Perheasiamies on virka, joka Suomeen tarvitaan. Tehtävänimike ei voi olla LAPSIasiamies, kerron tässä kirjoituksessa pian miksi.
Lapsiperheet tarvitsevat neuvonantajan, jollainen on jo perustettu sosiaalitoimistojen ja terveydenhuollon asiakkaille. Suomessa on jo esimerkiksi sosiaaliasiamies ja potilasasiamies.
Olen miettinyt, mihin ja miten (lapsi-)perheasiamiehen virkoja voitaisiin perustaa. Ensimmäiseksi tuli mieleeni sosiaalialan osaamiskeskukset, joissa lähistön kunnat tekevät yhteistyötä. Sellainen on esimerkiksi Keski-Suomessa Koske. Siellä on jo sosiaaliasiamiehiä, kuten Hannele Metsäranta, jolla on virka myös kiertävänä lastensuojelun erityissosiaalityöntekijänä. Toinen sosiaaliasiamies on Eija Hiekka.
Soitin ideastani kahteen paikkaan, joiden arvelin voivan viedä perheasiamiehen viran perustamista eteenpäin, perustamalla moisen viran vaikkapa oman toimintansa yhteyteen.
Soitin ensin Koskeen, jonka johtaja Marja Heikkilä soitti minulle sittemmin takaisin. Kiitos siitä hänelle. Vaikuttaa muuten kivalta tyypiltä.
http://www.koskeverkko.fi/public/default.aspx?nodeid=33259
Niin, olin jo sillä välin, Heikkilän puhelua odottaessani ehtinyt tarjota ideaa myös lapsiasiavaltuutetun toimistoon. Tuolloin puhuin vielä LAPSIasiamiehestä.
http://www.lapsiasia.fi/perustietoa/lapsiasiavaltuutetun_toimisto
Lapsiasiavaltuutetun lakimies Jaana Tervon puheesta ymmärsin, että perheiden ei pidä luottaa LAPSIasiamiehen apuun, sillä Tervo pystyi nopeasti maalaamaan tilanteen, jossa jälleen lapsiasiamieskin alkaisi ajaa vain lapsen etua, perheen ideaa ja käsitettä sortaen. (Tästä vanhempien polkemisesta ja potkimisesta on tänään puhunut Yleisradiossa aihetta tutkinut Marketta Rajavaara.) Aivan kuten lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulallekin tuntuu olevan luvallista.
Minä vakuutuin Tervon kanssa puhuessani, että lapsiasiavaltuutetun toimisto on tärkeimpiä voimia, jotka murskaavat perhekäsitystä Suomessa ja heikentävät perheen voimaa.
No sitten soitti minulle Kosken johtaja Marja Heikkilä. Minulle syntyi hänestä vaikutelma, että lastensuojelun mielivaltaisten käytäntöjen kriitikot voisivat saada hänestä joihinkin asioihin yhteistyökumppanin. Tuntui, että hän ymmärsi mistä puhuin.
Hänen mukaansa minun kannattaisi esitellä ideani perheasiamiehestä Sukupuu ry:lle, joka on Jyväskylässä toimiva huostaanotettujen lasten omaisten järjestö.
http://www.sukupuu.fi/
Huokaisin, sillä tajusin kuinka vähän lastensuojelussa on vastavoimia. Erilaisia sosiaalirouvien järjestöjä riittää tonneittain, mutta heti kun pitäisi perustaa KRIITTISESTI JÄRJESTELMÄÄ TARKASTELEVAN perheasiamiehen virka, yhdestäkään niistä ei ole mitään apua.
Johtaja Heikkilä muistutti, että Sukupuu ry voisi anoa RAY:ltä rahaa projektiin, jolla käynnistettäisiin asiamiehen työ. RAY myöntää rahaa vain järjestöille, eikö totta?
Kerroin kirjelmöiväni ideastani myös Koskelle (Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus). Heikkilä ei antanut suoralta kädeltä ymmärtää, että se olisi turhaa. Niin, tiedon levittäminen on tärkeää.
Ai niin. Ja Kosken eräästä sosiaaliasiamiehestäkin tuli puhuttua johtaja Heikkilän kanssa. Annoin tulla tiiviissä paketissa, paljon! Viittasin myös Helsingin Sanomien näyttävään lehtijuttuun (30.8.2010), jossa myös kyseisen lastensuojelun kiertävän sosiaalityöntekijän toiminnan ja väittämien tuloksia esitellään laajasti.
Kun on jo näyttöä, että Kosken oma SOSIAALIasiamiestoiminta on tuollaista sotkua virkamiehen kaksoistehtävän vuoksi (hänhän on myös lastensuojelun erityissosiaalityöntekijä), niin totisesti on tarvetta perheasiamiehelle!
Kuinkas sattuikaan. Kosken johtaja Marja Heikkilä on Karstulan kunnan entinen sosiaalijohtaja. Hänellä on siis jonkinlaista tuntumaa Karstulan lastensuojelun ongelmiin.
