sanoi johtava.sos.tt Toivio hetki sitten uutisissa.
Jessus!
Jessus!
älkää vanhemmat pelätkö lastensujelijoita
9
9605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
huostaamisen puolestapuhujien kaarti on iät ja ajat mainostanut. Meinaspa kirosana päästä tuonkin eukkosen mainossanomisten jälkeen.
.................. "älkää peljätkö tulla minun tyköni ....."
- jumalallisia sanoja sossuloisten suusta.
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Mielipiteet/kotipalvelu_mahtuu_jo_vuittonin_laukkuun_5314392.html
Kotipalvelu mahtuu jo Vuittonin laukkuun
Helena Tahvanainen
Kauhean usein tulee miettineeksi, mihin ihmeeseen yhteiskunnan rahat nykyään katoavat.
Monet asiat, jotka olivat jokapäivisiä ja itsestäänselviä silloin, kun niin ihmiset kuin kunnat ja valtiokin olivat paljon nykyistä köyhempiä, ovat muuttuneet tavoittamattomaksi luksukseksi.
Tällainen arjen luksus on kuin Louis Vuittonin laukku: ei niin mahdottomasta viitsii enää edes unta nähdä.
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan haastattelussa lauantain Hesarissa paljastui, mikä on yksi Molokin kita, johon rahat katoavat. Se on kyvyttömyys nähdä huomista pidemmälle.
Näkökyvyn lienee sumentanut toimintojen paloittelu niin, ettei kokonaisuus ole enää kenenkään hallinnassa.
Aulan mukaan parikymmentä vuotta sitten noin 52 000 lapsiperhettä sai kotipalvelua, ja lastensuojelutoimien kohteena oli noin 20 000 lasta ja nuorta.
Vuonna 2007 kotipalvelua annettiin 11 000 lapsiperheelle, ja lastensuojelulapsia ja -nuoria oli lähes 50 000.
Ketä haittaa? Kunhan kotipalvelumomentilta saadaan niistettyä vielä vähän lisää säästöä, kenenkään velvollisuus ei näytä olevan katsoa seuraavalta momentilta, mihin pilkku siellä siirtyy.
Tilastokeskuksen mukaan lastensuojelun laitos- ja perhehoidon käyttökustannukset olivat
vuonna 2007 noin 480 miljoonaa euroa. Kannattaa kertoa kuudella, jos ei muuten hahmotu!
Laskea voi myös arkijärjellä.
Onko halvempaa – sekä helpompaa ja inhimillisempää – varata rahaa kotiapuun vai lasten huostaanottoon?
Jos kodinhoitajan apu auttaa vanhempia kantamaan edes osan vastuistaan,
kaikki voittavat – eivätkä vähiten ”veronmaksajat”, se hyveellisten ja hyvintoimeentulevien itsekäs eturintama, jonka näkö on kuin Teemu Lehtisen mutta ääni kuin kokoomuksen.
Vaikka kodinhoitaja kävisi perheessä jokaikisenä aamuna pari tuntia ja lähettäisi lapset kouluun, ratkaisu olisi halpa ja helppo.
Siltä ajalta, kun aivan tavalliset lapsiperheet voivat pyytää ja saivat kodinhoitajan avuksi, tiedän, että kahdessa tunnissa auttamisen ammattilainen tekee enemmän kuin keskiverto väsynyt perheenäiti päivässä – tai kahdessa.
Siis jos hän saa tehdä. Siinä vaiheessa, kun järjen valo alkoi sammua kuntien sosiaalitoimistoissa, elettiin vaihe, jolloin sairaan lapsen hoitajaksi sai kodinhoitajan, mutta hän ei saanut tehdä muuta kuin nipin napin ruokkia lapsen.
Esimerkiksi imurointi oli kiellettyä, joskin varsinkin vanhan kaartin kodinhoitajat salaa sitä tekivätkin jotain töissä tehdäkseen. Kuumeinen lapsihan saattaa vedellä puoli päivää unten mailla.
Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa Hesarissa, että monissa kunnissa ei-lakisääteiset palvelut on lopetettu. Luultavasti Aula sanoo sen kauniisti: käytännössä useimmissa kunnissa nämä palvelut on lopetettu, parhaimmillaankin minimoitu. Kaikissa kunnissa apua ei ole edes lastensuojelulasten perheille, vaikka siihen laki velvoittaa.
