Kyllästynyt

Olen 25v. nainen ja lopen kyllästynyt kaikenlaiseen kyräilyyn muiden taholta. Mulla on ollut vaikea lapsuus ja nuoruus (perheessä alkoholismia ja väkivaltaa, lisäksi olen ollut koulukiusattu), mutta elämä on nyt asettenut mallilleen. Opiskelen ja käyn töissä, molemmissa menee kivasti. Olen ihan nätti ja "kivan mallinen", olen jo vuosia ollut parisuhteessa ja meillä menee hyvin. Lisäksi sain parisen vuotta sitten perintöä erään sukulaisen kuoltua, minkä turvin ostimme avomieheni kanssa vanhan remontoitavan omakotitalon (otimme pankista lisäksi lainaa).
Kyllä näistä asioista sitten saa "kuulla", ts. selän takana puhutaan vaikka mitä ikävää. Välillä ne jutut sitten kantautuu omiin korviin. Pahin niitti on tuo talo. Pari naapuriakin luimistelee eli välttelee meitä, ei vastaa tervehdyksiin jne, mutta on hyvää pataa muiden naapureiden kanssa. Ollaan molemmat oltu kohteliaita ja eletty rauhallisesti, joten ei siitäkään ole kyse. Kiertoteitä sitten olen kuullut, että he ovat puhuneet meistä hyvin negatiivisesti. Pariin vuoteen en työkavereille ole edes kertonut koko talosta mitään, kerran tuli puheeksi, jolloin kerroin totuuden, niin sen jälkeen olen ollut lähinnä ilmaa osalle heistä. Pari kaveriakin on lopettanut yhteydenpidon talon hankkimisen jälkeen. Nykyään jos joku kyselee, että miten asustelee ym. kerron, että ollaan vuokralla omakotitalossa, taitaa päästä vähemmällä... Joskus yrittänyt selittää, että meidän mielestämme talon ostaminen oli järkevää, koska tällä seudulla rempattavan omakotitalon saa samalla hinnalla kuin uudehkon rivarikolmion ja talon arvo nousee remonttien myötä (pystymme tekemään suurimman osan itse). Maksamme saman verran talosta lainanlyhennystä kuin kaksiosta vuokraa! Mutta ilmeisesti se on sitten joltain pois, että olen tällaisessa elämäntilanteessa...