Onko kellään samanlaista oirehdintaa?
Oon parikymppinen mies.. ruokailu tilanteista on ollu vaikeita. Yleensä kun joku sanoo mulle että mennään syömään tai vaikka menen yksikseni syömään jonnekin lounaalle, niin mulla alkaa heti hirveästi tekemään oksennusrefleksiä ja se ei tahdo loppua millään! Siitä onkin aikaa kun viimeks käyny lounaalla kaupungilla, saati sitten jonkun kanssa..
Huomasin tämän oirehdintani joskus 18-vuotiaana ammattikoulu aikaan.. Meidän oli tarkotus lähteä luokkamme kanssa jonnekin sähkö ja automaatio messuille.. Aamulla oli ihan hyvä olo lähteä, ajoin auton koulun parkkiin ja käveltiin siinä kaverin kanssa sitten bussille.. Sitten mulla alko aivan hirveesti oksettamaan, en kyllä ymmmärtänyt miksi. Sanoin vaan kaverilleni, että en minä taija tulla nyt kun oon varmaan kipee tai jotain. Ajoin takasin kämpille ja paha olo hävis samantien. Tuolloin en vielä varonnut ruokailu tilanteita..
Olin suorittanut sähköasentajan tutkinon ja päätinpä sitten vielä oottaa automaatio koulutuksen vielä lisäks kun puolessa vuodessa pääse kerta lävite. Työharjoittelu oli ilmeisesti viimeinen niitti jolloin tämä nykyinen tila pääsi valloilleen, eli aloin tietoisesti pelkäämään ruokailu tilanteita.. olin työharjoittelussa niin sanotussa yhen miehen yrityksessä.. sovin sen asentajan kanssa että käyn syömässä koululla ja kyllähän se sille sopi. Yhtenä päivänä piti käyvä toisessa kaupungissa asennus hommissa, joten asentaja pääti tarjota minulle ruuat lounasravintolasta. Mulle tuli heti aivan kauhee ahistus, en tiiä johtuko se siitä asentajasta vai mistä. Ja lounas oli kyllä yhtä helvettiä. Yritäppä siinä jotain syyä kun koko ajan meinaa puklia. Siitä päivästä alkaen käyvin sitten tuon asentajan kanssa syömässä. Jotkut päivät meni ihan ongelmitta ja toiset taas erittäin huonosti. Ois pitänyt kertoa kyllä, että mulla on tämmönen mutta olinpahan niin nynny että en kertonu.. Se oli vähän sen olonen että rupee kahtomaan kun jotain hullua..
Tämän harjoittelun jälkeen menin takasin koululle ja kerroin luokanvalvojalle että mulla on varmaan paniikkihäiriö. Luokanvalvoja oli erittäin ymmärtäväinen (kiitos siitä) joten sain seuraavan harjoittelun olla koululla tutussa ympäristössä väsätä töitä. Sain suoritettua tutkinnon loppuun.
Tarkoitus oli mennä armeijaan nuiden koulujen jälkeen mutta oli pakko hakea lykkäystä..
Halusin päästä tästä oireesta eroon joten menin psykoterapeutille ja sitä kautta sain lääkkeet sertralin 50mgx2, iltaisin mirtsatsapiini 30mg ja sitten vielä tarvittaessa oxamin 15mg. En ole vielä kokenut vaikutusta sertarliinista ja mirtsatsapiinista oon syöny jo 6kk. oxamin toimii joten kuten.
Tämä tahtoo tehdä työn teosta vaikeeta kun koko ajan miettii syöntiä. siispä olen vielä ainakin työtön. tarkoitus olisi lähteä ainakin työkokeiluun, koska eipä se tästä taija muuksi muuttua jos ei anna tilanteita.
Tämä on todella alkanut kaventaa elämääni.. APUA!