Ja miksei? Siksi, ettei kunnilla ole rahaa. Ja miksi ei ole rahaa? Esimerkiksi siksi, että yksin huostaanottoriitaruuhkien pyörittäminen hovioikeuksissa maksaa maltaita, saati kaikki muu sen jälkeen tuleva.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Sosiaaliasiamies on tosissaan/1135245177579
Sosiaaliasiamies on tosissaan
15.4.2009 3:00
Marjut Lindberg
[email protected] KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN PÄÄKIRJOITUSTOIMITTAJA.
Sosiaalilainsäädännön monimutkaisuuden ja asiakkaiden tiedonsaantivaikeuksien vuoksi Suomessa säädettiin vuonna 2001 laki, joka määräsi kunnat nimeämään sosiaaliasiamiehen auttamaan asukkaita. Suurimmissa kunnissa sosiaaliasiamiehiä on useita, ja pienimmät kunnat täyttävät velvoitteensa yhdessä naapurikuntien kanssa.
Sosiaaliasiamiehen tärkein työ on auttaa kuntalaisia saamaan heille kuuluvia palveluja ja selvitellä umpisolmuja, joita syntyy kuntalaisten kokiessa, etteivät he saa heille kuuluvia palveluja. Asiamieheltä saa apua myös valitusten ja kanteluiden tekemiseen.
Toinen sosiaaliasiamiehen tärkeä tehtävä on tuottaa kunnan päättäjille tietoa siitä, miten kunnan sosiaalitoimi selviytyy tehtävistään, mitä toimintoja pitää parantaa, ja miten työvoima riittää lakisääteisten palveluiden hoitamiseen.
Espoon sosiaaliasiamiehen kertomus viime vuoden toiminnasta osoittaa, että sosiaaliasiamies ei kykene nykyisen työvoiman turvin suoriutumaan kunnolla kummastakaan velvoitteestaan. Aikaa ei riitä kaikille apua tarvitseville kuntalaisille, eivätkä vuodesta toiseen toistuvat vetoomukset epäkohtien korjaamiseksi tuota tulosta.
Ongelma ei kosketa yksin Espoota, sillä muidenkin suurten kaupunkien sosiaaliasiamiehet tuottavat vuodesta toiseen samoja raportteja. Asiaan ovat kiinnittäneet huomiota myös eduskunnan oikeusasiamies että lääninhallitukset, jotka ovat tähdentäneet, että kansalaisten peruspalveluista pitää huolehtia lain määräämällä tavalla.
Espoon sosiaaliasiamies pystyy ottamaan vastaan vuosittain 1 500–1 700 yhteydenottoa.
Uusia asiakkaita tulee yhden vuoden aikana noin 800.
Kukaan ei tiedä, kuinka moni kuntalainen jää ilman apua, sillä kaikki eivät pääse puheluillaan perille sen kahdeksan tunnin aikana viikossa, jolloin Espoon sosiaaliasiamiehellä on puhelinaikoja.
Sosiaaliasiamies on joutunut rajaamaan puhelinajat kahteen tuntiin neljänä päivänä viikossa siksi, että aikaa jäisi myös asiakkaiden varsinaiseen auttamiseen ja asioiden selvittelyyn.
Suuri osa sosiaaliasiamiesten työajasta meneekin sellaiseen neuvontaan, joka asiakkaan pitäisi saada sosiaalipalveluiden järjestäjiltä suoraan. Jos päivähoidon, vanhustenhoidon tai kotipalvelun työntekijät eivät ehdi neuvomaan asiakasta, hän etsii apua sosiaaliasiamieheltä.
Valitettavan tavallista on, että esimerkiksi kotipalvelua pyytävälle lapsiperheelle vastataan puhelimessa, ettei kunnalla ole mahdollisuutta järjestää tilapäistä kodinhoitoapua esimerkiksi hoitovapaalla olevan vanhemman sairastuessa.
Kun avun tarvitsija ei saa eikä osaa pyytää kirjallista päätöstä asiasta, ei hänellä ole valitusmahdollisuuttakaan.
Kaikkein huonoimpaan asemaan jäävät ne kuntalaiset, jotka eivät onnistu pääsemään puhelimella läpi esimerkiksi toimeentulotuen hakuun, sillä etuusyksiköllä on vain yhden tunnin päivittäinen puhelinaika.
Lapsiperheiden avunsaanti ongelmatilanteissa herätti viime vuonna Etelä-Suomen lääninhallituksen selvittämään, noudattavatko kunnat sosiaalihuoltolakia lapsiperheiden palveluiden järjestämisessä.
