Ethän sinä ihana mieheni luule, että kirjottelen täällä jollekin toiselle? Jossain ketjussa oli tällasta puhetta, kadotin sen jo, mutta tuli vaan mieleen, että eikai se ollut sulta mulle?
Todellakin kirjottelen tekstejäni vain sinulle, en muille. Välillä tuntuu, että täällä ihan tarkotuksella yritetään vääntää asioita mutkalle, millon mitäkin väärinkäsitystä. Sinua ihana mies ajattelen, sinulle kirjottelen, sinusta haaveilen, sinulta viestiä odottelen ja oikeaa tapaamista kanssasi haluaisin. Koskakohan vain onnistuu? Siis oikea elämä kanssasi. Tai onnistuuko? Toivon niin.
Todellakin kirjottelen tekstejäni vain sinulle, en muille. Välillä tuntuu, että täällä ihan tarkotuksella yritetään vääntää asioita mutkalle, millon mitäkin väärinkäsitystä. Sinua ihana mies ajattelen, sinulle kirjottelen, sinusta haaveilen, sinulta viestiä odottelen ja oikeaa tapaamista kanssasi haluaisin. Koskakohan vain onnistuu? Siis oikea elämä kanssasi. Tai onnistuuko? Toivon niin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No en tietenkään luule oot ihan höpsö :)
No hyvä. Olen kai liikaa tottunut tälle, että kaikki väärät käsitykset pitää heti tyrmätä, ettei lähde paisumaan.
Unta missä tapaan naisen joka on ihanin ja kaunein mitä voi vain ikinä kuvitella.
Unessa me emme puhuneet ikinä toisillemme, olimme vain sylikkäin ja tunsin niin suurta hyvän olon tunnetta että se oli jotain sanoin kuvaamatonta, mikään ei ole oikeassa elämässä tuntunut niin hyvältä. Joku ihmeellinen energia valtasi koko kehon tai mielen. Kun tajusin sen olevan unta niin en olisi halunnut millään herätä, koitin vain pitää kiinni hänestä. Painoin mieleeni naisen kasvot ja lämpimän hymyn, mietin että onkohan tuollaista naista olemassa kun hän tuntui niin todelliselta.
Sitten yhtenä päivänä tapahtui jotain ihan uskomatonta, siitä on noin pari vuotta aikaa. Astuin sisään erääseen liikkeeseen, kun minut valtasi se ihmeellinen hyvänolon tunne, olin aivan ihmeissäni, mitä tapahtuu?
Tajusin että katson nuoren naisen kasvoja, jotka on juuri niinkuin siinä unessa, enkä ollut ikinä aiemmin nähnyt häntä. Kaikki hänen piirteet olivat juuri kuten usessa, huulet, söpö nenä , ihanat silmät ja hiukset ihan samalla tavalla. Mietin että tämä ei voi olla totta, olenko minä unessa vai mitä oikeen tapahtuu. Mutta se ei ollut unta. Kun hän alkoi puhua minulle olin hermostunut, käteni tärisi ja oli vaikeaa puhua selkeästi. Hän oli pirteä ja hyvän tuulinen ja minä en meinannut saada edes kunnolla puhuttua. Koko matkan kotiin oli epätodellinen olo ja kun pääsin kotiin olin aivan rättiväsynyt, vajosin syvään uneen...
jatkan tätä joskus.
en muuten tiedä miksi tätä tänne kirjoitan.
voisiko olla meidän juttu?
ja sitten sä heräsit! Hyvin keksitty tarina.
ei muuten mutta oman uneni olen muistanut aina..
???