kannatan ihmissuhteissä ehdotonta rehellisyyttä. Mutta jos sillä rehellisyydellä loukkaa toista todella paljon, silloin on paras vaieta. Mutta onko vaikeneminen valehtelua?
On myös tilanteita, jolloin ei voi puhua totta. Erästä valehtelua kadun koko ikäni. Henkilölle jota rakastin ja joka vastasin tunteisiin valehtelin, etten välitä hänestä. Järkeilin että se oli siinä tilanteessa ainoa vaihtoehto. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt kuunnella sydämensä ääntä, joka sanoi päinvastaista. Jälkikäteen tällaista virhettä on lähes mahdoton korjata. Tiedän että hän on saavuttamattomissa.
On myös tilanteita, jolloin ei voi puhua totta. Erästä valehtelua kadun koko ikäni. Henkilölle jota rakastin ja joka vastasin tunteisiin valehtelin, etten välitä hänestä. Järkeilin että se oli siinä tilanteessa ainoa vaihtoehto. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt kuunnella sydämensä ääntä, joka sanoi päinvastaista. Jälkikäteen tällaista virhettä on lähes mahdoton korjata. Tiedän että hän on saavuttamattomissa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sanatkin ovat tekoja ja niistä joutuu aina vastuuseen.
oliko siihen mitään syytä ,tuulestako tempasit valheesi ?
joka kannattaa rehellisyyttä. Ja tekee kuitenkin juuri toisinpäin.
sai minut vääristelemään totuutta? Pelko siitä että kaikki hajoaa käsiin. Näin jälkikäteen ajatellen ehkä niin olisikin käynyt-hyvä vai paha sitä en tiedä. Mut ok. turhapa tässä jossitella. Tehty ei muutu tekemättömäksi.- Helppoa on nimettömänä syyllistää. Minä moraaliton ihminen valehetelin. Se joka on syytön heittää tietenkin ensimmäisen kiven, tuntemattomana. Jos nyt sattuu pohtimaan "järki ja tunteet" pastalla sitä, että kuunteli järjen ääntä eikä toiminut tunteella, niin eikös se ole sallittua.
Onhan tuo tietysti ok -tilanteesta riippuvaista kylläkin. Yleensä asioissa on kuitenkin kaksi osapuolta -luultavimmin kaksi aikuista ihmistä. Vaikka totuuden kertoisikin ja pelkää silti, niin parempi kai totuus on kertoa kuin valehdella.
Elämäntilanteet eivät niin paljon ihmisillä eroa toisistaan ( ainakaan rakkaus -ja parisuhdeasioissa), etteikö aikuiset ihmiset ymmärtäisi. Toinen osapuoli kärsii tilanteesta jokatapauksessa, mutta totuuden kertojaa voi kuitenkin ymmärtää paremmin kuin ihmistä, joka ensin antaa ymmärtää jotain ja yhtäkkiä tekee täydellisen käännöksen asiassa.
nyt ymmärrät, edes puolet siitä, miltä vastapuoliskosta on tuntunut, ilmoittaessasi, ettet välitä, ettet rakasta...
nyt pitäisi vastata? Tuossa alla joku vastasikin puolestani.
miinustaa? Ensin vingutaan keskustelua. Jos joku erehtyy keskustelemaan järjen ja tunteen välisestä asiasta, tulee miinusta!
Katerat kommentit tyyliin " nyt tiedät miltä tuntuu....jne" ja ihmettelyä toisen käytöksestä!
Koittakaa nyt sitten keskustella viisaasti tuntemattomien ihmisten kanssa tunteista, joka vaatisi oikeaa kontaktia jonkun sinua tuntevan ihmisen kanssa, jotta saisit sitä kaivattua kosketuspintaa omiin tunteisiisi.
Varma en ole kuitenkaan, onko tämä minua koskeva juttu.
Jos tämä oli minulle, niin nyt haluan sitten oikeasti olla vapaa. Ei enää mustasukkaisuutta, ei kostoa mun tekemisistä.