Oon parikymppinen mies.. ruokailu tilanteista on ollu vaikeita. Yleensä kun joku sanoo mulle että mennään syömään tai vaikka menen yksikseni syömään jonnekin lounaalle, niin mulla alkaa heti hirveästi tekemään oksennusrefleksiä ja se ei tahdo loppua millään! Siitä onkin aikaa kun viimeks käyny lounaalla kaupungilla, saati sitten jonkun kanssa..
Huomasin tämän oirehdintani joskus 18-vuotiaana ammattikoulu aikaan.. Meidän oli tarkotus lähteä luokkamme kanssa jonnekin sähkö ja automaatio messuille.. Aamulla oli ihan hyvä olo lähteä, ajoin auton koulun parkkiin ja käveltiin siinä kaverin kanssa sitten bussille.. Sitten mulla alko aivan hirveesti oksettamaan, en kyllä ymmmärtänyt miksi. Sanoin vaan kaverilleni, että en minä taija tulla nyt kun oon varmaan kipee tai jotain. Ajoin takasin kämpille ja paha olo hävis samantien. Tuolloin en vielä varonnut ruokailu tilanteita..
Olin suorittanut sähköasentajan tutkinon ja päätinpä sitten vielä oottaa automaatio koulutuksen vielä lisäks kun puolessa vuodessa pääse kerta lävite. Työharjoittelu oli ilmeisesti viimeinen niitti jolloin tämä nykyinen tila pääsi valloilleen, eli aloin tietoisesti pelkäämään ruokailu tilanteita.. olin työharjoittelussa niin sanotussa yhen miehen yrityksessä.. sovin sen asentajan kanssa että käyn syömässä koululla ja kyllähän se sille sopi. Yhtenä päivänä piti käyvä toisessa kaupungissa asennus hommissa, joten asentaja pääti tarjota minulle ruuat lounasravintolasta. Mulle tuli heti aivan kauhee ahistus, en tiiä johtuko se siitä asentajasta vai mistä. Ja lounas oli kyllä yhtä helvettiä. Yritäppä siinä jotain syyä kun koko ajan meinaa puklia. Siitä päivästä alkaen käyvin sitten tuon asentajan kanssa syömässä. Jotkut päivät meni ihan ongelmitta ja toiset taas erittäin huonosti. Ois pitänyt kertoa kyllä, että mulla on tämmönen mutta olinpahan niin nynny että en kertonu.. Se oli vähän sen olonen että rupee kahtomaan kun jotain hullua..
Tämän harjoittelun jälkeen menin takasin koululle ja kerroin luokanvalvojalle että mulla on varmaan paniikkihäiriö. Luokanvalvoja oli erittäin ymmärtäväinen (kiitos siitä) joten sain seuraavan harjoittelun olla koululla tutussa ympäristössä väsätä töitä. Sain suoritettua tutkinnon loppuun.
Tarkoitus oli mennä armeijaan nuiden koulujen jälkeen mutta oli pakko hakea lykkäystä..
Halusin päästä tästä oireesta eroon joten menin psykoterapeutille ja sitä kautta sain lääkkeet sertralin 50mgx2, iltaisin mirtsatsapiini 30mg ja sitten vielä tarvittaessa oxamin 15mg. En ole vielä kokenut vaikutusta sertarliinista ja mirtsatsapiinista oon syöny jo 6kk. oxamin toimii joten kuten.
Tämä tahtoo tehdä työn teosta vaikeeta kun koko ajan miettii syöntiä. siispä olen vielä ainakin työtön. tarkoitus olisi lähteä ainakin työkokeiluun, koska eipä se tästä taija muuksi muuttua jos ei anna tilanteita.
Tämä on todella alkanut kaventaa elämääni.. APUA!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Saat siis syötyä kotona ja koululla eli tutuissa paikoissa. Harjoittele niin, että käyt "ulkona syömässä" samassa ravintolassa vaikka 3 viikon ajan. Ravintola, sen tavat, ruokalista, paikat missä ruokailuvälineet, mausteet, pöytäjärjestys, vessat yms. tulee tuossa ajassa tutuksi. Jos/kun huomaat että homma tulee helpommaksi niin vaihdat toisentyyppiseen paikkaan ja siellä taas pidempään. Näin saat pikkuhiljaa kokemusta eri ravintoloista, ja ajat niitä tavallaan sisään omaan päähäsi. Haittapuoli on tietysti rahanmeno, mutta aloita halvimmasta päästä ja vaikka pelkästä kahvilasta ja kahvikupillisesta, onhan sekin erilaista kuin kotona tai koulussa.