Tilapäistä apua tarvitseva lapsiperhe ohjataan nyt usein lastensuojelun asiakkaaksi,
vaikka perheellä ei olisi mitään lastensuojelun tarvetta.
Vielä 1990-luvulla noin 52 000 lapsiperhettä sai kotipalvelua ja lastensuojelun asiakkaina oli noin 20 000 alle 18-vuotiasta. Pari vuotta sitten kotipalvelua sai vain 11 000 lapsiperhettä ja lastensuojelutoimien kohteena oli lähes 55 000 alaikäistä.
Koska kotipalvelua saa vain ilmoittautumalla lastensuojelun asiakkaaksi,
sopiikin kysyä,
kuinka todellisia tiedot
lastensuojelun asiakasmäärien
huimasta kasvusta ovat.
Kotipalvelun hakemista lastensuojelun asiakkuuden kautta tosin rajoittaa tehokkaasti se, että harva lastensuojelutyötä tarvitsematon lapsiperhe ehdoin tahdoin haluaa leimautua lastensuojelun asiakkaaksi. Kotiavun saaminen tilapäisessä tarpeessa saattaisi sen sijaan estää ongelmien kehittymisen niin pitkälle, että lapsiperhe todella tarvitsee apua lastensuojelullisin perustein.
Sosiaalihuoltolain mukaan kotipalvelua pitää antaa hakijalle tämän alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella.
Sosiaalihuoltolaki ei mitenkään rajaa kotipalvelua annettavaksi lapsiperheille vain lastensuojelun, vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmien, saati syrjäytymisen aiheuttaman tarpeen mukaan................................
siirrytään rikolliselle tielle viranomaisissakin!
http://yle.fi/alueet/helsinki/uusimaa/2008/11/lapsiperheiden_kotipalvelua_parannetaan_loviisassa_394738.html
Lapsiperheiden kotipalvelua parannetaan Loviisassa
julkaistu 26.11.2008 klo 09:17
Lapsiperheiden kotipalvelut eivät nykyisellään toteudu kunnassa lain vaatimalla tavalla.
Loviisa ryhtyy kohentamaan lapsiperheiden mahdollisuuksia saada kotipalvelua.
Lapsiperheiden kotipalvelut eivät nykyisellään toteudu kunnassa lain vaatimalla tavalla.
Kodinhoidon resurssit ovat vanhus- ja vammaistalouksien käytössä,
kun taas ahtaalle joutuneet perheet on joko ohjattu lainvastaisesti lastensuojelun asiakkaiksi
tai heiltä on evätty palvelu.
Loviisa selvittää Etelä-Suomen lääninhallitukselle toimenpiteet, joilla se aikoo kohentaa kotihoidon tilannetta. Henkilökunnan työaikaa aiotaan muun muassa vapauttaa entistä enemmän hoivatyöhön.
YLE Uusimaa
Joo, minäkin hörisitin korviani, kun kuulin Helsingin kaupungin johtavan sosiaalityöntekijän Jaana Toivion päästävän suustaan tuollaista. Hän kannusti puoli yhdeksän uutisissa perheitä rohkeasti lähestymään lastensuojelua. Hän korosti, että pelättävää ei ole. Että lastensuojelun mainetta ei saisi kammoksua.
Huh, huh!
Perheet! Älkää missään tapauksessa, koskaan, luottako lastensuojeluun ja esimerkiksi johtavaan sosiaalityöntekijään Jaana Toivioon. Hakekaa toki apua, jos siitä on teille hyötyä, mutta älkää luottako!
Tv-uutisten ankkuri esitteli Toivion nimenomaan henkilönä, joka on ollut mukana lukuisissa huostaanotoissa. Eikös se niin ollut? Toiviokin on erikoistunut siis huostaanottoihin, ei ehkä niinkään perheiden auttamiseen.
http://www.hel.fi/hki/Sosv/fi/Perheiden palvelut/Perhekeskukset/Etel_inen perhekeskus Kamppi
http://www.laaninhallitus.fi/lh/etela/bulletin.nsf/PFBDArch/1C8FF701D7B478D0C22574C8003B2F85?opendocument
......................
Lapsiperheiden kotipalvelu lähes kadonnut
Lapsiperheiden kotipalvelupalvelun tarjonta on vähentynyt ja se on lähes kokonaan kadonnut osasta kuntia.