Lapsiperheet tarvitsevat neuvonantajan, jollainen on jo perustettu sosiaalitoimistojen ja terveydenhuollon asiakkaille. Suomessa on jo esimerkiksi sosiaaliasiamies ja potilasasiamies.
Olen miettinyt, mihin ja miten (lapsi-)perheasiamiehen virkoja voitaisiin perustaa. Ensimmäiseksi tuli mieleeni sosiaalialan osaamiskeskukset, joissa lähistön kunnat tekevät yhteistyötä. Sellainen on esimerkiksi Keski-Suomessa Koske. Siellä on jo sosiaaliasiamiehiä, kuten Hannele Metsäranta, jolla on virka myös kiertävänä lastensuojelun erityissosiaalityöntekijänä. Toinen sosiaaliasiamies on Eija Hiekka.
Soitin ideastani kahteen paikkaan, joiden arvelin voivan viedä perheasiamiehen viran perustamista eteenpäin, perustamalla moisen viran vaikkapa oman toimintansa yhteyteen.
Soitin ensin Koskeen, jonka johtaja Marja Heikkilä soitti minulle sittemmin takaisin. Kiitos siitä hänelle. Vaikuttaa muuten kivalta tyypiltä.
http://www.koskeverkko.fi/public/default.aspx?nodeid=33259
Niin, olin jo sillä välin, Heikkilän puhelua odottaessani ehtinyt tarjota ideaa myös lapsiasiavaltuutetun toimistoon. Tuolloin puhuin vielä LAPSIasiamiehestä.
http://www.lapsiasia.fi/perustietoa/lapsiasiavaltuutetun_toimisto
Lapsiasiavaltuutetun lakimies Jaana Tervon puheesta ymmärsin, että perheiden ei pidä luottaa LAPSIasiamiehen apuun, sillä Tervo pystyi nopeasti maalaamaan tilanteen, jossa jälleen lapsiasiamieskin alkaisi ajaa vain lapsen etua, perheen ideaa ja käsitettä sortaen. (Tästä vanhempien polkemisesta ja potkimisesta on tänään puhunut Yleisradiossa aihetta tutkinut Marketta Rajavaara.) Aivan kuten lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulallekin tuntuu olevan luvallista.
Minä vakuutuin Tervon kanssa puhuessani, että lapsiasiavaltuutetun toimisto on tärkeimpiä voimia, jotka murskaavat perhekäsitystä Suomessa ja heikentävät perheen voimaa.
No sitten soitti minulle Kosken johtaja Marja Heikkilä. Minulle syntyi hänestä vaikutelma, että lastensuojelun mielivaltaisten käytäntöjen kriitikot voisivat saada hänestä joihinkin asioihin yhteistyökumppanin. Tuntui, että hän ymmärsi mistä puhuin.
Hänen mukaansa minun kannattaisi esitellä ideani perheasiamiehestä Sukupuu ry:lle, joka on Jyväskylässä toimiva huostaanotettujen lasten omaisten järjestö.
http://www.sukupuu.fi/
Huokaisin, sillä tajusin kuinka vähän lastensuojelussa on vastavoimia. Erilaisia sosiaalirouvien järjestöjä riittää tonneittain, mutta heti kun pitäisi perustaa KRIITTISESTI JÄRJESTELMÄÄ TARKASTELEVAN perheasiamiehen virka, yhdestäkään niistä ei ole mitään apua.
Johtaja Heikkilä muistutti, että Sukupuu ry voisi anoa RAY:ltä rahaa projektiin, jolla käynnistettäisiin asiamiehen työ. RAY myöntää rahaa vain järjestöille, eikö totta?
Kerroin kirjelmöiväni ideastani myös Koskelle (Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus). Heikkilä ei antanut suoralta kädeltä ymmärtää, että se olisi turhaa. Niin, tiedon levittäminen on tärkeää.
Ai niin. Ja Kosken eräästä sosiaaliasiamiehestäkin tuli puhuttua johtaja Heikkilän kanssa. Annoin tulla tiiviissä paketissa, paljon! Viittasin myös Helsingin Sanomien näyttävään lehtijuttuun (30.8.2010), jossa myös kyseisen lastensuojelun kiertävän sosiaalityöntekijän toiminnan ja väittämien tuloksia esitellään laajasti.
Kun on jo näyttöä, että Kosken oma SOSIAALIasiamiestoiminta on tuollaista sotkua virkamiehen kaksoistehtävän vuoksi (hänhän on myös lastensuojelun erityissosiaalityöntekijä), niin totisesti on tarvetta perheasiamiehelle!
Kuinkas sattuikaan. Kosken johtaja Marja Heikkilä on Karstulan kunnan entinen sosiaalijohtaja. Hänellä on siis jonkinlaista tuntumaa Karstulan lastensuojelun ongelmiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kosken johtaja Marja Heikkiläkin kehoitti minua ottamaan yhteyttä ideani kanssa lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan toimistoon. (Hänellähän on peräti kaksi toimistoa, Jyväskylässä ja Helsingissä.) Kerroin Heikkilälle, että puhuin juuri äsken lapsiasiavaltuutetun juristin kanssa. Selostin, että kyseinen lakinainen kertoi minulle melko suoraan, että lapsiasiavaltuutettu EI AJA LAPSIPERHEIDEN ASIOITA. Maria Kaisa Aula hoitaa vain LASTEN, jotka siis irroitetaan perheestään, asioita.