Saatko siis psykoterapiaa säännöllisesti? Jos et saa, niin kannattaisi hakea Kelan korvaamaa psykoterapiaa. Ensinhän siihen tarvitsee lausunnon joltain psykiatrilta ja sitten voi tehdä kuntoutushakemuksen. Minullakin on ollut paniikkioireita, ja itseäni on auttanut altistus eli se että on vain mennyt niihin tilanteisiin pelosta huolimatta. Etkös sinäkin ole huomannut, että välillä ruokailutilanteet menevät ihan hyvin? Ei ole mitään estettä sille, etteivätkö ne vaikeammatkin ruokailutilanteet voisi helpottaa. Sitten lisäksi voisit miettiä, mikä sinua niissä ruokailutilanteissa pelottaa ja perustuvatko pelkosi todellisuuteen, eli miten todennäköistä on että pelkosi toteutuisivat. Luultavastihan se ei ole kovin todennäköistä kuitenkaan. Voimia sinulle, noihin oireisiin on mahdollista saada helpotusta!
Sun kannattaa ehdottomasti yrittää syödä vähemmän tutuissakin paikoissa. Se syömisen välttely on asia, joka mun kohdallani vei yli 15 vuodeksi siihen, ettei pystynyt syömään kuin kotona. Ota vaikka vähemmän ruokaa, mutta mene aina kuin mahdollista. Iän myötä viimeistään hellittää. Mua on auttanut se, että mietin mikä on pahinta mitä voi tapahtua. Ja mä en kaksi pahempaa, kuin itkuun purskahtaminen oudommassa paikassa. Kerran sitten tuli kyyneleet silmiin (surullinen asia tuli mieleen) eikä käynyt mitenkään. Tsemppiä!
oon käynyt itseäni altistamassa kahviloissa. Ne menee kyl ihan ok, mutta jotenkin aina nuo lounastamiset on jotenkin ahdistavia varsinkin jos on paljon ihmisiä. Muuten pystyn kyllä käymään kaupoissa ja muualla ihmisten ilmoilla.
Juup saan kelan korvamaa psykoterapiaa ja kaks kertaa viikossa käyn terapiassa. Tämä koko oirehdinta saattaa johtua siitä, että ala-asteella muistan että meillä oli semmonen opettaja joka pakotti syömään. Oneks se opettaja lähti vuoden päästä.. Ylä-asteella taas ei ollu mitään ongelmia syömisen kanssa.
Jos ois sähköpostiosotetta yms, nii voisin laittaa viestii?
Eli oon tämmönen 16-vuotias tyttö. Mulla on vuoden ollu yhtä helvettiä syöminen ja rajuja paniikkikohtauksia lisäks. Erityisesti ruokailuissa ja ennen ruokailua. Ihan kamalaa syödä vieraassa paikassa tai jos on paljon ihmisiä, ja jopa joskus yksin jos ei ole muuta ajateltavaa kuin ruoka. Ensin lääkkeenä oli cipralex 15mg plus oxamin 15mg, nyt cipra vaihettii seroniliin.. Saa nähdä auttaako. Välillä voin syödä ihan hyvin,välillä en oikeastaan mitään, ahdistus syömisestä vaikuttaa myös nukkumiseen ja muutenkin arkeen vahvasti. Masennusta on kans epäilty, kun mieliala menee alas, kun tuntuu et onko tää elämä aina tätä helvettiä, ja pelottaa et jos ei voi syödä niin kuolen nälkään tms. Hyi ruoka. Haluaisin kyllä syödä.