Kotipalvelu on monessa kunnassa korvattu perhetyöllä.
Järjestely rajaa tavanomaisissa arjen perhetilanteissa ja kotipalvelun tarpeessa olevat lapsiperheet palvelun ulkopuolelle.
Perustuslaissa säädetyt sosiaaliset perusoikeudet eivät yleensä välittömästi takaa subjektiivista oikeutta palveluihin, vaan kyseiset perusoikeussäännökset ovat lähinnä julkista valtaa velvoittavia.
Kotipalvelu ei sinänsä ole kuntalaiselle subjektiivinen oikeus.
Kuitenkin sosiaalihuoltolaissa todetaan, että kotipalvelua annetaan sitä erikseen tarvitseville.
Syitä voivat olla alentunut toimintakyky, perhetilanne, rasittuneisuus, sairaus, synnytys, vamma tai muu vastaavanlainen syy.
Lakiuudistusten myötä ei ole tarkoitettu kaventaa vaan pikemminkin parantaa ja monipuolistaa kotipalveluita ja niiden saatavuutta......................
lastensuojelun antamasta tuesta ja avusta lapsiperheelle!
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010051711682858_pr.shtml
...............
Suomessa sijoitetaan lapsia sijaisperheisiin tai laitoksiin kansainvälisesti vertaillen paljon.
Syynä tähän voi olla se, että perheet jäävät ilman tarvitsemaansa tukea.
Usein apua hakevaa perhettä ohjataan jonottamaan useille luukuille,
mutta pahimmassa tapauksessa apua ei saa mistään, sanoo perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen.
Puustinen-Korhonen on yhdessä professori Tarja Pösön kanssa selvittänyt, miten sijoitettujen lasten oikeus pysyviin kasvuoloihin toteutuu nykypäivän Suomessa.
Heidän mukaansa ei ole harvinaista, että perhe hakee apua lapsen käytösongelmiin,
mutta lopputuloksena onkin yllättäen lapsen huostaanotto.
Joskus vasta sijaishuollon aikana todetaan, että lapsella onkin jokin neurologinen sairaus tai kehitysvammaisuus, jonka hoitona huostaanotto on täysin väärä.
Huostaanotto voidaan lakkauttaa, mutta perheiden turvallisuuden tunne on jo romahtanut...................
"Heidän mukaansa ei ole harvinaista, että perhe hakee apua lapsen käytösongelmiin,
mutta lopputuloksena onkin yllättäen lapsen huostaanotto.
Joskus vasta sijaishuollon aikana todetaan, että lapsella onkin jokin neurologinen sairaus tai kehitysvammaisuus, jonka hoitona huostaanotto on täysin väärä.
Huostaanotto voidaan lakkauttaa, mutta perheiden turvallisuuden tunne on jo romahtanut.."
Kyllä se niin moneen kertaan on todistettu jo julkisuudessakin, että lastensuojelua on todella aihetta pelätä!
Joka muuta väittää, hän ei tunne asioita ja sitten hän suoraan sanottuna valehtelee.
Lobbaus, eli käytäväpolitiikka tarkoittaa erilaisten eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa päättäjiin ja politikoihin.
Tavoitteena on ryhmän asian ja näkyvyyden kohentaminen yhteiskunnassa.
Kun seuraa huostaanottoja, niistä uutisointia ja keskusteluita, ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että huostaanotto on bisnes, jolleka on keksittävä peitetarinoita, jotta se vaikuttaisi huolesta ja varhaisesta puuttumisesta.
Linkki Wikipedia Lobbaus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lobbaus
---
Mietin onko lakinaisella (Knuutilaki) Leeni Ikonen jo tällanen ryhmä, jotka tekis työtä näihin asian väärinkäytöksiin ??
Informaatio-ohjaus kun on jo osaksi "asetus (380/2009)" ja siis mm. lastensuojelulain 3a § ja muutamia muita, jotka normittaa ko. informaatioohjauksen "varhaista puuttumista" ja siis muiden viranomaisten ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä.
(paljolti on sitä, ettei huostaanottoja .. sijoituksia ym. ikävää olis tulossa, ja että vanhempien asemaa vahvistettaisi terveysneuvonnan ja ensi vuonna jo terveystarkastuksin ja sossu ym. on mukana siis asioissa.
(käykää moikkaamassa facebookissa mua tai "rikottu perhe" sivuja!!)