Kuka perii;isäpuoli kuolee, leski vielä kituuttaa....

Leski ei saa testamentata tätä puolisoltaan lapsettomuuden takia (ilman testamenttia) perimäänsä omaisuutta, mutta humputella saa melko vapaasti, kun panee menemään puolet omiaankin. Tästä jaon pääsäännön poikkeamista perilliset voivat sitten vääntää kättä käräjilläkin pesän varojen oleellisista muutoksista.

12 kirjoitti:

Leski ei saa testamentata tätä puolisoltaan lapsettomuuden takia (ilman testamenttia) perimäänsä omaisuutta, mutta humputella saa melko vapaasti, kun panee menemään puolet omiaankin. Tästä jaon pääsäännön poikkeamista perilliset voivat sitten vääntää kättä käräjilläkin pesän varojen oleellisista muutoksista.

hiljalleen omille lapsilleni. Sain siis joku vuosi sitten lapsettomalta puolisoltani melko merkittävän omaisuuden, olimme viellä suhteellisen nuoria joten testamentin teko ei tullut mieleen, uskon kuitenkin että hän halusi omaisuutensa minulle ja lapsilleni jättää. Oman sukunsa kanssa hänellä ei ollut kovin lämpöiset välit, joten en usko että hän halusi aikanaan rahaa sinne siirtyvän. Itse aion nyt siirrellä koko omaisuuteni lapsille pienissä huomaamattomissa erissä, esim muutamien tuhansien lahjoina heille ja heidän lapsille, maksan heidän laskuja jne..... Lomakiinteistön jo lapsilleni möin, maksoivat koko summan, mutta siirrän sen heille huomaamatta takaisin, näin iso erä omaisuuttani katosi ja mökki edelleen käytössäni. Asunnon suhteen meillä sellainen suunnitelma että minä myyn taloni, lapset taas ostavat osittain velaksi kestustasta minulle kerrostaloasunnon käyttöön. Todellisesti asunnon asunnon velat ja kulut maksan minä, näin aikanaan lapsille jää omaisuudeksi velaton sijoitus asunto hyvältä paikalta. Omasta talosta saamani rahatkin siirtelen hiljalleen perillisilleni. Näin olen melko persaukinen kun minusta aika jättää, ehkä joku auto ja pieni varmuusrahasto jää tilille, jakakoon perilliset nämä sitten entisen puolisoni suvun kanssa. eikä mitään voida jäljittää jos aikaa menee vuosia/kymmeniä ennen kuin kuolen, varsinkin kun pyrin jättämään mahdollisimman vähän jälkiä tilisiirroista. Näin jää verottajakin nuolemaan näppejään.

Hiljalleen lapsille kirjoitti:

hiljalleen omille lapsilleni. Sain siis joku vuosi sitten lapsettomalta puolisoltani melko merkittävän omaisuuden, olimme viellä suhteellisen nuoria joten testamentin teko ei tullut mieleen, uskon kuitenkin että hän halusi omaisuutensa minulle ja lapsilleni jättää. Oman sukunsa kanssa hänellä ei ollut kovin lämpöiset välit, joten en usko että hän halusi aikanaan rahaa sinne siirtyvän. Itse aion nyt siirrellä koko omaisuuteni lapsille pienissä huomaamattomissa erissä, esim muutamien tuhansien lahjoina heille ja heidän lapsille, maksan heidän laskuja jne..... Lomakiinteistön jo lapsilleni möin, maksoivat koko summan, mutta siirrän sen heille huomaamatta takaisin, näin iso erä omaisuuttani katosi ja mökki edelleen käytössäni. Asunnon suhteen meillä sellainen suunnitelma että minä myyn taloni, lapset taas ostavat osittain velaksi kestustasta minulle kerrostaloasunnon käyttöön. Todellisesti asunnon asunnon velat ja kulut maksan minä, näin aikanaan lapsille jää omaisuudeksi velaton sijoitus asunto hyvältä paikalta. Omasta talosta saamani rahatkin siirtelen hiljalleen perillisilleni. Näin olen melko persaukinen kun minusta aika jättää, ehkä joku auto ja pieni varmuusrahasto jää tilille, jakakoon perilliset nämä sitten entisen puolisoni suvun kanssa. eikä mitään voida jäljittää jos aikaa menee vuosia/kymmeniä ennen kuin kuolen, varsinkin kun pyrin jättämään mahdollisimman vähän jälkiä tilisiirroista. Näin jää verottajakin nuolemaan näppejään.

Hmm, mielenkiintoista...... tämäkin oikeudellisuus! Mutta kiitos vastauksista, tästä nyt eespäin juonimaan
perintäsuunnittelua.