Minulla on miltein 2 vuotias pystykorva narttu, joka tuli minulle sisareltani, joka muutti pienempään asuntoon, eikä nähnyt uutta kotia koiralle sopivaksi. Nyt siis ollaan tytön kanssa oltu kimpassa viikon verran ja havaitsin että täällä koiran on hankalaa olla yksin kotona. Siskoni luona tämä ei ollut ongelma. Ollaan nyt harjoiteltu samalla tavalla yksin oloa kun pentukoiran kanssa, eli hurjasti toistoa takki kengät päälle, avainten kilisyttelyä, ovesta ulos ja aluksi heti sisään. Nyt ollaan päästy jo siihen, että pystyn olemaan ulkopuolella n. 10 minuuttia ilman että haukkuminen edes alkaa. Toistamme aina samat rutiinit ennen lähtöä: musiikki soimaan, puuhapallo koiralle puruluu tms ja en huomioi koiraa n. 10min ennen lähtöä ollenkaan. Sama kotiin tullessa.
Mietinkin tässä muiden kokemuksia vastaavanlaisesta. Koirani ei tosiaan tuhoa mtn sillä välin kun ulos asunnosta lähden, mutta vinkuu oven takana vielä eikä malta käydä nukkumaan/järsimään luita. Tiedän että paikka on koiralle uusi ja sekin lisää stressiä. Ilmeisesti koira on myös ottanut minut universuminsa keksipisteeksi ja tämä hankaloittaa yksin oloa entisestään. Olen yrittänyt myös nyt olla täysin huomioimatta koiraa, josko se kiintyisi silloin myös muihin ihmisiin.
Kuitenkin opiskelen ja asun kerrostalossa, joten nytkin olen alkuviikon päivät saanut sumplittua niin, että joku on sen kanssa täällä aina, mutta huomenna olisi näillä näkymin ensimmäinen päivä, että sen tarvisi olla yksin kotona tunnin verran. Itseäni stressaa hurjasti, sillä ensinnäkin emme haluaisi laittaa koiraa täysin vieraille kiertoon ja huolettaa myös koiran mahdollinen haukkuminen yksin ollessa. Toivon että edistymme vielä tänään ja huomenna päivällä sen verran, että koira pärjää yksin sen tunnin. Keskiviikkonakin on sitten edessä vähän pidempi aika yksin.
Harkitsin jo haukunestopannan vuokraamista, mutta ajattelin ensin testata, miten yksinolo lähtee käyntiin ilman sitä.
Mietinkin tässä muiden kokemuksia vastaavanlaisesta. Koirani ei tosiaan tuhoa mtn sillä välin kun ulos asunnosta lähden, mutta vinkuu oven takana vielä eikä malta käydä nukkumaan/järsimään luita. Tiedän että paikka on koiralle uusi ja sekin lisää stressiä. Ilmeisesti koira on myös ottanut minut universuminsa keksipisteeksi ja tämä hankaloittaa yksin oloa entisestään. Olen yrittänyt myös nyt olla täysin huomioimatta koiraa, josko se kiintyisi silloin myös muihin ihmisiin.
Kuitenkin opiskelen ja asun kerrostalossa, joten nytkin olen alkuviikon päivät saanut sumplittua niin, että joku on sen kanssa täällä aina, mutta huomenna olisi näillä näkymin ensimmäinen päivä, että sen tarvisi olla yksin kotona tunnin verran. Itseäni stressaa hurjasti, sillä ensinnäkin emme haluaisi laittaa koiraa täysin vieraille kiertoon ja huolettaa myös koiran mahdollinen haukkuminen yksin ollessa. Toivon että edistymme vielä tänään ja huomenna päivällä sen verran, että koira pärjää yksin sen tunnin. Keskiviikkonakin on sitten edessä vähän pidempi aika yksin.
Harkitsin jo haukunestopannan vuokraamista, mutta ajattelin ensin testata, miten yksinolo lähtee käyntiin ilman sitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"tuli minulle sisareltani, joka muutti pienempään asuntoon, eikä nähnyt uutta kotia koiralle sopivaksi. "...aika huono peruste.
"Nyt ollaan päästy jo siihen, että pystyn olemaan ulkopuolella n. 10 minuuttia ilman että haukkuminen edes alkaa." Kysymys: puututko tähän kun haukku alkaa?
siis tiedän että kuulostaa huonolta perusteelta, itse en edes suosittele ketään ottamaan koiraa mikäli jo reilu vuoden ikäisenä joutuu koirasta luopumaan. Mutta tilanne nyt muuttui niin nopeasti ja syyt ovat kyllä hyvät, enkä niitä nyt ala tässä selostamaan. Kuitenkin koira siis tunsi minut ennestään joten meille muutto tuntui koiralle helpoimmalta vaihtoehdolta.
Tiedän että eroahdistuksen hoitaminen vaatii aikaa, en itsekkään kuitenkaan ensimmäistä kertaa koiran kanssa ole tekemisissä.
Kysyit puutunko koiran haukkumiseen. En. Aluksi siis testasin vain, jääkö koira suosiolla yksin. Kun heti alkoi haukkuminen, niin siirryttiin ihan perusteisiin, eli että aluksi vaan puettiin takkia päälle ja pois. Sitten hetkeksi ulos ja heti takaisin, niin ettei valitus ehdi edes alkaa. Jos sattuikin jossain vaiheessa haukahtamaan, niin odotin että on hiljaista, jotta koira ei näkisi yhteyttä minun sisääntuloni ja haukkumisensa välillä. En siis halua tukea haukkumista millään tavalla. Nyt itse asiassa juuri testasin, ja ihan hyvin tuntuu menevän jo. Reilu 20 minuuttia ulkopuolella eikä tyttö edes vingahtanut, eli alkaa onneksi jo helpottamaan.
Toistan jo vanhaa, mutta jätä koirallesi joku vanha takki jota käytät päällä (aluksi) ja ennen kuin lähdet, niin jätä se koiralle. Tämä rauhoittaa kummasti koiraa . Samoin voit jättää tälle vaikka ydinluun näin aluksi.
(ei solmuluu) Nosta pois kun kotiin tulet ja anna kun lähdet.
Tuo takin jättö on ihan hyvä homma. Lisäisin että jätä se lattialle johonkin ulko-oven lähelle, sillä koira jää kuitenkin mieluiten siihen odottamaan paluutasi.
Lisäksi laita, jos on, webbikamera päälle äänen äänityksellä, niin näet ja kuulet mitä haukku puuhaa poissaollessasi.
Todennäköisin vaihtoehto on että koira haukkuu perääsi noin 10-15 minuuttia ja sitten rauhoittuu takillesi odottamaan paluutasi. Jos näin käy, ongelman voit katsoa deletoiduksi.
Muista kuitenkin palatessasi että paluun on syytä olla hiukan hillitty, eli ei mitään varsinaisia tanssiaisia heti, vaan pyydät koiraa odottamaan että saat oman takkisi ja kenkäsi riisuttua ja mahdolliset kantamukset laskettua käsistä (muualle kuin eteiseen). Kun paluutoimet suoritettu, niin vietä heti hetki kahden koissun kanssa ennen muita puuhia.
Pystärin luonteen tuntien tullee käymään noin. Ainakin meillä kävi.
Meillä edistytty paremmin kun osasin odottaa. Tänään tyttö oli o reilu tunnin itsekseen ja rauhoittuu melko nopeasti jo nukkumaan kun lähden. Muutama vinkaisu kuuluu, mutta sen jälkeen aika rauhallista on!
Taisi siis isoksi osaksi olla vaan syynä uusi paikka ja uudet äänet.