Se kaikki oli kuitenkin totta. Kaikki hiljaiset ajatukseni sinusta, tunteeni lähelläsi, kaikki....
En usko, että pystyn nousemaan tästä. Jään ikuisiksi ajoiksi elämään ikäänkuin tyhjänä. Ei kukaan voi täyttää tätä tilaa minussa. Vaikka elämää ja ihmisiä on ympärillä, ne eivät vain poista tuota tunnetta.
Vaikka tapaankin ihmisiä, joiden kanssa kemiat kohtaavat oikealla tavalla, se ei ole samanlaista. Loppujenlopuksi kaikki olisi ehkä vain seksuaalista hetken huumaa, jota en ole vailla.
Olen ymmärtänyt, että huolimatta kaikesta kärsimyksestäsi haluat pitää kaiken sisälläsi ja elää kuten ennekin. Niin minäkin :(.
En usko, että pystyn nousemaan tästä. Jään ikuisiksi ajoiksi elämään ikäänkuin tyhjänä. Ei kukaan voi täyttää tätä tilaa minussa. Vaikka elämää ja ihmisiä on ympärillä, ne eivät vain poista tuota tunnetta.
Vaikka tapaankin ihmisiä, joiden kanssa kemiat kohtaavat oikealla tavalla, se ei ole samanlaista. Loppujenlopuksi kaikki olisi ehkä vain seksuaalista hetken huumaa, jota en ole vailla.
Olen ymmärtänyt, että huolimatta kaikesta kärsimyksestäsi haluat pitää kaiken sisälläsi ja elää kuten ennekin. Niin minäkin :(.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinäkö sen kärsimyksen hänelle aiheutit ? Miksi et tehnyt asialle mitään ?
ei ollut koskaan sanoja .. minulle, ei koskaan.
olkapäätä mihin nojata, korvaa joka kuuntelee, muutamaa hyvää sanaa .. ei tarvita paljoa .. pieni ele riittää
säästää mutta sanoja ei koskaan.
Ehkä hänellä on aivan yhtä tyhjä olo kuin sinulla, ken tietää :(
Kunpa osaisin lohduttaa.
Tämä on siksi niin kauhea olotila, että kukaan ei pysty lohduttamaan, koska tuo tunne ei poistu :(.
Sellainen kurkkua kuristava, sanaton ahdistus oikeastaan koko ajan. Tekisi mieli itkeä mutta ei tule itkuakaan, jos se edes helpottaisi; en tiedä miksi itkisin, kuitenkin itkettää -en ymmärrä :(
itsekäs ihminen ? Aloituksesta voissi niin päätellä ? Ajatteletko lainkaan sen toisen ihmisen tunteita ?
Pystytkö juttelemaan sen henkilön kanssa. Ehkä se tunne sitten poistuisi.
En oikein ymmärrä jos kerrat vaistosit hänestä saman tunteen, miksi et tehnyt asioille mitään? Tiedän tunteen mulla on myös todella tyhjä olo tällä hetkellä. En oikein jaksaisi keskittyä mihinkään, kuuntelen läheisteni puhetta puolella korvalla. Olo on todella orpo. Ja ihmettelen sitä itsekkin. Luulin kommunikoineeni hänen kanssaan täällä ja jos niin teinkin se lopahti. Toisaalta en jaksa enää kommukointia bittiavaruudessa. Eihän kuitenkaan ainakaan näillä palstoilla voi kovin paljon elämästään kertoa. Tai kysellä toiselta hänen elämästään.
Lähelle päästäminen on vaikeaa, mutta ajattelisin että voi edetä pikkuhiljaa. Käydä yhdessä kävelyllä jne. jos toinen on kiinnostunut. Lähelle päästäminen on vaikeaa mutta olen alkanut omalta kohdallani miettiä että vielä enemmä satuttaa jos ei edes yritä. Toivon ja uskon että kärsimyksesi helpottaisi yritä löytää joku keino käsitellä sitä, vaikka musiikin avulla.
Niin. tavoitan. ymmärrän.
Mutta eikö lämmin ystävyys ole myöskin kaunista?
Anteeksi se viime kesä. Kaikkien kaksoisroolien jälkeen en oikeasti tiennyt, että se olit sinä, joka mulle puhui. Se on syy ehkä välinpitämättömäänkin käytökseen. En pystynyt kuvittelemaan kasvoja kun luulin eri ihmiseksi. Harmittaa. Asiat olisi varmaankin menneet toisin, jos olisin tiennyt.
Toisaalta kyllä hassuakin että minä pyytelen tätä anteeksi, että en tiennyt. Oikeastaan hänen olisi pitänyt kertoa, miten asiat oikeasti on.
paljon kaunista ja surullista- samaa ajatusta omassa elämässänikin! asioiden todellinen ymmärtäminen ei vain tunneasioissa aina mene omien tulkintojen mukaan- olisi kai liian helppoa.. omassa elämässäni huomaan että tunteet "viilenevät" jos toinen ei välitä tietää mitä toiselle todella kuuluu. tuntuu että itsekeskeisyys vallitsee liikaa.. Hyvää yötä ja vielä parempaa huomista =)
sust. kun ei ole puhuttu niin et tiedä!
Tunnut siltä että olen tunnistavinani sinut. Voisitko antaa vielä jonkun vinkin mistä minä/hän varmasti tunnistaa sinut?? Jokin inside-juttu vaikka.