Se on mielestäni hyvin kiinnostavaa. Tällaista olen lapsiasiavaltuutetun toiminnan olettanut olevankin.
Ryhdyin arvostelemaan puhelimessa johtaja Heikkilälle tätä, että lapsi nähdään lastensuojelussa irrallisena, erillisenä yksikkönä, joka ei sosiaalirouvien mielestä perhettä tarvitse. Sanoin Heikkilälle, että tuollainen ajattelutapa on aivan törkeä! Alaikäisellä lapsella ei katsota Suomessa olevan oikeutta omaan perheeseen, vaan vain johonkin hyvin hämärään, poukkoilevaan, päämäärättömään ja mielivaltaiseen lastensuojeluun.
Luulen, että Kosken johtaja Heikkilä tajusi jotain puheestani.
Niin, eipä mikään ihme, että Maria Kaisa Aula ei kuulu haluavan olla juuri yhteydessa ja yhteistyössä Sukupuu ry:n kanssa. Aulan kannattaisi muistaa, että Sukupuu on Suomessa ainoita kriittisiä ääniä lukuisien lastensuojelujärjestöjen joukossa.
Miksi muuten ammattinimikkeessä PERHEtyöntekijä on tuo sana "perhe"? Julistaahan koneistokin avoimesti sitä eri nimikkeissään, että se on kiinnostunut vain ja ainoastaan lasten hyvinvoinnista.
Perhetyöntekijöitäkin on erityisesti kielletty auttamasta perhettä kotona. Perhetyöntekijä saa leikkiä LASTEN kanssa. Jälleen kerran.
Perheitä koneisto potkii päähän, jotta kansalaiset eivät turhaan voimaantuisi. Suomessa on lapsiasiavaltuutettu, lastensuojelu, lastenvalvoja jne... Löytyykö perhe-termillä mitään muuta kuin surkuhupaiseksi ja tarpeettomaksi ammattikunnaksi osoittautunut perhetyöntekijä?
Miten suomalainen yhteiskunta ajattelee lasten pärjäävän ilman perhettään - ja yleensäkin ilman perhekäsitettä? Tätä minä olen jo pitkään hämmästellyt. Miksi virkakoneisto suhtautuu perheeseen jo käsitteenä vihamielisesti? Siksikö, että koneiston valta perustuu alaikäisen lapsen asialla ratsastamiseen, sen puolestapuhujana toimimiseen. Siis alaikäisen. Hemmetti, millaista pedofiilista hyväksikäyttöä! Että aikuiset viitsivätkin!
Hyviä kirjoituksia ja kannanottoja! Itse otan kantaa perhetyöntekijöihin, joista valitettavasti on kokemusta. Itse vapaaehtoisesti apua hakeneena olen törmännyt moneenkin perhetyöntekijään. He eivät todellakaan tee mitään perheen hyväksi, saatika työtä. Harvassa ovat ne perhetyöntekijät, jotka tekevät jotain auttaakseen perhettä. Pahimmillaan perhetyöntekijä pyrkii narsistisesti omista motiiveistaan lähtöisin, tuhoamaan perheen. Sekin on nähty.
Mutta että perhetyöntekijä tekisi jotain muutakin kuin leikkisi sen parin tunnin ajan viikossa lasten kanssa, istuisi ja kyselisi (ts.utelisi) asioita, se olisi ennenkuulumatonta! Kaksi ihmistä nostaa palkkaa siitä että pääsevät kyttäämään perhettä, utelemaan ja istumaan. Lepertelemään jotain lasten kanssa. Siinä kaikki apua, mitä uupunut perhe saa. Tämä vain minun näkökantani oman kokemuksen ja useidein tosielämässä kuultujen tarinoiden pohjalta. On siis lottovoitto saada kotiinsa perhetyöntekijä, joka todella TEKISI jotain hyödyllistä ja konkreettista auttamista.
Koko perhetyö on pelkkää huijausta. Sillä huijataan perheitä hakemaan apua. Se apu voi koitua tuhoksi.
Näinkö meillä Suomessa hoidetaan asioita 2000-luvulla?! Häpeällistä! Eikö tähän tartuta ylemmiltä tahoilta, sillä kiire on. Ennenkuin lopulta asiat räjähtävät käsiin. Kuinkahan monta itsemurhaa on tehty sen jälkeen kun sosiaalitoimi ja perhetyö on astunut perheen kuvioihin? Kuinka moni pimahtaa ja tappaa lopulta koko perheensä ja itsensä kun on tarjottu avohuollon apua?
Mitä murhenäytelmiä pitää tapahtua ennenkuin koko sosiaalitoimen saasta viitsitään kaivaa esiin?! Tämä on vakava aihe, sillä tässä leikitään ihmisten elämällä.