http://uutiset.msn.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori Työelämä ylikorostaa sosiaalisuutta /1135259937586
Tuossa käsitellääm hyvin sosiaalisuuden korostamista! Olen täysin kykenevä ihmisten kanssa kanssakäyntiin ja on mulla pari tosi hyvää kaveriakin, jonkun tyhjäpäisen jengin sijasta, KOSKA en ole kovinkaan halukas olemaan tekemisissä ihmsiten kanssa. Linkin professorinkin mielestä HALU olla tekemisissä ihmisten kanssa on synnynnäistä ja se on pilkkaavaa, jos minunlaiseni yksinolosta nauttiva ihminen raahataan väkisin johonkin sosiaalisiin temoauksiin. En ole ujo, tai kykenemätön kommunikoimaan vaan minua ei yksinkertaisesti kiinnosta omistaa mahdollisimman paljon kavereita facebookissa. En edes ole facebookissa, vaan nautin muutaman kiinnostavan ystäväni seurasta aina välillä, suurimman osan ajasta kuitenkin vietän yksin koska HALUAN. Onko oikeasti niin vaikea tajuta, että jotkut HALUAVAT olla yksin?? Sama koskee vanhempiani, ei meistä kukaan ole mikään sosiaalinen sähikäinen, vaikka ihmisten kanssa aivan hyvin tulemmekin toimeen.
En ikinä haluaisi mennä mihinkään bileisiin, pitkästyisin heti. Onko sosiaalisuus halua vai taitoa olla ihmisten kanssa. Taitoa minulta löytyy, muttei halua. Olen aivan onnellinen tällaisena kun viimeinkin tajusin olla taistelematta luonnettani vastaan ja lopetin "kavereiden" kanssa notkuilun. Nyt minulla on pari hyvää YSTÄVÄÄ, enkä enempää halua, he ovat erityisiä. Mutta mieluiten olen ihan itseni kanssa. Onko minussa oiekasti jtoain vikaa? En ole arka, vaan onnellinen yksinäinen. En halua mitään parisuhdetta, mutta saa nähdä tulenko ehkä joskus rakastumaan.
Olen siis onnellinen. Mitä mieltä te olette, onko vapaaehtoisesti yksinäinen ihminen jotenkni viallinen vai ettekö usko, että kukaan haluaisi olla yksin jatkuvasti? Itse nimittäin RAKASTAN yksinoloa, enkä tosiaankaan ole masentunut vaan ensimmäistä kertaa elämässäni erittäin onnellinen. Olen huomannut nuo piirteet itsessäni nyt murrosiän loppuessa, enkä aio taistella luonnettani vastaan. Mielummin olen yksin kuin kavereiden kanssa eikä siinä ole mitään pahaa, mutta pari todella hyvää ystävääkin minulla on. Onneksi vain pari, enempää en jaksaisi tai pystyisi käsitellä mielessäni. Mielipiteitä?
Tuossa käsitellääm hyvin sosiaalisuuden korostamista! Olen täysin kykenevä ihmisten kanssa kanssakäyntiin ja on mulla pari tosi hyvää kaveriakin, jonkun tyhjäpäisen jengin sijasta, KOSKA en ole kovinkaan halukas olemaan tekemisissä ihmsiten kanssa. Linkin professorinkin mielestä HALU olla tekemisissä ihmisten kanssa on synnynnäistä ja se on pilkkaavaa, jos minunlaiseni yksinolosta nauttiva ihminen raahataan väkisin johonkin sosiaalisiin temoauksiin. En ole ujo, tai kykenemätön kommunikoimaan vaan minua ei yksinkertaisesti kiinnosta omistaa mahdollisimman paljon kavereita facebookissa. En edes ole facebookissa, vaan nautin muutaman kiinnostavan ystäväni seurasta aina välillä, suurimman osan ajasta kuitenkin vietän yksin koska HALUAN. Onko oikeasti niin vaikea tajuta, että jotkut HALUAVAT olla yksin?? Sama koskee vanhempiani, ei meistä kukaan ole mikään sosiaalinen sähikäinen, vaikka ihmisten kanssa aivan hyvin tulemmekin toimeen.
En ikinä haluaisi mennä mihinkään bileisiin, pitkästyisin heti. Onko sosiaalisuus halua vai taitoa olla ihmisten kanssa. Taitoa minulta löytyy, muttei halua. Olen aivan onnellinen tällaisena kun viimeinkin tajusin olla taistelematta luonnettani vastaan ja lopetin "kavereiden" kanssa notkuilun. Nyt minulla on pari hyvää YSTÄVÄÄ, enkä enempää halua, he ovat erityisiä. Mutta mieluiten olen ihan itseni kanssa. Onko minussa oiekasti jtoain vikaa? En ole arka, vaan onnellinen yksinäinen. En halua mitään parisuhdetta, mutta saa nähdä tulenko ehkä joskus rakastumaan.
Olen siis onnellinen. Mitä mieltä te olette, onko vapaaehtoisesti yksinäinen ihminen jotenkni viallinen vai ettekö usko, että kukaan haluaisi olla yksin jatkuvasti? Itse nimittäin RAKASTAN yksinoloa, enkä tosiaankaan ole masentunut vaan ensimmäistä kertaa elämässäni erittäin onnellinen. Olen huomannut nuo piirteet itsessäni nyt murrosiän loppuessa, enkä aio taistella luonnettani vastaan. Mielummin olen yksin kuin kavereiden kanssa eikä siinä ole mitään pahaa, mutta pari todella hyvää ystävääkin minulla on. Onneksi vain pari, enempää en jaksaisi tai pystyisi käsitellä mielessäni. Mielipiteitä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä just sama juttu!g