. Eikä karvanpoltostakaan, jos sellaista sattuu tarvitsemaan, kun aloittajan transitiosuunta ei tullut selväksi.
Ehdottomasti kannattaa yrittää jos tietää asiansa oikeaksi. Diagnoosin voisi toivon mukaan saadakin ja se plakkarissa voi puolestaan marssia yksityiselle lääkärille onneaan koettamaan hormonien kanssa, jos nuo vaikka olisivat suopeampia iän suhteen. Sikäli olen samaa mieltä, että epäilen myös ettei nuo naikkarit ja muut virallisen puolen tahot varmaan alle 18vlle hormoneja anna, vaikka se ei laissa luekaan. Ovat siellä konservatiivisia ja heillä on omat uppiniskaiset mielipiteensä hormonihoidoista, jotka eroavat aika usein muiden meriitillisten tahojen mielipiteistä (yksityislääkärit).
MtF-suuntaisilla ihmisillä 13-17 ikävuoden väli on kriittinen kehon kehityksen kannalta. :/
Transsukupuolisia koskevat tasan samat lait kuin koskee kaikkia muitakin. Tuo laki sukupuolen virallisesta vahvistamisesta (563/2002) ei koske potilassuhdetta vaan suhdetta väestörekisteriin (661/2009). STM:n asetus (1053/2002) ei koske potilassuhdetta vaan koskee velvoitetta julkiselle terveydenhuollolle organisoida sekä tutkimukset että hoidot. STM:n asetus ei rajaa ketään hoitojen ulkopuolelle.
STM on antanut muitakin määräyksiä, kuten 1995 velvoitteen käyttää ICD-10 koodia
http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/normi/550001/4932
Täten diagnostisoinnissa käytetään F64-sarjaa, jossa on myös alaikäistä koskeva diagnoosi F64.2. Pahaksi onnekseni löysin vain englanninkielisen version, joka on liitteenä tähän viestiin.
Suomessa potilassuhdetta säätelee laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992)
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
Kyseisen lain perusteella myös alaikäisiä tulee hoitaa, mutta heidän tahdonmuodostukseensa tulee kiinnittää erityistä huomiota johtuen heidän vajaavaltaisuudestaan
"7 §
Alaikäisen potilaan asema
Alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.
Jos alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa."
Muun osalta mennään tämän pykälän mukaan:
2 LUKU
Potilaan oikeudet
3 §
Oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun
Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä.
Jos esteitä tulee tielle voi ratkaisuista tehdä muistutuksen tai kannella lääninlääkärille. Kannella voi myös Euroopan Unionin komissiolle mikäli järjestely rikkoo jotain EU:n tuhansista säädöksistä.
EU.n perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaan ikä ei saa olla peruste syrjiä
"21 artikla
Syrjintäkielto
1. Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka
yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan.
2. Kielletään kaikenlainen kansalaisuuteen perustuva syrjintä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen
ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainittujen sopimusten erityismääräysten soveltamista."
lähde: http://www.europarl.europa.eu/charter/pdf/text_fi.pdf
F64.2 Gender identity disorder of childhood
Disorders, usually first manifest during early childhood (and always well before puberty), characterized by a persistent and intense distress about assigned sex, together with a desire to be (or insistence that one is) of the other sex. There is a persistent preoccupation with the dress and/or activities of the opposite sex and/or repudiation of the patient's own sex.
These disorders are thought to be relatively uncommon and should not be confused with the much more frequent nonconformity wit stereotypic sexrole behaviour. The diagnosis of gender identify disorder in childhood requires a profound disturbance of the normal sense of maleness or femaleness; mere 'tomboyishness' in girls or 'girlish' behaviour in boys is not sufficient. The diagnosis cannot be made when the individual has reached puberty.
Because gender identity disorder of childhood has many features in common with the other identity disorders in this section, it has been classified in F64.- rather than in F90 - F98.
Diagnostic guidelines
The essential diagnostic feature is the child's pervasive and persistent desire to be (or insistence that he or she is of) the opposite sex to that assigned, together with an intense rejection of the behaviour, attributes, and/or attire of the assigned sex. Typically, this is first manifest during the preschool years; for the diagnosis to be made, the disorder must have been apparent before puberty. In both sexes, there may be repudiation of the anatomical structures of their own sex, but this is an uncommon, probably rare, manifestation. Characteristically, children with a gender identity disorder deny being disturbed by it, although they may be distressed by the conflict with the expectations of their family or peers and by the teasing and/or rejection to which they may be subjected.
More is known about these disorders in boys than in girls. Typically, from the preschool years onwards, boys are preoccupied with types of play and other activities stereotypically associated with females, and there may often be a preference for dressing in girls' or women's clothes. However, such cross-dressing does not cause sexual excitement (unlike fetishistic transvestism in adults (F65.1)). They may have a very strong desire to participate in the games and pastimes of girls, female dolls are often their favourite toys, and girls are regularly their preferred playmates. Social ostracism tends to arise during the early years of schooling and is often at a peak in middle childhood, with humiliating teasing by other boys. Grossly feminine behaviour may lessen during early adolescence but follow-up studies indicate that between one-third and two-thirds of boys with gender identity disorder of childhood show a homosexual orientation during and after adolescence. However, very few exhibit transsexualism in adult life(although most adults with transsexualism report having had a gender identity problem in childhood).
In clinic samples, gender identity disorders are less frequent in girls than in boys, but it is not known whether this sex ratio applies in the general population. In girls, as in boys, there is usually an early manifestation of a preoccupation with behaviour stereotypically associated with the opposite sex. Typically, girls with these disorders have male companions and show an avid interest in sports and rough-and-tumble play; they lack interest in dolls and in taking female roles in make-believe games such as "mothers and fathers" or playing "house". Girls with a gender identity disorder tend not to experience the same degree of social ostracism as boys, although they may suffer from teasing in later childhood or adolescence. Most give up an exaggerated insistence on male activities and attire as they approach adolescence, but some retain a male identification and go on to show a homosexual orientation.
Rarely, a gender identity disorder may be associated with a persistent repudiation of the anatomic structures of the assigned sex. In girls, this may be manifest by repeated assertions that they have, or will grow, a penis, by rejection of urination in the sitting position, or by the assertion that they do not want to grow breasts or to menstruate. In boys, it may be shown by repeated assertions that they will grow up physically to become a woman, that penis and testes are disgusting or will disappear, and/or that it would be better not to have a penis or testes.
Excludes:
egodystonic sexual orientation (F66.1)
sexual maturation disorder (F66.0)
lähde: http://www.who.int/classifications/icd/en/bluebook.pdf