Olen sen oma joka minut omakseen ottaa.
Kannatan kyllä rehellisyyttä vaikka se sattuisikin. Arvethan siitä voi jäädä mutta sekin parempi kuin vaikeneminen. Reilua kumpaakin osapuolta kohtaan. Nimimerkki: Jälkiviisas
En ole loukkaantunut. Enemmän mua on loukannut mennyt. Enkä sanonut tuota edellistä mitenkään pahalla.
Toivottavasti säkään et ole pahastunut.
Reilumpaa molemmille, niinkuin sanoit.
Ennenkuin tulee sekaanuuksia enemmän niin kommentoin vain yleisesti. En ole täällä ketään etsimässä. Toivottavasti saat asiasi perille oikean ihmisen kanssa.
Enpä usko, että tämä juttu tän sekasemmaks voi mennä mitä se irl on...
tämä aloitus koske sua, nimittäin tuo mustasukkaisuus ja kosto tuntuvat kovin vierailta, ainakin tässä tapauksessa. Ihan muut syyt saivat valehtelemaan:väitin etten välitä hänesta. Vaikka mitään muuta en olisi halunnutkaan tehdä kuin olla hänen kanssaan.
Miksi???
Tämä en ollut minä vaikka vähän kuin "minun suulla" onkin kirjotettu...
Ei kaikkea pidä sanoa. Ei ihmisen ole hyvä tietää kaikkea. Loukkaava "rehellisyys" on moukkamaista ja typerää. Heitämme päivittäin valkoisia valheita, jotta emme loukkaisi toista. Esim. jos joku kysyy:"olenko lihonut" olisi typerää vastata: "Kyllä tosiaankin olet!" Valkoinen valhe tai vaikeneminen on rakastavan ihmisen teko; tapa, jolla vältetään tuottamasta tarpeetonta tuskaa.
Nyt onkin kyse vähän eri asiasta.
No mä en ole ihan samaa mieltä. JOs ystävä heittelee koko ajan valkoisia valheita, se ei ole mitään ystävyyttä. Jos kysyn, että onko tukka huonosti, tai miten esitin laulun, YSTÄVÄ vastaa suoraan ja rehellisesti - senhän takia sitä kysyn. Oon todella kyllästynyt nyökyttelyperus yn. Vituttaa muutenkin toi asenne valkoisista valheista. Sillä pesee kätensä kaikesta, varsinkin, kun pukee valheen valkoiseksi. "välillä on valkoinen valhe paikallaan." just ei joo. Alati harmittaa mielistelijät ja hymistelijät. Tämä siis täältä tähän.
oon todella kyllästynyt nyökyttelyyn - on tuo kumma lause
riippuu siitä. mihin sitä valkoista valhetta käyttää. Tunnen henkilöitä jotka väittävät puhuvansa totta ja niin varmasti tekevätkin, toisia ihmisä tarkoituksellisesti loukatakseen.
Ei tarkoituksellinen loukkaaminen ole tietenkään suotavaa. Mutta mun mielestäni ystävän tehtävä on palauttaa maanpinnalle tai antaa kritiikkiä - jotta toinen voi kehittyä. Ne nuoret, jotka laulaa huonoiten Idols-karsinnassa, eivät ole saaneet rakkaimmiltaa palautetta - paitsi kehua. Kuinka säälittävää se on? Itsekritiikin puute on mun mielestä vastenmielistä.
Tämä ei alkuunkaan liity aloitukseesi, mutta valkoisiin valheisiin ja palautteen antamiseen kyllä.
Niin. Mulla taitaa olla kaikki sittenkin hyvin; ajattelen, ettei hän rakastanut. Aidosti ajattelen niin. Riippumatta siitä, mitä yhdessä tunnettiin, sillä senhän kuvittelin. Vielä traagisempaa olisi tietysti, jos hän tuntisi niinkuin tämän ketjun ap.